Svenssonilla on omituinen tarve pureskella kaikkea omituista. Todennäköisesti kysymyksessä on pitkästyminen, koskapa pääsääntöisesti tapahtuu silloin, kun pojat ovat kahdestaan kotona. Ensimmäiseksi omituiseksi herkuksi paljastu sireeninoksat. Olin kerännyt maljakkoon sireenin oksia, joissa oli juuri avautuneita silmuja ja hiirenkorvia. Svenssonhan pisti lehden alut poskeensa. Oli sitten oksentanut sohvalle ja ripuloinut alakerran lattioille. Mutta olipahan saanut päivänkin kulumaan.
Uusin Svenssonin villitys on sohvan selkänojan (vanha sivustavedettävä talonpoikaistyylinen sohva) järsiminen. Svenssonilla on tapana nojata etujaloilla sohvan selkänojaan ja katsella ikkunasta ulos. Siinä sitten ajankulukseen voi järsiä sohvan reunaa. Pohdittiin, että sohvan selkänoja pitää käsitellä jollakin aineella niin, ettei se enää maistu. Sekoitettiin chiliä ruokaöljyyn, jolla sitten siveltiin sohvan selkänojan puuosia. Svenssoniahan asia tietenkin kiinnosti. Poistuimme huoneesta ja jäin tarkkailemaan toimiiko chiliöljy. Sven hyppäsi sohvalle ja haisteli tarkkaan selkänojaa. Ja sitten se nuolaisi sitä. Hetken pelkäsin, että koira saa hepulin. Vielä mitä – Sven kakoi hetken ja istuin sitten sohvalle muina miehinä. Ehkäpä chili ei toimi koiran kohdalla samalla tavalla kun ihmisillä. Mutta ainakin toistaiseksi sohvan selkänoja on saanut olla rauhassa.
1 kommentti:
Myöhemmin kokeilin katajaöljyä Svenssonin torjuntakeinona. Imeytin puuhun eteeristä katajaöljyä ja siitä lähtien on sohva on saanut olla rauhassa svenssonilta.
Lähetä kommentti