Svensson on ollut meillä nyt kuukauden verran. Alkupäivien pelosta tärisevästä koiran luikerosta on tullut melkoisen reipas ja hyväntuulisen oloinen otus. Toki vieläkin äkkinäiset liikkeet ja kolahdukset sekä jotkin mystiset jutut saavat sen säikkymään ja tärisemään pelosta.
Meillä ei ole käynytkään juuri vieraita viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Pari viikkoa sitten tytär tuli ulkoiluttamana koiruuksia, kun olimme koko päivän poissa kotoa. Tytär kävi hoitopäivää aikaisemmin kylässä, jotta Svensson tottuisi häneen. Siitä huolimatta Svensson-parka oli pelännyt ihan hirveästi. Jotenkin tytär oli kuitenkin saanut Svenssonin ulos ja lenkille. Muutama päivä sitten velipoika vaimoineen tuli kyläilemään. Puttonen tapansa mukaan ilmoitti, että nyt on vieraita tulossa oven takana ja Svensson yhtyi nyt ensi kertaa kuoroon. Svensson oli alussa kyllä varuillaan, mutta ei kuitenkaan osoittanut pelkäävänsä siinä määrin kuin aiemmin. Muutaman minuutin päästä se oli jo innoissaan kerjäämässä rapsutuksia vierailta. Taisi olla mieluisia vieraita, sillä tuon illan jälkeen Svensson on syöksynyt ovelle innokkaasti haukkuen heti, kun se kuule jonkinmoisen kolahduksen tai muun äänen ulkoa esim. naapurin autonovi pamahtaa kiinni. Velipojan kyläilyä aiemmin se ei korviansa lopsauttanut, vaikka ulkoa olisi kuulunut mitä tahansa ääniä. Katsotaan, kuinka kauan se jaksaa jatkaa tuota touhua varsinkin, kun ovesta ei kuitenkaan tule ketään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti