Toinen sopeutumisviikko alkoi. Sunnuntain jälkeen ryhdyimme systemaattisesti kieltämään Puttosta aina, kun se yritti astua Svenssonia. Tilanne alkoikin rauhoittumaan. Puttonen fiksuna koirana tajusi nopeasti, ettei tämä jatkuva Svenssonin prässääminen astumalla ole sallittua. Parin päivän ajan asiat alkoivat kehittyä lupaavampaan suuntaan. Molemmat koirat olivat välillä pitkiäkin aikoja aivan rauhallisia. Emme kuitenkaan vieläkään uskaltaneet jättää koiria kahdestaan samaan tilaan ilman valvontaa. Silloin, kun me molemmat olimme poissa talosta, suljettiin Svensson yläkertaan ja Puttonen alakertaan.
Ruoka on vielä toistaiseksi sellainen asia, jota molemmat koirat vartioivat mustasukkaisena ja joka helposti johtaa tappeluun. Esimerkiksi eräänä iltana minulta putosi muutama rusina lattialle. Puttonen ei ole ikinä välittänyt tuon taivaallista rusinoista. Kun Puttonen huomasi Svenssonin ahmivan rusinoita lattialta, niin se päättikin rusinoiden olevan suurinta herkkuaan tästä päivästä lukien ja ryhtyi napsimaan rusnoita kilpaa Svenssonin kanssa, kunnes rusinoita oli jäljellä vain yksi....alkoi aivan hirvittävä tappelu, johon oli aivan pakko puuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti