Puuroa pojille

Puttonen ja Svensson ovat syöneet puuroa ja lihaa nyt parin viikon ajan. Siirtyminen uuteen ruokavalioon tehtiin vähitellen. Ruokalusikallinen lihaan per nuppi ensimmäisen viikon ajan sekoitettuna kuivamuonaan. Sen lisäksi annoin molemmille maitohappobakteereja, joiden tarkoituksena on pitää maha kunnossa ruokavalion muutoksen yhteydessä. Seuraavasta viikosta alkaen pojat saivatkin sitten puuroa, johon oli sekoitettu noin puolet naudan- ja sianlihavalmistetta sekä kylmäpuristettua rypsiöljyä. Lisäksi ruokaan on sekoitettu koko ajan maitohappobakteereja ja silloin tällöin vitamiini- ja hivenainevalmistetta.

Mitä muutoksia? Ainakin molemmat koirat tuntuvat syövän mielellään kotiruokaa. Puttonen, joka on aina ollut huono syömään, syö todella mielellään puuroansa. Kertaakaan ei ole jäänyt kuppi tyhjäksi. Puttonen on myös jotenkin virkistynyt. Saattaahan se toki johtua jostakin muustakin kuin ruuasta. Tämän lisäksi Svensson on lakannut haisemasta. Svensson tapasi päästellä pöydän alla sellaisia leijoja, että hienompinenäinen pyörtyi. Nyt skunkkaileminen on loppunut kokonaan.

Koirat ovat onneksi sen verran pieniä, että iso uunivuoallinen kerran viikossa tehtynä riittää koko viikon eväiksi. Sekoitan lihan ruokaan vasta tarjoiluvaiheessa, joten puuro säilyy hyvin jääkaapissa.

Kotiruokaa

Ystävämme käppänäkasvattaja ehdotti, että alkaisimme antamaan koirillemme kotiruokaa. Nykyisin syötämme koirillemme pelkästään kuivamuonaa ja tietenkin vettä. Pelkkä kuivamuona aiheuttaa koirille helposti virtsakiviä ja helposti myös muita ongelmia. Kotiruualla ei kuitenkaan tarkoiteta mitään ruuantähteitä, vaan kypsennettyä kasvisruokaa sekä eläinperäistä ruokaa raakana. Kasvisperäistä ruokaa ei pitäisi koskaan antaakaan raakana. Löysinkin netistä ohjeen puurolle, johon tulee tattaria, ohraa, hirssiä, riisiä, ohraa sekä mahdollisesti pellavansiemeniä. Alkuperäinen nimi lienee Yrjölän puuro. On olemassa myös valmista koiran puuroaineista, mutta sitä vaan ei myydä missään (tai en ole löytänyt). Lisäksi voisi antaa porkkanaa, paprikaa sekä kylmäpuristettua öljyä. Lisäksi tarvitaan lihaa – esim. jauhelihaa, sydäntä, naudan mahaa, kananmunia yms. Ruokaan voi sekoittaa valmiina raejuustoa, kermaviiliä tms. Ei kuitenkaan mielellään maitojauhetta, sillä joidenkin lähteiden mukaan se saattaa aiheuttaa korvavaivoja. Täytyy alkaa kokkailemaan, joten katsotaan millaisen vastaanoton uusi dieetti saa.

Ulkoasua siistimässä

Molempien koiraherrojen turkki alkoi kaivata kipeästi siistimistä. Varsinkin nuorempi herra Svensson alkoi muistuttaa jotakin epämääräistä karvakasaa, jolla on neljä jalkaa ja häntä. Siksi toisekseen varsinkin Svenssonilla tuppaa pohjavilla menemään helposti takkuun. Ajattelimme viedä pojat parturiin ennen kuin alkaa pakkaskelit (jos ne ylipäätään alkavat). Nyt kun turkit trimmataan, niin hyvin menee koko talven. Niinpä sitten pakkasin pojat autoon ja hurautimme Vesilahdelle parturiin. Oikeastaan kääpiösnautserin turkki pitäisi nyppiä, mutta meillä pojat on ajeltu sähkötrimmillä. Etenkin Puttosen turkki ajellaan nykyisin. Ei viitsi vanhusta enää kiusata nyppimisellä. Kennel Wäkkärän sivuilla on valaiseva kuvaus ”käppänän” trimmaamisesta.

Vanhempi herra Puttonen sietää hyvin erilaiset kauneudenhoitotoimenpiteet kuten korvakarvojen nyppiminen ja kynsien leikkaus, mutta Svenssonilla meinaa hermo mennä. Svensson on kuitenkin kehittynyt, kun muistaa ensimmäiset kynsien leikkausoperaatiot. Kun Svensson tuli meille se oli melkoisen metsittynyt otus, joka pelkäsi ihan kaikkea – omaa varjoansakin. Kynsien leikkaamiseen meni ensimmäisillä kerroilla varmaan tunti ja purkillinen herkkupaloja. Svensson istui pöydällä ja kiljui, kiemurteli, vikisi, yritti purra yms., mutta kynnet leikattiin. Nykyisin Svensson makaa selällään pöydällä, jolloin kynnet saa helposti ja nopeasti leikattua.

Edelleen Svenssonin kanssa harjoitellaan korvakarvojen nyppimistä mikä Svenssonista tuntuu maailman kurjimmalta jutulta. Svenssonilla on kaiken lisäksi harvinaisen karvaiset korvat. Sain vinkin korvapulverin käytöstä, joka helpottaisi korvakarvojen nyppimistä. Valitettavasti en ole saanut selvitettyä mistä pulverisat oikein on kysymys, mutta nyt löysinkin Wäkkärän -kennelin sivuilta maininnan Bio Groomin Ear Fresh -korvapulverista. Täytyypä kokeilla ja katsoa miten homma sujuu.

Kun aika käy pitkäksi

Nuorempi koiraherra Svensson oli tässä eräänä päivänä keksinyt itselleen viihdykettä yksinäisiin iltapäivähetkiin. Koiraherrat joutuivat olemaan parin viikon ajan normaalia enemmän yksinään päivisin. Isäntä tekee etätöitä ja on yleensä kotona. Nyt isännälle tuli muutama työmatka ja koiraherrat joutuivat olemaan päivät keskenään emännän työpäivän ajan. Vanhempi herra Puttonen ottaa päivät yleensä ihan rennosti makoillen sohvalla, sängyllä, keittiön pöydällä ja muuallakin ei-niin-luvallisilla-paikoilla. Välillä haukkuu, jos joku tulee pihaan. Mutta nuoremmalla herra Svenssonilla pitää olla leluja, joita voi kanniskella ympäri kämppää.

Eräänä päivänä olin sitten unohtanut ottaa koiraherrojen lelut esille ennen töihin lähtöä. Mutta eipä mitään – Svensson oli kyllä löytänyt puuhaa itselleen. Toinen kesällä ostamistani nahkakengistä oli syöty. Kengät ovat lempikenkäni – pehmeätä nahkaa ja aivan ihanat jaloissa eivätkä olleet ihan halvat ostettaessa. Lisäksi oli pureskeltu eräitä juuri suutarilla korjattavana olleita kävelykenkiä. Urheilusandaaleista oli hävinnyt solki ja olipa koiraherra nyppinyt jostakin neppareita irti. Vielä ei ole selvinnyt mistä. Lisäksi Svensson oli lukenut vähän lehtiä - Lempäälä-Vesilahden Sanomat oli vedelty suikaleiksi ja uusin Aku Ankka oli luettu todella perusteellisesti.

Svensson ei yleensä tee mitään ihmeellistä yksin kotona ollessaan, kunhan esillä on leluja millä saa leikkiä. Niitä se sitten kanniskelee ja yleensä kokoaa kaikki olohuoneen ikkunalaudalle. Sieltä ne ainakin löytyvät kotiin tultaessa.

Täydennystä ruokavalioon

Ilmeisesti meidän koiraherrat ovat kyllästyneet iänikuisiin nappuloihin. Ne nimittäin ovat alkaneet hommaamaan täydennystä ruokavalioonsa napsimalla myyriä. En tiedä onko nyt jotenkin pikkeuksellisen paljon myyyriä, mutta jostakin syystä koiraherrat onnistuvat aina silloin tällöin bongaamaan tienvarren heinikosta myyrän. Vanhempi herra Puttonen nappaa niitä aina silloin tällöin ja jollei ole tarkkana, niin myyrä päätyy yhdellä nielaisulla mahaan saakka. Muutaman kerran olen onnistunut kaivamaan koiraherran suusta omia aikojaan kuolleen myyrän ja kerran jopa rotan.

Nuorempi herra Aina-Niin Nälkäinen-Svensson on erikoistunut löytämään heinikosta ja pusikoista grilliruokien käärepaperit, pizzalaatikot sekä poisheitetyt voileivät, joita tuntuu etenkin koulun ja urheilukentän ojissa olevan kumman paljon. Herra Puttonen ei näistä ihmisten eväsitä liiemmin välitä.

Tarkkana saa siis olla. Kuolleista jyrsijöistä, kun ei tiedä mihin ne ovat alun perin kuolleet - esim. myrkkyihin. Joka tapauksessa matokuuri täytyy koiraherroille antaa aina silloin tällöin.

Koirilta kiellettyä 2 - viinirypäleet ja rusinat

Monet tietävätkin, että suklaa on koirille myrkkyä, mutta on myös monia muita arkipäiväisiä ruoka-aineita, jotka ovat koiralle haitallisia tai jopa myrkyllisiä Esimerkiksi rusinat ja viinirypäleet voivat aiheuttaa joillekin koirille munuaisvaurioita. En itse ole koskaan antanut rusinoita koirilleni, mutta joskus koiraherrat ovat päässeet napsimaan rusinoita, kun rusinapaketti on esim. hajonnut käsiin ja rusinat lentäneet ympäri lattioita. En ole kuitenkaan sen kummemmin huolestunut tilanteesta, vaikka tutkimustietojen mukaan pitäisi huolestua.

Viinirypäleet ja rusinat saattavat aiheuttaa koiralle (ja myös kissalle) vakavan munuaisvaurioin. Ei tiedetä tarkkaan myrkytyksen mekanismia, mutta on todettu, että joillekin koirille kehittyy vakava munuaisvaurio 24 - 72 tunnin kuluessa viinirypäleiden tai rusinoiden syömisestä. Munuaisvaurion seurauksena koira useimmiten menehtyy. Munuaisvaurion aiheuttava määrä viinirypäleitä on noin 32 g/kg ja rusinoita noin 11-32g/kg. Ensimmäiset oireet ilmenevät 6- 12 tunnin kuluessa – koira oksentaa ja ripuloi. Oireina on usein myös uneliaisuus, heikkous, kuivuminen, vapina, voimakas juomisen tarve ja ruokahaluttomuus. Mikäli koira on oksentanut suurimman osan syömistään rypäleistä tai rusinoista ja se saadaan eläinlääkärin hoitoon viivytyksettä, saattaa koira selviytyä. Jos taas myrkytystila kehittyy liian pitkälle, koiran ennuste on huono.

Lähde: Raisins/Grapes. The Merck Veterinery manual [online]. Whitehouse Station (NJ): Merck & Co., Inc. 2008 [viitattu 5.8.08] http://www.merckvetmanual.com/mvm/index.jsp?cfile=htm/bc/211106.htm&hide=1

Koirilta kiellettyä 1 - suklaa

Suklaa sisältää teobromiini, joka on koirille myrkyllistä. Kaakaopavusta peräisin oleva teobromiini voi aiheuttaa koiralle epilepsiakohtauksen, sisäisiä verenvuotoja tai sydämen toimintahäiriön, joka saattaa johtaa sydänkohtaukseen. Myrkyllinen annos koiralle on 100-200 mg teobromiinia per elopainokilo. Myrkyllisen annoksen koko on yksilöllinen, koirasta riippuen pienemmätkin annokset ovat aiheuttaneet vakavia oireita ja jopa kuolemantapauksia. Jo 20mg teobromiinia per elopainokilon suuruinen annos saattaa aiheuttaa koiralle ripulia, oksentelua ja pakonomaista juomista. Sydänoireita voi esiintyä jo 40-50mg/elopainokiloa teobromiinia saaneella koiralla.

Teobromiinin määrä suklaassa riippuu paitsi kaakaopavun sisältämästä teobromiinista myös suklaatuotteen tyypistä. Eri lähteissä näkyy hieman erilaisia arvioita suklaatyyppien sisältämän teobromiinin määrästä. Maitosuklaassa on teobromiinia mainittu olevan lähteestä riippuen noin 0,5 – 2,3mg/g. Vaarallinen annos maitosuklaata on jo noin 50 g /elopainokilo, mutta jo paljon pienemmätkin annokset voivat saada koiran oksentamaan ja ripuloimaan. Tummassa suklaassa teobromiinia on 1,5 – 5,7mg/g. Vaarallinen annos voi siis olla jo 20g tummaa suklaata per elopainokilo. Viisi kiloa painava koira voi siis saada suklaamyrkytyksen syötyään 100g tummaa suklaata. Taloussuklaassa teobromiinia on mainittu olevan 4 - 16mg/g. Jo 10g /elopainokilo taloussuklaata voi olla koiralle kohtalokas. Eniten teobromiinia on kuitenkin kaakaojauheessa, jopa 28,5 mg/g.

Suklaamyrkytyksen oireet alkavat usein viiveellä – usein vasta 2 -3 vrk kuluttua suklaan syömisestä. Oireita ovat mm. levottomuus, ärtyisyys, verinen oksennus, sydämen tiheälyöntisyys (takykardia), lihaskouristukset, virtsan tiputtelu, sydänpysähdys ja hengityksen lamaantuminen. Ensiapuna on koiran oksettaminen ja lääkehiilen antaminen. Aina kannattaa ottaa yhteys myös eläinlääkäriin.

Ei pidä syöttää koiralle pieniäkään määriä suklaata. Myöskin ns. koirasuklaan antamista on syytä harkita - miksi ylipäätään pitäisi opettaa koira syömään mitään suklaata?

Lähteet:
- Chocolate. The Merck Veterinery manual [online]. Whitehouse Station (NJ): Merck & Co., Inc. 2008 [viitattu 5.8.08] http://www.merckvetmanual.com/mvm/index.jsp?cfile=htm/bc/211104.htm
- Espoon eläinsairaala. Sivulla myös ohjeita myrkytystilanteisiin
http://www.espoonelainsairaala.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=69&Itemid=94

Hampaiden hoitoa

Puttonen on aina kärsinyt huonoista hampaistaan. Tai paremminkin siitä, että hammaskiveä tuntuu kehittyvän reippaanlaisesti. Osa hampaista on jouduttu poistamaankin, koska ne olivat alkaneet heilua. Mutta parempi kuitenkin poistaa huonokuntoiset hampaat, jotka vaikuttavat yleiskuntoonkin. Pari vuotta sitten Puttoselta jouduttiin poistamaan etuhampaat ja nyt yksi takahammas, jonka juuriosa oli tullut näkyviin ja hammas heilui uhkaavasti. Hammaskiveä ei nyt kuitenkaan ollut juuri lainkaan. Olemmekin harjanneet Puttosen hampaat nyt vajaan kahden vuoden ajan päivittäin – vähempi ei tunnu riittävän. Samalla harjaamme myös Svenssonin hampaat. Hampaiden harjaamisen lisäksi molemmat koiruudet saavat päivittäin pureskeltavakseen hampaita puhdistavia tikkuja. Eläinlääkäri kehuikin, että Puttosen hampaista näkee, että niitä on hoidettu. Nyt olemme kokeilleet kuukauden ajan vielä lisähoitona Vet Aquadent -liuosta. Ainakin on hengitys raikastunut.

Puttosella on onneksi kulmahampaat ja suurin osa takahampaista tallessa, joten se pystyy ihan hyvin pureskelemaan edelleen puruluita ja nappuloita. Etuhampaiden puuttuminen aiheuttaa sen, että Puttonen kuolaa ja ”liputtaa” nukkuessaan. Kieli, kun pyrkii helposti valahtamaan ulos suusta koiraherran uneksiessa makkaroista ja juustonkappaleita.

Eläinlääkärillä

Tänään vietiin jätkät eläinlääkärille rokotettavaksi. Puttonen sai kennelyskärokotuksen ja Svensson koko cocktailin eli parvovirus, kennelyskä, tarttuva maksatulehdus ja penikkatauti sekä raivotautirokotuksen. Svensson oli ihan hyvässä kunnossa, mitä nyt korvien karvaisuudesta huomautettiin. Ne kyllä kieltämättä ovat karvaiset, mutta onkin melkoinen operaatio, jos aikoo Svenssonin korvat nyppiä. Täytyy kuitenkin siihenkin ryhtyä tässä jonakin päivänä. Svenssonilla on lisäksi ihmeellinen karvaton patti varpaassa. Lääkärin mukaan se on kolauttanut sen jonnekin, sillä siinä on nestettä. Täytyy seurata, ettei se ala nuolemaan sitä. Kuulema silloin siihen saattaa kehittyä inhottava ja sitkeä tulehdus.

Puttosen hampaat ovat taas ongelmana. Maanantaille varattiin aika hammaskiven poistoon ja samalla joudutaan todennäköisesti poistamaan yksi alahammas – taas. Vaikka hampaita harjataan kerran päivässä ja poika saa ruokansa kuivana. Lisäksi Puttoselle annetaan pureskeltavaksi erilaisia hampaiden hoitoon tarkoitettuja tikkuja. Siitä huolimatta hammaskiveä kertyy. Saimme eläinlääkäriltä uutta koirien hammashoitoon tarkoitettua klooriheksidiinia ja ksylitolia sisältävää nestettä – Vet Aquadent, jota sekoitetaan koiran juomaveteen. Pitäisi ehkäistä plakin muodostumista ja raikastaa hengitystä. Saa nähdä miten tehoaa?

Svenssonin omituisuuksia: osa 1

Svenssonilla on omituinen tarve pureskella kaikkea omituista. Todennäköisesti kysymyksessä on pitkästyminen, koskapa pääsääntöisesti tapahtuu silloin, kun pojat ovat kahdestaan kotona. Ensimmäiseksi omituiseksi herkuksi paljastu sireeninoksat. Olin kerännyt maljakkoon sireenin oksia, joissa oli juuri avautuneita silmuja ja hiirenkorvia. Svenssonhan pisti lehden alut poskeensa. Oli sitten oksentanut sohvalle ja ripuloinut alakerran lattioille. Mutta olipahan saanut päivänkin kulumaan.

Uusin Svenssonin villitys on sohvan selkänojan (vanha sivustavedettävä talonpoikaistyylinen sohva) järsiminen. Svenssonilla on tapana nojata etujaloilla sohvan selkänojaan ja katsella ikkunasta ulos. Siinä sitten ajankulukseen voi järsiä sohvan reunaa. Pohdittiin, että sohvan selkänoja pitää käsitellä jollakin aineella niin, ettei se enää maistu. Sekoitettiin chiliä ruokaöljyyn, jolla sitten siveltiin sohvan selkänojan puuosia. Svenssoniahan asia tietenkin kiinnosti. Poistuimme huoneesta ja jäin tarkkailemaan toimiiko chiliöljy. Sven hyppäsi sohvalle ja haisteli tarkkaan selkänojaa. Ja sitten se nuolaisi sitä. Hetken pelkäsin, että koira saa hepulin. Vielä mitä – Sven kakoi hetken ja istuin sitten sohvalle muina miehinä. Ehkäpä chili ei toimi koiran kohdalla samalla tavalla kun ihmisillä. Mutta ainakin toistaiseksi sohvan selkänoja on saanut olla rauhassa.

Punkkihälytys

Heti kun säät lämpenivät alkoi punkkeja näkyä koiruuksien partakarvoissa. Valkoisesta Puttosesta punkit on helppo bongata, mutta Svenssonin mustasta turkista niitä ei niin vaan huomaakaan. Onneksi kotona oli jo valmiiksi valeluliuosta – Frontlinea. Käsittelin kummatkin koirista sillä. Mahtaa olla melkoista myrkkyä, koskapa käsittely kehotettiin tekemään ulkona eikä homman aikana saa tupakoida. Viikkoon ei näkynyt sitten näkynytkään punkkeja kunnes yhtenä iltana keräsin Puttosesta kuusi punkkia. Seuraavaksi sainkin sitten eläinlääkäriltä reseptin Bayvantic – valeluliuokseen. Laitoin sitä viikko sitten koiruuksille eikä ole punkkeja sen koommin näkynyt. Kummallekaan koiralle ei ole tullut mitään ongelmia valeluliukoksesta. Sen pitäisi suojata kolmen viikon ajan punkeilta. Tehoaa myös hyttysiin.

Koiranpentuja vappuaattona

Kuulimme juuri, että Svensson on tullut seitsenkertaiseksi isäksi. Vappuaaton iltana on syntynyt kaksi mustaa urosta, yksi musta narttu, kolme pippuri&suola narttua sekä yksi valkoinen narttu. Eli yhteensä seitsemän käppänänpentua. Isä-Svensson makoilee autuaan tietämättömänä jalat oikosenaan lattialla ja odottelee jokailtaista hampaidenpesua. Tai ehkä se odottelee hampaidenpesua seuraavaa palkintoa;-)

Taas hallituskriisi

Pitkään vallitsi rauhanomainen elo koiraherrojen keskuudessa. Jostakin syystä viimeisten parin viikon aikana on hallituskriisi taas kiristynyt ja johtajuus neuvottelun alla. Kriisin laukaisi kilpailutilanne – muutama keksinmuru lattialla, joiden syömisestä alkoi oikein kunnon tappelu. Isäntä sai onneksi pojat erotettua ennekuin tuli mitään suurempaa haaveria. Seuraavan kerran homma kärjistyi ulkona, kun Svensson oli löytänyt ojasta jonkin pikaruokapakkauksen, joka sen mielestä tuoksui hurmaavalle. Puttonen tietenkin kiinnostui siitä ja taas oli tappelu käynnissä. Kolmas tappelu oli jo hieman vakavampi. Siinä syntyi riita siitä kumpi pääsee tervehtimään isäntäväkeä. Molemmat koiraherrat juoksivat vastaan kotiin palaavaa isäntäväkeä ja yritti päästä tervehtimään. Ilmeisesti tila oli liian ahdas ja koirat hermostuivat totaalisesti, kun eivät mahtuneet molemmat yhtäaikaa tervehtimään. Siitä syntyi tappelu ja koiraherrat piti niskavilloista kiskoa eroon toisistaan. Puttonen oli ehtinyt napata Svenssonia reiteen niin, että nahka irtosi noin 10 centin kolikon suuruiselta alueelta. Svensson kiljui ja yritti pyristellä irti.

Tämän tappelun jälkeen on tilanne hieman rauhoittunut, mutta koko ajan pitää tilannetta pitää silmällä. Svensson haastaa koko ajan Puttosta ns. kylkieleellä eli kävelee poikittain sen eteen. Puttonen taas lauman johtajan yrittää pitää asemastaan kiinni. Se murisee koko ajan Svenssonille ja on varuilaan. Täytyy välillä ottaa Puttonen yksikseen, että se saa hieman rentoutua. Täytyy miettiä mitä noille pojille oikein tekisi – eihän tuo sota tilanne voi ikuisesti jatkua.

Osallistuvat käppänät

Kääpiösnautserit ovat varsinaisia seurakoiria, jotka kulkevat koko ajan perässä. Menet minne tahansa niin aina on musta ja valkoinen häntäkärpänen perässä – jopa WC:ssäkin. Saunaan koiraherrat eivät sentään tule. On vissiin liian kuuma paikka. Nuoriherra Svensson tulee pesuhuoneeseen saakka ja vahtii löylyhuoneen lasioven läpi isäntäväen tekemisiä. Vanhaherra Puttonen kokeneempana jättäytyy varmuudeksi aina muutaman metrin päähän saunasta. Siitä ehtii vielä hyvin pakosalle, jos näyttää siltä, että isäntäväki suunnittele operaatiota” Käppänän pesu”.

Muutenkin käppänäherrat osallistuvat kaikkeen toimintaan. Ne saattavat makoilla jossakin lähistöllä, mutta ovat välittömästi perässä, jos vaikkapa siirryt huoneesta toiseen. Mitä tahansa levität lattialle, niin sekunnin murto-osassa sen päällä istuu kaksi käppänäherraa. Ei onnistu sanomalehden luku lattialla tai kankaan leikkaaminen. Myös sängyn petaaminen on operaatio, jonka lopputuloksena päiväpeiton alla on kaksi liikkuvaa möykkyä. Jotenkin ne onnistuvat aina jättäytymään päiväpeiton alle. On vissiin kivaa!

Puttonen parturissa

Pääsiäisen ja kevään tulon kunniaksi herra Puttonen joutui trimmiin. Turkki olikin kasvanut jo aikamoisen pitkäksi ja alkoi olla jo melkoisen tukahduttava. Puttosen turkki on hieman ongelmallinen. Sillä on melkomoinen pohjavilla ja suhteellisen vähän karkeaa päällyskarvaa. Puttosen turkin laittaminen näyttelykuntoon on aikoinaan ollut melkomoinen urakka. Näillä jenkeillä on kuulema pehmeämpi turkin laatu eikä jenkkitaustasta kannata mennä ajamaan koneella, jos tarkoituksena on viedä se joskus vielä tulevaisuudessa näyttelyyn. Puttosen turkki onkin muuttunut koneella ajamisen jälkeen pehmeäksi ja kihartuvaksi. Mutta Puttosta ei viedä enää mihinkään näyttelyihin enää, joten turkin rodunmukaisuudella ei niin paljon enää ole merkitystä. Pääasia on, että koiralla on mukava olla ja turkki on helppo hoitaa.

Tällä kertaa turkki leikattiinkin samaan malliin kuin Svenssonilla - eli lyhyeksi myös jalat ja vatsan alus. Parta tietenkin jätettiin ja kulmakarvat kuten snautserille kuuluukin. Harmi vaan, että heti alkoi taas pakastaa. Lämpömanttelista huolimatta Puttosella meinaa olla kylmä ulkona.

Yksin kotona

Nyt on muutama päivä taas harjoiteltu koiraherrojen rauhanomaista rinnakkaiseloa. Olemme tiukasti puuttuneet asiaan heti, jos jompi kumpi herroista on alkanut murista tai muuten komentelemaan toista osapuolta. Nyt on onneksi jo toisen astuminen ja muu sen tyylinen isottelu hävinnyt lähes kokonaan. Tähän asti on Svensson ollut enemmänkin altavastaajan roolissa, mutta nyt on herra Svensson alkanut hieman isottelemaan. Se kulkee välillä jäykin jaloin ja sulkee Puttosen tien. Se myös tunkee aina väliin, kun Puttosta hoidetaan esim. pestään hampaita ja muuta sellaista. Tosin Puttonen on alkanut myös väistelemään Svenssonia – niinköhän koiravanhus on joutunut luovuttamaan johtajuutensa.

Ylipäätään Svensson on nykyisin jo paljon rentoutuneempi kuin aiemmin. Ja sen myötä myös paljon touhukkaampi. Lähdimme tänään teatteriin ja jätimme koirat keskenään kotiin noin kuudeksi tunniksi. Emme vieläkään uskalla jättää niitä samaan tilaan, joten toinen joutui yläkertaan ja toinen alakertaan.

Puttonen jäi alakertaan, missä se kiipeä heti ulko-ovi kolahtaessa kiinni keittiön pöydälle – sieltä se seuraa ikkunasta etupihan tapahtumia. Emme ole koskaan onnistuneet saamaan sitä kiinni itseteossa. Ikkunasta näkee, että koiraherra istuu keittiön pöydällä, mutta kun avaat oven, niin se ehtinyt jo alas pöydältä.

Svensson taas touhuaa siirtelemällä tavaroita paikasta toiseen ja levittelemällä irtotavaroita ympäriinsä. Täytyy olla tarkkana, ettei jää mitään vaarallisia tavaroita sen saataville. Tänään se oli kaivanut pedin auki – oli nukkunut meidän molempien tyynyllä. Vaatteet olivat hujan hajan ja pieni muovinen vesikannu muisto vain.

Hoidosta kotiin

Koiraherrat Puttonen ja Svensson olivat hoidossa kasvattajan luona, kun isäntäväki oli lomailemassa Italian maalla. Vajaan viikon reissun jälkeen emäntä kävi hakemassa koiraherrat kotiin ja voi sitä riemun määrää, kun emäntä vihdoin ilmaantui noutamaan pojat kotiin. Puttonen kiljui omituiseen tapaansa kuin henkeä vietäisi kuten sillä on tapana ollessaan oikein innostunut. Joskus naapurimme kertoi jopa luulleensa, että meidän koiralla on joku kamala hätä, kun se oli kiljunut pihalla. Mutta oli sitten huomannut, että ilmeisesti koira kiljui innoissaan isännän tultua kotiin. Muutoinkin Puttonen on melkoisen äänekäs koira. Ei niin, että se haukkuisi mitenkään ylen määrin, mutta Puttonen kyllä ulvoo kovasti – kun sille juttelee tai kun emäntä laulaa. Svensson onkin huomattavasti hiljaisempi koira – oikeastaan se vain haukkuu tohkeissaan silloin, kun auton ovi pamahtaa. Se on oppinut yhdistämään pamahduksen vieraiden tuloon.

Hoitopaikassa oli ollut paljon mielenkiintoista haisteltavaa kuten esim. kaksi juoksussa olevaa tyttökoiraa (sattuikin samaan aikaan). Koiraherrat olivat käyneet tiukkoja neuvotteluja pitkin viikkoa, joten ne olivat melkoisen väsyneitä. Kumpikin simahti omaan boxiinsa lämpöisessä autossa heti, kun lähdin liikkeelle. Eivätkä ne päästäneet inahdustakaan koko matkan aikana.

Kotona sitten jatkettiin tiukkaa kurinpitoa kasvattajan ohjeen mukaisesti. Hän arveli, että pojat saattavat jatkaa tiukkoja neuvottelujaan kotonakin. Ainakin ensimmäinen ilta meni melkoisen rauhallisesti.

Svensson palaa kotiin

Eilen (1.3.) Svensson sitten saapui kotiin riiausreissultansa Puttosen ollessa emännän kanssa iltapäivälenkillä. Isäntä pesi Svenssonin ennen kuin Puttosen tuli. Tarkoituksena oli se, ettei Svensson haisisi niin selvästi nartuille ja ehkä osaltaan ehkäisisi tappelun syntymistä.

Käppänäkasvattaja varoitti, että Svensson on todennäköisesti polleaa poikaa saavuttuaan kotiin. Meidän täytyy pyrkiä heti alusta asti aktiivisesti estämään tappelut. Ensimmäinen ilta sujui kohtuullisesti. Heti, kun koirat vähänkään murisivat toisilleen tai osoittivat muita hallituskriisin merkkejä, komensimme tiukasti ”Ei”. Olemme nyt aloittaneet tiukan komennon. Koiralaumassamme ei sallita koirajäsenille minkäänlaisia mielenosoituksia. Laumanjohtajat isäntä ja emäntä määräävät kuka murisee ja milloin murisee.

Koiria täytyy pitää nyt koko ajan silmällä ja tyrehdyttää tappelut sekä kaikki alistamiseen liittyvä heti alkuunsa. Jollei tiukka komento riitä, niin sitä voi tehostaa läimäyttämällä esim. sanomalehdellä pöytää. Käppänäkasvattajaystävämme kertoi, että on tärkeätä kohdella koiria tasapuolisesti. Ei siis saa höykyttää vain toista. Koiralaumassa kun on tapana se, että kaikki ryhtyvät rökittämään lauman alimmaista. Jos siis isäntäväki pistää yhden koirista matalaksi, niin muut lauman jäsenet ryhtyvät isännän rinnalla yhteistoimin rökittämään lauman alinta jäsentä. Lauman heikoin saa siis koko muun lauman kimppuunsa.

Kuvassa: Svensson järsii onnellisena siansorkkaa palattuaan riiauslreissulta kotiin.

Puttonen rentoutuu

Kuva: Puttonen löhöilemässä tyynyjen keskellä

Svensson viipyi riiausreissullansa lähes viikon. Tämän ajan Puttonen nautti isännän ja emännän jakamattomasta huomiosta. Muutenkin Puttonen tuntui rentoutuvan, kun ei tarvinnut koko aikaa pitää nuorta huligaania silmällä. Aamuisin Puttonen makoili rauhassa siihen saakka, kunnes emäntäkin vihdoin nousi aamukahville. Tämän jälkeen Puttonen lähti isännän kanssa aamulenkille. Aamun rutiinien jälkeen Puttonen siirtyi makoilemaan sängylle isännän ryhtyessä päivän töihin. Sänky on Puttosen suosikkipaikka, koskapa siellä on paljon tyynyjä, joilla lepuuttaa päätänsä. Aurinkoisena päivänä aurinko paistaa mukavasti sängylle ja lämmittää vanhoja luita.

Puttonen "ellun kanana"

Vanha herra Puttonen ottaa nyt kaiken irti siitä, että saa olla kuin ellun kana Svenssonin ollessa astutusreissulla. Voi kaikessa rauhassa nakerrella possun sorkkia, maata Svenssonin lempituolissa, saada kaikki rapsutukset sekä syödä nappulat hitaasti nautiskellen.

Parina iltana olenkin nyt käynyt lenkillä Puttosen kanssa, joka on saanut käpsytellä omaa tahtiansa ja haistella ”sähköpostit” ihan rauhassa. Ei ole nuori herra ollut malttamattomana hyppimässä ympärillä. Tosin lenkkeilykelit ovat olleet varsin liposia viime päivinä, joten välillä ulkoilu Puttosen kanssa on ollut melkomoista takkuilua. Puttonen inhoaa liukkaita kelejä eikä meinaa millään suostua kävelemään jäätiköllä. Nyt vaan kaikki kulkutiet ovat jään peitossa, joten lenkeillä edetään todella hitaasti. Puttosen kun täytyy tämän tästä jäädä pohtimaan reittivalintojaan – vai mitä lienee miettii?

Ystävämme käppänäkasvattaja kertoi, että valtataistelu alkaa todennäköisesti ihan uudella tavalla, kun Svensson palaa kotiin. Nyt meidän pitää ryhdistäytyä ja ryhtyä pitää aiempaa kovempaa laumakuria laumassamme. Aina, kun pojat alkavat äristä toisilleen, meidän tulee puuttua aiempaa jämäkämmin tilanteeseen ja tarpeen vaatiessa tehostaa komentoa esim. läimäyttämällä sanomalehdellä pöytään. Eli koiraherroille tulee tehdä selväksi, ettei täällä murista eikä rähistä ilman lupaa. Olemmekin näin toimineet, mutta mitä ilmeisemmin liian lepsusti. Koiraherrat ovat kyllä oppineet, ettei saa astia eikä murista. Mutta ainakin Puttonen on sen verran kovakorvainen, että se tarvitsee useammankin sata komentoa. Niinhän se jätti sen astumisenkin, kun riittävän monta kertaa kiellettiin.

Hallituskriisi

Viikko sitten sattuneen tappelun jälkeen koiraherrojen hallitus on ollut kriisissä. Pinna tuntuu olevan koko ajan kireällä eikä tarvita kuin jokin pieni ylimääräinen ärsyke, niin homma meinaa räjähtää. Niin kauan on aina rauhallista, kun Svensson nukkuu boxissaan tai jossakin muualla. Heti, kun Svensson lähtee liikkeelle, on Puttonen haukkana paikalla ahdistelemassa. Sitten Svenssonilta menee hermo ja tappelu on taas käynnissä. Vanha Puttonen on stressaantunut, koskapa sen pitää koko ajan pitää nuorempaa koiraherraa silmällä. Välillä se oikein vapisee hermostuksissaan.

Tuntuu, ettei niitä voi jättää lainkaan kahdestaan. Tiedä millaista jälkeä ne saavat aikaiseksi – viimeksikin oli kummallakin koivet reijillä ja toisella silmään purkautui verta. Puttonen aikaisemmin yritti päästä tilanteen herraksi astumalla Svenssonia. Ongelamasta päästiin, kun me systemaattisesti kiellettiin Puttosta. No, herra kehitti uudenlaisen hiostustavan. Se on alkanut nuoleskella Svenssonia aivan kuin pentukoiraa, Svensson yrittää karkuun tai sitten alistuu ja menee selällen. Nyt homma on alkanut kääntyä niin päin, että Svenssonkin on alkanut nuoleskella Puttosta. Enpä ole moiseen ongelmaan aiemmin törmännytkään eikä ole käppänäkasvattajammekaan. Pitääkö pojille ostaa poikapöksyt, jotta se nuoleskelu loppuisi?

Valtataistelua on käyty nyt kuukauden verran. Joidenkin mielestä aika on sen verran lyhyt , ettei sen perusteella voi vielä väittää mitään. Toisaalta toivoisi tilanteen jo tasaantuvan. Sitä on kyllä alkanut pohtia, että mitä itse on mahtanut tehdä väärin. Olemme kyllä pyrkineet tukemaan vanhan koiramme johtajuutta ja huomioimaan sen aina ennen nuorempaa. Täytyy yrittää kysellä koiraihmisiltä miten tätä hallituskriisiä pitäisi yrittää ratkaista.

Tappelupukarit

Pari viikkoa tässä menikin suhteellisen rauhassa, mitä nyt välillä piti murista toiselle osapuolelle. Tosin viime päivinä on jännitys kiristynyt. Jostakin syystä Puttonen on alkanut kulkemaan tiiviisti Svenssonin perässä eikä ole antanut Ruotsin pojalle sen siunaamaa rauhaa. Välillä Svensson on vetäytynyt omaan boxiinsa, että voisi edes vähän hengähtää.

Tänään iltalenkillä sitten räjähti. Molemmat koiraherrat haistelivat ojan pohjalla jotakin todella kiinnostavaa juttua. Ilmeisesti kysymyksessä oli yksi mielenkiintoinen hajumerkki tms., jotka molemmat olisivat halunneet haistella yhtä aikaa. Se alkoi murinalla, mutta ennekuin ehdin reagoida mitenkään, oli täysi rähinä käynnissä. Sain tempaistua kaulapannoista koirat erilleen toisistaan ja kiitin onneani, että minulla oli paksut hanskat kädessä. Muuten olisi ollut reikiä meikäläisenkin käpälässä. Nimittäin jompikumpi koirista nappasi hätäpäissään käteeni kiinni. Tiedän, ettei ole järkevää mennä kahden tappelevan koiran väliin, mutten voinut oikein muutakaan siinä keskellä jalankulkutietä.

Tappelun tuoksinnassa kumpikin loukkasi etujalkansa. Svenssonilla on reikä vasemmassa etujalassa ja Puttosella oikeassa. Puhdistin haavat, jotka onneksi olivat pieniä – ilmeisesti kulmahampaan tekemä pieni reikä. Täytyy seurailla miten haavat paranevat. En tiedä olisiko itkenyt vai nauranut illalla, kun seurasi pukareiden touhuja isännän saapuessa kotiin. Koiruudet kiiruhtivat rinnakkain ulko-ovelle toinen vasenta, toinen oikeata etukäpälää ontuen ja toisilleen muristen. En tiedä oppivatko ne koskaan elämään sovussa...

Uudet talvitakit

Meidän koiraherrat tarvitsivat kunnon talvitakit, vaikka talvipakkasia ei juurikaan ole näkynyt. Svenssonilla on tällä hetkellä varsin lyhyt turkki trimmauksen jälkeen, joten kunnon lämpömantteli on tarpeen. Herra Puttostakin odottaa parin viikon päästä trimmi ja uudelle lämpömanttelille olisi tarvetta. Herra Puttosen ulkomuotoa on aktiivisen näyttelyuran jälkeen siistitty lähinnä ajelemalla turkki pari - kolme kertaa vuodessa. Oikeaoppinen trimmi edellyttäisi kuolleen karvan poistamista nyppimällä, mutta emme ole siihen enää ryhtyneet. Talvitakkien hankinta mielessä sitten lähdimmekin ostoksille. Molemmille pojille hankittiin kotimaiset, varsin kunnollisen oloiset lämpömanteli – eriväriset tietenkin.

Oheisessa kuvassa Puttonen uudessa talvitakissaan.
Svensson ei ole moksiskaan, vaikka olisi lämpömantteli päällä. Lämpömanttelissa on sellaiset kuminauhalenkit, jotka laitetaan takajalkojen alle, eivätkä ne tunnu mitenkään haittaavan Svenssonia. Svensson porhaltaa niin kuin ei mitään. Mutta Puttonen on toinen juttu. Ensinnäkin Puttonen lähtee välittömästi käpälämäkeen nähdessään lämpömanttelin. Kun mantelin saa lopulta puoliksi huijaamalla Puttosen päälle, muuttuu koira suolapatsaaksi. Koira jähmettyy niille sijoilleen eikä suostu liikkumaan houkutteli sitten millä tahansa herkkupalalla. Puttosta pitää tuupata takapuolesta niin, että sen on pakko ottaa muutama askeleen, jottei tuiskahtaisi kuonolleen. Silloin se aivan kuin oivaltaa, että mantteli päällä voikin kävellä. Tämä tapahtuu ihan joka ikinen kerta – vuosi vuoden jälkeen. Joskus olen jättänyt Puttosen leikkimään Lootin suolapatsasta ja jäänyt kastelemaan mitä tapahtuu – aikansa se seisoo jähmettyneenä ja sitten se muuttuu makaavaa koiraa esittäväksi suolapatsaaksi. Mutta ei kävele.

Vieraita tulossa

Svensson on ollut meillä nyt kuukauden verran. Alkupäivien pelosta tärisevästä koiran luikerosta on tullut melkoisen reipas ja hyväntuulisen oloinen otus. Toki vieläkin äkkinäiset liikkeet ja kolahdukset sekä jotkin mystiset jutut saavat sen säikkymään ja tärisemään pelosta.

Meillä ei ole käynytkään juuri vieraita viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Pari viikkoa sitten tytär tuli ulkoiluttamana koiruuksia, kun olimme koko päivän poissa kotoa. Tytär kävi hoitopäivää aikaisemmin kylässä, jotta Svensson tottuisi häneen. Siitä huolimatta Svensson-parka oli pelännyt ihan hirveästi. Jotenkin tytär oli kuitenkin saanut Svenssonin ulos ja lenkille. Muutama päivä sitten velipoika vaimoineen tuli kyläilemään. Puttonen tapansa mukaan ilmoitti, että nyt on vieraita tulossa oven takana ja Svensson yhtyi nyt ensi kertaa kuoroon. Svensson oli alussa kyllä varuillaan, mutta ei kuitenkaan osoittanut pelkäävänsä siinä määrin kuin aiemmin. Muutaman minuutin päästä se oli jo innoissaan kerjäämässä rapsutuksia vierailta. Taisi olla mieluisia vieraita, sillä tuon illan jälkeen Svensson on syöksynyt ovelle innokkaasti haukkuen heti, kun se kuule jonkinmoisen kolahduksen tai muun äänen ulkoa esim. naapurin autonovi pamahtaa kiinni. Velipojan kyläilyä aiemmin se ei korviansa lopsauttanut, vaikka ulkoa olisi kuulunut mitä tahansa ääniä. Katsotaan, kuinka kauan se jaksaa jatkaa tuota touhua varsinkin, kun ovesta ei kuitenkaan tule ketään..

Ulkoilua ja hyviä tapoja

Talvi on muuttunut niin märäksi ja kosteaksi, etteivät koiruudetkaan oikein viihdy ulkona. Varsinkin Puttonen inhoaa vesisadetta eikä tämä nuorempi Svenssonkaan oikein tunnu kosteista keleistä piittaavan. Aamulenkille ei ole jaksanut lähteä millään. Mieluiten käpertyisi peittojen alle ja jatkaisi uniaan. Muutamana päivänä on toisen herroista joutunut kantamaan alakertaan ja edelleen ulos. Viime päivinä on herrojen ulkoiluinnostus ollut kasvamaan päin. Loskaiset ja sateiset kelit ovat muuttuneet pikkupakkasiksi, hanki on mukavasti jäätynyt kannattelemaan yhden käppänän sekä keväinen aurinko hieman lämmittelee. Nyt kyllä mennään ulos heti, kun ulko-ovi avautuu. Ongelmana on nyt se, ettei millään maltettaisi tulla sisään.

Koiraherrojen yhteiselo on alkanut tasaantumaan. Toki päivittäin muristaan ja varmistetaan nokkimisjärjestys, mutta rähäköitä ei ole ollut moneen päivään. Svensson alkaa olla hieman vapautuneempi eikä ole niin kovasti varuillaan koko aikaa. Nyt täytyykin alkaa pikkuhiljaa totuttaa sitä käsittelyyn ja muutenkin ryhtyä opettamaan sille tapoja. Svensson on hyvin ystävällinen ja kiltti koira, mutta nuoruuden innossa välillä tuppaa menemään hommat överiksi. Svensson on varsin älykäs koira, joka käsittää nopeasti mitä siltä halutaan. Esimerkiksi ensimmäinen kynsien leikkauskerralla piti purra kynsisaksia, toisella kerralla harrastettiin melkomoista kiemurtelua ( ei kuitenkaan purrut kynsisaksia) ja kolmannella kerralla kynsien leikkaus onnistuikin jo melko hyvin. Nyt on aloitettu harjoitukset miten käppänäherran tulee käyttäytyä, kun emäntä tulee töistä kotiin. Ei suinkaan hypitä ja pompita eikä napata hanskoja, autonavaimia, heijastimia tms. Vaan istutaan maahan ja odotetaan kunnes emäntä ehtii rapsuttamaan. Toistaiseksi onnistuu ehkä yhden kerran kymmenestä;-)

Svenssonin tytär

Eilen (9.2.) kuulimme, että Svenssonin tytär (Eisern Vivien) on ollut vastakkaisen rodun paras (BOS) Norjassa järjestetyssä näyttelyssä. Svensson jättää kauniita pentuja, jotka voivat olla joko mustia tai valkoisia. Svenssonilla on tähän mennessä yksi pentue, mutta niitä tulee varmastikin lisää.

Välirauha

Svensson on ollut meillä nyt kolme viikkoa. Viimeksi kuluneen viikon aikana pojat ovat mitä ilmeisemmin sopineet välirauhasta. Joskin välillä vaikuttaa siltä, että rauha ei ole mitenkään vahvaa sorttia. Parempaan suuntaan mennään kuitenkin koko ajan. Puttonen on jättänyt Svenssonin astumisen lähes kokonaan. Ainakaan en ole koko viikon aikana yllättänyt sitä itseteossa. Tosin Puttonen on keksinyt uuden alistamismenetelmän. Se kulkee Svenssonin perässä ja yrittää koko ajan nuoleskella sitä. Välillä Svensson yrittää pakoon pakoon ja välillä se alistuu. Soitimme taasen käppänäkasvattaja ystävällemme, että mitäs nyt tehdään. Hän sanoi, ettei ole koskaan kohdannut vastaavanlaista. Mutta Puttosta täytyy kieltää. Tässä on pari päivää nyt sitten taas komennettu Puttosta.

Puttonen-parka. Vanha vaari, jonka on vaikea sulattaa nuoren uroksen saapumista reviirilleen. Olemme yrittäneet tukea Puttosta koko ajan huolehtimalla, että se saa ensin ruoan, makupalat ja rapsutukset. Sohvalla löhöttäessä Puttonen saa valita ensin kainalopaikkansa. Puttonen on arvojärjestyksessä ensimmäinen, sillä Svensson ei esim. merkkaa pihapiirissä, joka on selvästi Puttosen reviiriä.

Pissalle umpihankeen?

Olemme kaikki koiramme aina opettaneet siihen, että illalla ennen nukkumaanmenoa käydään pihalla pissalla. Kaikki koirat ovat oivaltaneet homman jujun varsin nopeasti. Tiibetinterrierimme Lili kehittyi aikoinaan melkomoiseksi huijariksi. Se juoksi reippaasti ulos (ainakin, jollei satanut), kyykistyi tyttökoirien tapaan pissalle ja salaman sisälle. Liliä pititosin seurata tarkkaan, koska se saattoi kyykkiä omenapuun juurella ihan vaan hämyksi.

Koiravaarimme Puttonen on myös omaksunut tavan. Se löytää nopeasti paikan mihin nostaa koipensa. Myös Svensson oppi homman nopeasti seuratessaan Puttosta ulos. Yleensä Svensson juoksee suoraan ensin yhden omenapuun juurelle, sitten toisen ja lirautusten jälkeen äkkiä sisälle. Mutta muutama päivä sitten Svensson vaikutti ulkona hämmentyneeltä eikä oikein tuntunut löytävän paikkaa mihin voisi pissata, vaikka olisi kiertänyt pihaa kuinka.

Eilen illalla tajusin mistä homma kiikastaa. Svensson haluaisi mennä lirauttamaan omenapuun juurelle, mutta lumihanki (jota Tampereen korkeudella ei edes paljoa ole) on koiruuden mielestä liian syvä. Tänään isäntä sitten talloi hankeen koiraherralle polun omenapuun juurelle saakka. Nyt pissallakäynti sujuu hyvin, kun ei tarvitse kahlata mahaan saakka lumihangessa päästäkseen nostamaan koipea.

Koko päivä ihan yksin

Eilen (5.2.) koiruudet olivat ensimmäistä kertaa koko työpäivän eli yhdeksän tuntia yksin kotona. Isäntä joutui lähtemään työmatkalle pääkaupunkiin päin eikä siis olisi pitämässä seuraa koirille kuten normaalina etätyöpäivänä. Varmuuden vuoksi laitoimme kummankin koirista omaan kerrokseensa. Välillä kävi mielessä mitä Svensson mahtaa keksiä aikansa kulukseen. Puttosesta nyt ei ole niinkään mitään huolta. Se on kyllä tottunut olemaan yksinään kotona työpäivän ajan. Itse tulin kotiin viiden maissa ja yllätys yllätys – mitään ei ollut tapahtunut. Mitään tavaroita ei ollut siirretty ja muutenkin koko kämppä oli ihan kunnossa. Hieno homma! Alkaa näyttämään siltä, että koiranpojat voisivat vaikka tulla toimeen keskenään. Ehkäpä Svensson jää meille asumaan...

Svensson järjestelee

Svensson on ollut meillä nyt kaksi viikkoa. Järjestys Puttosen ja Svenssonin välillä alkaa pikkuhiljaa muotoutua. Loppuviikolla koiranpojat jo harrastivat painiotteluja, jotka pääsääntöisesti vaikuttivat olevan enemmänkin leikkiä. Puttonen on edelleenkin pomo ja Svensson menee välillä selälleen sen eteen osoittaen alistumistaan. Tänään (3.2.) jätimme ensimmäistä kertaa pojat kahdestaan tunnin ajaksi. Mietimme, että mitä mahtaa tapahtua meidän poissaollessamme. Kun palasimme, molemmat koirat tulivat ovelle vastaan hännät heiluen. Hyvä, ei mitään kyräilyä tai murisemista – ainakaan enää.

Iltapäivällä jätimme pojat kahdestaan parin tunnin ajaksi. Arvaan, että Puttonen on mennyt nukkumaan boxiinsa, mutta Svenssonille on aika käynyt pitkäksi. Svensson oli ryhtynyt järjestelemään tavaroita uudestaan. Hanskojen paikka on olohuoneen nojatuolissa, sisätossujen työhuoneessa ja olohuoneessa, koiranlelut kuuluvat myöskin nojatuoliin ja viltit lattialle jne. jne. Svensson ei onneksi revi tai pureskele tavaroita, se vain kanniskelee niitä ympäri taloa. Paras saavutus on se, kun eräänä päivänä Svensson oli raahannut isännän nuottilaukun (melkoisen painava kassi) eteiseen.

Vain yhden rusinan tähden

Toinen sopeutumisviikko alkoi. Sunnuntain jälkeen ryhdyimme systemaattisesti kieltämään Puttosta aina, kun se yritti astua Svenssonia. Tilanne alkoikin rauhoittumaan. Puttonen fiksuna koirana tajusi nopeasti, ettei tämä jatkuva Svenssonin prässääminen astumalla ole sallittua. Parin päivän ajan asiat alkoivat kehittyä lupaavampaan suuntaan. Molemmat koirat olivat välillä pitkiäkin aikoja aivan rauhallisia. Emme kuitenkaan vieläkään uskaltaneet jättää koiria kahdestaan samaan tilaan ilman valvontaa. Silloin, kun me molemmat olimme poissa talosta, suljettiin Svensson yläkertaan ja Puttonen alakertaan.
Ruoka on vielä toistaiseksi sellainen asia, jota molemmat koirat vartioivat mustasukkaisena ja joka helposti johtaa tappeluun. Esimerkiksi eräänä iltana minulta putosi muutama rusina lattialle. Puttonen ei ole ikinä välittänyt tuon taivaallista rusinoista. Kun Puttonen huomasi Svenssonin ahmivan rusinoita lattialta, niin se päättikin rusinoiden olevan suurinta herkkuaan tästä päivästä lukien ja ryhtyi napsimaan rusnoita kilpaa Svenssonin kanssa, kunnes rusinoita oli jäljellä vain yksi....alkoi aivan hirvittävä tappelu, johon oli aivan pakko puuttua.

Pomottelu jatkuu

Ensimmäinen yhteinen viikko kului Svenssonilla ja Puttosella johtajuusneuvotteluihin. Tilanne alkoi loppuviikosta olla kaikkien (koirien ja ihmisten) kannalta niin rasittava, että täytyi alkaa etsimään ratkaisua ongelmaan. Perjantaisen, ensimmäisen kovemman rähäkän jälkeen Puttonen aloitti oikein kunnon prässäämisen. Heti, kun Svensson lähti liikkeelle, on Puttonen tiiviisti perässä ja osoittaa johtajuuttaan astumalla. Svensson alistuu, heittäytyy selälleen, mutta Puttonen ei osaa lopettaa prässäämistään. Ajattelimme, ettemme puutu asiaan millään tavoin, vaan koirat saavat selvittää välinsä keskenään. Sunnuntaina tilanne oli kuitenkin jo jo se, ettei Svensson uskaltanut liikua oikeastaan mihinkään. Puttonen oli heti sitä höykyyttämässä.

Nyt tarvittiin hyviä neuvoja. Soitimme käppänäkasvattajallemme ja hän sanoi, että Puttonen pitää palauttaa ruotuun. Meidän tulee toimia lauman johtajina ja osoittaa myös Puttoselle paikkansa. Toisin sanoen Puttosta pitää kieltää lyhyesti ja topakasti (mutta ei vihaisesti) heti, kun se yrittää kivuta Svenssonin päälle. Muuten toimitaan niinkuin ei mitään kummallista olisi. Ylipätäänsä tulisi toimia niinkuin koiratkin toimivat laumassa – johtajakoira ärähtää ja asia on sillä selvä. Toisinaanhan uroskoira ei kielletä silloin, kun ne ovat astumassa, vaikka sitten pomottelumielessä toista urosta. Taustalla on pelko siitä, että uros alkaa epäröimään tositilanteissakin. Puttonen on kyllä jo sen verran veteraani, ettei sille enää tule tyttöjä kylään. Pentuja on Suomessa rekisteröity vajaat neljäkymmentä. Niinpä asiasta ei tule Puttosen kohdalla sen kummempaa ongelmaa.

Johtajuusongelmia

Puttonen ja Svensson pysyvät rauhallisina ja makoilemassa makuupaikoillaan niinkauan kuin isäntäväkikin pysyy paikoillaan. Kun jompikumpi meistä liikahtaa, ovat molemmat koirat välittömästi perässä. Siitä se kyräily taas alkaa. Svensson kulkee edellä ja Puttonen ihan perässä. Vähän väliä Puttonen menee seisomaan jäykin jaloin Svenssonin eteen ja estää sitä menemästä eteenpäin. Svenssonin täytyy vaihtaa suuntaa kunnes Puttonen on taas tukkimassa tietä.

Puttonen onnistuu myös ovelasti ahdistamaan Svenssonin nurkkaan niin, ettei se pääse liikumaan mihinkään. Svensson on yrittänyt ratkaista ongelmaa heittäytymällä selälleen eli osoittamalla alistumistaan. Aina sekään ei riitä Puttoselle, vaan se painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Yöt ovat onneksi rauhallisia, koska me nukumme, niin myös pojat makoilevat rauhallisina paikoillaan. Rumba alkaa uudestaan vasta aamulla, kun nousemme sängystä.

Perjantain siivouspäivän hässäkkä oli liikka koiruuksille. Kesken vessanpesun räjähti. Koirat olivat molemmat ajatuneet törmäyskurssille pienessä eteisessä. Svenssonilla ei ollu tilaa väistää Puttosta ja tuloksena oli täysi rähinä. Sen seurauksena Puttosella huuli halki ja verta pitkin lattioita. Erotuomari erotti koirat ja loppupäivä menikin jäitä poltellessa. Koirat välttelivät toisiaan. Puttonen vetäytyi omaan turvapaikkaansa vierashuoneen sohvan alustassa olevaan vuodevaatelaatikkoon (vaikka en ymmärrä miten se sinne oikein pääsee).

Uuteen kotiin?

Svenssoni saapui Tenholaan sunnuntaina 20.1. puolenpäivän aikaan. Voi, millainen rotan näköinen koira. Sen turkki oli ajettu ihan siiliksi, joten talvitakki oli enemmän kuin tarpeen. Svensson vaikuttaa olevan kovin kiltti, mutta hirmuisen arka poika.

Ensimmäisenä päivänä oudossa paikassa pelotti ihan kaikki - kaulapanta, talutin, lämpötakki sekä ulkona autot, lapset, vastaantulijat jne. Onneksi Svensson ei kuitenkaan tunnu pelkäävän muita koiria. Ensimmäisellä ulkoilulenkillä matka eteni pari metriä kerrallaan herkkunappuloiden avulla. Matkan aikana Svensson sai kaksi pakokauhukohtausta, joista toisen aiheutti lämpötakin irronnut tarrakiinnitys ja toisen tien poikki yllättäen juossut lapsi.

Vastaanotto ei meidän Puttosen puolelta ollut erityisen lämmin. No, koko päivä sitten "paistettiin särkiä" ja muristiin puolin ja toisin - katsottiin kenen kantti kestää ja mitä. Kumpikin yritti astua toista pyrkien siten osoittamaan johtajuuttaan.

Välillä Svenssoni yritti ratkaista asiaa paneutumalla nukkumaan niinkuin ei mitään. Ilmapiiri oli kuitenkin kireä ja pienestäkin häiriöstä jompi kumpi lähti kiertämään huushollia. Illan kuluessa otettiin yhteen oikein kunnon rähinän kanssa, mutta sitten kyräily taas jatkui.

Svenssoni merkkasi hädissään olohuoneessa ja makuuhuoneessa. Tyypillistä, kun uros tulee uuteen kotiin. Toivottavasti sisällä merkkailu ei jää tavaksi.

Yöksi Svenssoni laitettiin nukkumaan omaan boxiin. Muuten ei kyllä kukaan olisi nukkunut koko talossa silmällistäkään. Samalla saivat molemmat koirat vähän levätä. Etenkin Puttonen oli aivan poikki. On kovaa hommaa koiravaarille vartioida tonttiaan nuorien tulokkaiden varalta.

Uusi koira?

Herra Puttonen, yhdeksän vuotias käppänä, on viime vuosina hoitanut menestyksekkäästi koiranvirkaa Tenholassa. Syksyllä 2007 Puttonen sai väliaikaiseksi kaveriksi kaksi koiramummoa, jotka tulivat hoitoon kolmeksi kuukaudeksi isäntäväen lähtiessä kiertämääm Eurooppaa. Joulun alla mummot palasivat takaisin kotiin ja Puttonen jäi taas talon ainoaksi koiraksi.

Ajatus toisesta koirasta jäi itämään jonnekin takaraivoon. Kyllähän siinä menee kaksi, jos nyt ei sentään kolme, koiraa kuin yksikin. Sopivan koiran sattuessa kohdalle voisimmepa aivan hyvin harkita kaverin ottamista Puttoselle.

Reilu viikko sitten ystävämme käppänäkasvattaja otti yhteyttä ja tiedusteli miten mahtaa elo sujua yhden koiran kanssa. Epäili, että turhan hiljaista varmaan. Samalla kertoi, että nyt olisi tarjolla sijoitukseen alle kaksi vuotias Ruotsinmaalla syntynyt käppänäpoika, Svensson nimeltään. Svensson on kovin kiltti poika eikä oikein pärjää muiden käppänäurosten kanssa. Sen sijaan Svensson voisi sopia hyvin kaveriksi meidän Puttoselle, joka on itsekin varsinainen nyhverö. Että kiinnostaisiko meitä kokeilla miten Svensson ja Puttonen tulisivat toimeen.

Mietimme asiaa vuorokauden ja päätimme sitten kokeilla olisiko meistä kahden käppänäpojan isäntäväeksi.