Koiraherrat Puttonen ja Svensson olivat hoidossa kasvattajan luona, kun isäntäväki oli lomailemassa Italian maalla. Vajaan viikon reissun jälkeen emäntä kävi hakemassa koiraherrat kotiin ja voi sitä riemun määrää, kun emäntä vihdoin ilmaantui noutamaan pojat kotiin. Puttonen kiljui omituiseen tapaansa kuin henkeä vietäisi kuten sillä on tapana ollessaan oikein innostunut. Joskus naapurimme kertoi jopa luulleensa, että meidän koiralla on joku kamala hätä, kun se oli kiljunut pihalla. Mutta oli sitten huomannut, että ilmeisesti koira kiljui innoissaan isännän tultua kotiin. Muutoinkin Puttonen on melkoisen äänekäs koira. Ei niin, että se haukkuisi mitenkään ylen määrin, mutta Puttonen kyllä ulvoo kovasti – kun sille juttelee tai kun emäntä laulaa. Svensson onkin huomattavasti hiljaisempi koira – oikeastaan se vain haukkuu tohkeissaan silloin, kun auton ovi pamahtaa. Se on oppinut yhdistämään pamahduksen vieraiden tuloon.
Hoitopaikassa oli ollut paljon mielenkiintoista haisteltavaa kuten esim. kaksi juoksussa olevaa tyttökoiraa (sattuikin samaan aikaan). Koiraherrat olivat käyneet tiukkoja neuvotteluja pitkin viikkoa, joten ne olivat melkoisen väsyneitä. Kumpikin simahti omaan boxiinsa lämpöisessä autossa heti, kun lähdin liikkeelle. Eivätkä ne päästäneet inahdustakaan koko matkan aikana.
Kotona sitten jatkettiin tiukkaa kurinpitoa kasvattajan ohjeen mukaisesti. Hän arveli, että pojat saattavat jatkaa tiukkoja neuvottelujaan kotonakin. Ainakin ensimmäinen ilta meni melkoisen rauhallisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti