Pari viikkoa tässä menikin suhteellisen rauhassa, mitä nyt välillä piti murista toiselle osapuolelle. Tosin viime päivinä on jännitys kiristynyt. Jostakin syystä Puttonen on alkanut kulkemaan tiiviisti Svenssonin perässä eikä ole antanut Ruotsin pojalle sen siunaamaa rauhaa. Välillä Svensson on vetäytynyt omaan boxiinsa, että voisi edes vähän hengähtää.
Tänään iltalenkillä sitten räjähti. Molemmat koiraherrat haistelivat ojan pohjalla jotakin todella kiinnostavaa juttua. Ilmeisesti kysymyksessä oli yksi mielenkiintoinen hajumerkki tms., jotka molemmat olisivat halunneet haistella yhtä aikaa. Se alkoi murinalla, mutta ennekuin ehdin reagoida mitenkään, oli täysi rähinä käynnissä. Sain tempaistua kaulapannoista koirat erilleen toisistaan ja kiitin onneani, että minulla oli paksut hanskat kädessä. Muuten olisi ollut reikiä meikäläisenkin käpälässä. Nimittäin jompikumpi koirista nappasi hätäpäissään käteeni kiinni. Tiedän, ettei ole järkevää mennä kahden tappelevan koiran väliin, mutten voinut oikein muutakaan siinä keskellä jalankulkutietä.
Tappelun tuoksinnassa kumpikin loukkasi etujalkansa. Svenssonilla on reikä vasemmassa etujalassa ja Puttosella oikeassa. Puhdistin haavat, jotka onneksi olivat pieniä – ilmeisesti kulmahampaan tekemä pieni reikä. Täytyy seurailla miten haavat paranevat. En tiedä olisiko itkenyt vai nauranut illalla, kun seurasi pukareiden touhuja isännän saapuessa kotiin. Koiruudet kiiruhtivat rinnakkain ulko-ovelle toinen vasenta, toinen oikeata etukäpälää ontuen ja toisilleen muristen. En tiedä oppivatko ne koskaan elämään sovussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti