Ensimmäinen yhteinen viikko kului Svenssonilla ja Puttosella johtajuusneuvotteluihin. Tilanne alkoi loppuviikosta olla kaikkien (koirien ja ihmisten) kannalta niin rasittava, että täytyi alkaa etsimään ratkaisua ongelmaan. Perjantaisen, ensimmäisen kovemman rähäkän jälkeen Puttonen aloitti oikein kunnon prässäämisen. Heti, kun Svensson lähti liikkeelle, on Puttonen tiiviisti perässä ja osoittaa johtajuuttaan astumalla. Svensson alistuu, heittäytyy selälleen, mutta Puttonen ei osaa lopettaa prässäämistään. Ajattelimme, ettemme puutu asiaan millään tavoin, vaan koirat saavat selvittää välinsä keskenään. Sunnuntaina tilanne oli kuitenkin jo jo se, ettei Svensson uskaltanut liikua oikeastaan mihinkään. Puttonen oli heti sitä höykyyttämässä.
Nyt tarvittiin hyviä neuvoja. Soitimme käppänäkasvattajallemme ja hän sanoi, että Puttonen pitää palauttaa ruotuun. Meidän tulee toimia lauman johtajina ja osoittaa myös Puttoselle paikkansa. Toisin sanoen Puttosta pitää kieltää lyhyesti ja topakasti (mutta ei vihaisesti) heti, kun se yrittää kivuta Svenssonin päälle. Muuten toimitaan niinkuin ei mitään kummallista olisi. Ylipätäänsä tulisi toimia niinkuin koiratkin toimivat laumassa – johtajakoira ärähtää ja asia on sillä selvä. Toisinaanhan uroskoira ei kielletä silloin, kun ne ovat astumassa, vaikka sitten pomottelumielessä toista urosta. Taustalla on pelko siitä, että uros alkaa epäröimään tositilanteissakin. Puttonen on kyllä jo sen verran veteraani, ettei sille enää tule tyttöjä kylään. Pentuja on Suomessa rekisteröity vajaat neljäkymmentä. Niinpä asiasta ei tule Puttosen kohdalla sen kummempaa ongelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti