Uudet talvitakit

Meidän koiraherrat tarvitsivat kunnon talvitakit, vaikka talvipakkasia ei juurikaan ole näkynyt. Svenssonilla on tällä hetkellä varsin lyhyt turkki trimmauksen jälkeen, joten kunnon lämpömantteli on tarpeen. Herra Puttostakin odottaa parin viikon päästä trimmi ja uudelle lämpömanttelille olisi tarvetta. Herra Puttosen ulkomuotoa on aktiivisen näyttelyuran jälkeen siistitty lähinnä ajelemalla turkki pari - kolme kertaa vuodessa. Oikeaoppinen trimmi edellyttäisi kuolleen karvan poistamista nyppimällä, mutta emme ole siihen enää ryhtyneet. Talvitakkien hankinta mielessä sitten lähdimmekin ostoksille. Molemmille pojille hankittiin kotimaiset, varsin kunnollisen oloiset lämpömanteli – eriväriset tietenkin.

Oheisessa kuvassa Puttonen uudessa talvitakissaan.
Svensson ei ole moksiskaan, vaikka olisi lämpömantteli päällä. Lämpömanttelissa on sellaiset kuminauhalenkit, jotka laitetaan takajalkojen alle, eivätkä ne tunnu mitenkään haittaavan Svenssonia. Svensson porhaltaa niin kuin ei mitään. Mutta Puttonen on toinen juttu. Ensinnäkin Puttonen lähtee välittömästi käpälämäkeen nähdessään lämpömanttelin. Kun mantelin saa lopulta puoliksi huijaamalla Puttosen päälle, muuttuu koira suolapatsaaksi. Koira jähmettyy niille sijoilleen eikä suostu liikkumaan houkutteli sitten millä tahansa herkkupalalla. Puttosta pitää tuupata takapuolesta niin, että sen on pakko ottaa muutama askeleen, jottei tuiskahtaisi kuonolleen. Silloin se aivan kuin oivaltaa, että mantteli päällä voikin kävellä. Tämä tapahtuu ihan joka ikinen kerta – vuosi vuoden jälkeen. Joskus olen jättänyt Puttosen leikkimään Lootin suolapatsasta ja jäänyt kastelemaan mitä tapahtuu – aikansa se seisoo jähmettyneenä ja sitten se muuttuu makaavaa koiraa esittäväksi suolapatsaaksi. Mutta ei kävele.