Vanha herra Puttonen ottaa nyt kaiken irti siitä, että saa olla kuin ellun kana Svenssonin ollessa astutusreissulla. Voi kaikessa rauhassa nakerrella possun sorkkia, maata Svenssonin lempituolissa, saada kaikki rapsutukset sekä syödä nappulat hitaasti nautiskellen.
Parina iltana olenkin nyt käynyt lenkillä Puttosen kanssa, joka on saanut käpsytellä omaa tahtiansa ja haistella ”sähköpostit” ihan rauhassa. Ei ole nuori herra ollut malttamattomana hyppimässä ympärillä. Tosin lenkkeilykelit ovat olleet varsin liposia viime päivinä, joten välillä ulkoilu Puttosen kanssa on ollut melkomoista takkuilua. Puttonen inhoaa liukkaita kelejä eikä meinaa millään suostua kävelemään jäätiköllä. Nyt vaan kaikki kulkutiet ovat jään peitossa, joten lenkeillä edetään todella hitaasti. Puttosen kun täytyy tämän tästä jäädä pohtimaan reittivalintojaan – vai mitä lienee miettii?
Ystävämme käppänäkasvattaja kertoi, että valtataistelu alkaa todennäköisesti ihan uudella tavalla, kun Svensson palaa kotiin. Nyt meidän pitää ryhdistäytyä ja ryhtyä pitää aiempaa kovempaa laumakuria laumassamme. Aina, kun pojat alkavat äristä toisilleen, meidän tulee puuttua aiempaa jämäkämmin tilanteeseen ja tarpeen vaatiessa tehostaa komentoa esim. läimäyttämällä sanomalehdellä pöytään. Eli koiraherroille tulee tehdä selväksi, ettei täällä murista eikä rähistä ilman lupaa. Olemmekin näin toimineet, mutta mitä ilmeisemmin liian lepsusti. Koiraherrat ovat kyllä oppineet, ettei saa astia eikä murista. Mutta ainakin Puttonen on sen verran kovakorvainen, että se tarvitsee useammankin sata komentoa. Niinhän se jätti sen astumisenkin, kun riittävän monta kertaa kiellettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti