Svensson on ollut meillä nyt kolme viikkoa. Viimeksi kuluneen viikon aikana pojat ovat mitä ilmeisemmin sopineet välirauhasta. Joskin välillä vaikuttaa siltä, että rauha ei ole mitenkään vahvaa sorttia. Parempaan suuntaan mennään kuitenkin koko ajan. Puttonen on jättänyt Svenssonin astumisen lähes kokonaan. Ainakaan en ole koko viikon aikana yllättänyt sitä itseteossa. Tosin Puttonen on keksinyt uuden alistamismenetelmän. Se kulkee Svenssonin perässä ja yrittää koko ajan nuoleskella sitä. Välillä Svensson yrittää pakoon pakoon ja välillä se alistuu. Soitimme taasen käppänäkasvattaja ystävällemme, että mitäs nyt tehdään. Hän sanoi, ettei ole koskaan kohdannut vastaavanlaista. Mutta Puttosta täytyy kieltää. Tässä on pari päivää nyt sitten taas komennettu Puttosta.
Puttonen-parka. Vanha vaari, jonka on vaikea sulattaa nuoren uroksen saapumista reviirilleen. Olemme yrittäneet tukea Puttosta koko ajan huolehtimalla, että se saa ensin ruoan, makupalat ja rapsutukset. Sohvalla löhöttäessä Puttonen saa valita ensin kainalopaikkansa. Puttonen on arvojärjestyksessä ensimmäinen, sillä Svensson ei esim. merkkaa pihapiirissä, joka on selvästi Puttosen reviiriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti