Olemme kaikki koiramme aina opettaneet siihen, että illalla ennen nukkumaanmenoa käydään pihalla pissalla. Kaikki koirat ovat oivaltaneet homman jujun varsin nopeasti. Tiibetinterrierimme Lili kehittyi aikoinaan melkomoiseksi huijariksi. Se juoksi reippaasti ulos (ainakin, jollei satanut), kyykistyi tyttökoirien tapaan pissalle ja salaman sisälle. Liliä pititosin seurata tarkkaan, koska se saattoi kyykkiä omenapuun juurella ihan vaan hämyksi.
Koiravaarimme Puttonen on myös omaksunut tavan. Se löytää nopeasti paikan mihin nostaa koipensa. Myös Svensson oppi homman nopeasti seuratessaan Puttosta ulos. Yleensä Svensson juoksee suoraan ensin yhden omenapuun juurelle, sitten toisen ja lirautusten jälkeen äkkiä sisälle. Mutta muutama päivä sitten Svensson vaikutti ulkona hämmentyneeltä eikä oikein tuntunut löytävän paikkaa mihin voisi pissata, vaikka olisi kiertänyt pihaa kuinka.
Eilen illalla tajusin mistä homma kiikastaa. Svensson haluaisi mennä lirauttamaan omenapuun juurelle, mutta lumihanki (jota Tampereen korkeudella ei edes paljoa ole) on koiruuden mielestä liian syvä. Tänään isäntä sitten talloi hankeen koiraherralle polun omenapuun juurelle saakka. Nyt pissallakäynti sujuu hyvin, kun ei tarvitse kahlata mahaan saakka lumihangessa päästäkseen nostamaan koipea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti