Puttonen "ellun kanana"

Vanha herra Puttonen ottaa nyt kaiken irti siitä, että saa olla kuin ellun kana Svenssonin ollessa astutusreissulla. Voi kaikessa rauhassa nakerrella possun sorkkia, maata Svenssonin lempituolissa, saada kaikki rapsutukset sekä syödä nappulat hitaasti nautiskellen.

Parina iltana olenkin nyt käynyt lenkillä Puttosen kanssa, joka on saanut käpsytellä omaa tahtiansa ja haistella ”sähköpostit” ihan rauhassa. Ei ole nuori herra ollut malttamattomana hyppimässä ympärillä. Tosin lenkkeilykelit ovat olleet varsin liposia viime päivinä, joten välillä ulkoilu Puttosen kanssa on ollut melkomoista takkuilua. Puttonen inhoaa liukkaita kelejä eikä meinaa millään suostua kävelemään jäätiköllä. Nyt vaan kaikki kulkutiet ovat jään peitossa, joten lenkeillä edetään todella hitaasti. Puttosen kun täytyy tämän tästä jäädä pohtimaan reittivalintojaan – vai mitä lienee miettii?

Ystävämme käppänäkasvattaja kertoi, että valtataistelu alkaa todennäköisesti ihan uudella tavalla, kun Svensson palaa kotiin. Nyt meidän pitää ryhdistäytyä ja ryhtyä pitää aiempaa kovempaa laumakuria laumassamme. Aina, kun pojat alkavat äristä toisilleen, meidän tulee puuttua aiempaa jämäkämmin tilanteeseen ja tarpeen vaatiessa tehostaa komentoa esim. läimäyttämällä sanomalehdellä pöytään. Eli koiraherroille tulee tehdä selväksi, ettei täällä murista eikä rähistä ilman lupaa. Olemmekin näin toimineet, mutta mitä ilmeisemmin liian lepsusti. Koiraherrat ovat kyllä oppineet, ettei saa astia eikä murista. Mutta ainakin Puttonen on sen verran kovakorvainen, että se tarvitsee useammankin sata komentoa. Niinhän se jätti sen astumisenkin, kun riittävän monta kertaa kiellettiin.

Hallituskriisi

Viikko sitten sattuneen tappelun jälkeen koiraherrojen hallitus on ollut kriisissä. Pinna tuntuu olevan koko ajan kireällä eikä tarvita kuin jokin pieni ylimääräinen ärsyke, niin homma meinaa räjähtää. Niin kauan on aina rauhallista, kun Svensson nukkuu boxissaan tai jossakin muualla. Heti, kun Svensson lähtee liikkeelle, on Puttonen haukkana paikalla ahdistelemassa. Sitten Svenssonilta menee hermo ja tappelu on taas käynnissä. Vanha Puttonen on stressaantunut, koskapa sen pitää koko ajan pitää nuorempaa koiraherraa silmällä. Välillä se oikein vapisee hermostuksissaan.

Tuntuu, ettei niitä voi jättää lainkaan kahdestaan. Tiedä millaista jälkeä ne saavat aikaiseksi – viimeksikin oli kummallakin koivet reijillä ja toisella silmään purkautui verta. Puttonen aikaisemmin yritti päästä tilanteen herraksi astumalla Svenssonia. Ongelamasta päästiin, kun me systemaattisesti kiellettiin Puttosta. No, herra kehitti uudenlaisen hiostustavan. Se on alkanut nuoleskella Svenssonia aivan kuin pentukoiraa, Svensson yrittää karkuun tai sitten alistuu ja menee selällen. Nyt homma on alkanut kääntyä niin päin, että Svenssonkin on alkanut nuoleskella Puttosta. Enpä ole moiseen ongelmaan aiemmin törmännytkään eikä ole käppänäkasvattajammekaan. Pitääkö pojille ostaa poikapöksyt, jotta se nuoleskelu loppuisi?

Valtataistelua on käyty nyt kuukauden verran. Joidenkin mielestä aika on sen verran lyhyt , ettei sen perusteella voi vielä väittää mitään. Toisaalta toivoisi tilanteen jo tasaantuvan. Sitä on kyllä alkanut pohtia, että mitä itse on mahtanut tehdä väärin. Olemme kyllä pyrkineet tukemaan vanhan koiramme johtajuutta ja huomioimaan sen aina ennen nuorempaa. Täytyy yrittää kysellä koiraihmisiltä miten tätä hallituskriisiä pitäisi yrittää ratkaista.

Tappelupukarit

Pari viikkoa tässä menikin suhteellisen rauhassa, mitä nyt välillä piti murista toiselle osapuolelle. Tosin viime päivinä on jännitys kiristynyt. Jostakin syystä Puttonen on alkanut kulkemaan tiiviisti Svenssonin perässä eikä ole antanut Ruotsin pojalle sen siunaamaa rauhaa. Välillä Svensson on vetäytynyt omaan boxiinsa, että voisi edes vähän hengähtää.

Tänään iltalenkillä sitten räjähti. Molemmat koiraherrat haistelivat ojan pohjalla jotakin todella kiinnostavaa juttua. Ilmeisesti kysymyksessä oli yksi mielenkiintoinen hajumerkki tms., jotka molemmat olisivat halunneet haistella yhtä aikaa. Se alkoi murinalla, mutta ennekuin ehdin reagoida mitenkään, oli täysi rähinä käynnissä. Sain tempaistua kaulapannoista koirat erilleen toisistaan ja kiitin onneani, että minulla oli paksut hanskat kädessä. Muuten olisi ollut reikiä meikäläisenkin käpälässä. Nimittäin jompikumpi koirista nappasi hätäpäissään käteeni kiinni. Tiedän, ettei ole järkevää mennä kahden tappelevan koiran väliin, mutten voinut oikein muutakaan siinä keskellä jalankulkutietä.

Tappelun tuoksinnassa kumpikin loukkasi etujalkansa. Svenssonilla on reikä vasemmassa etujalassa ja Puttosella oikeassa. Puhdistin haavat, jotka onneksi olivat pieniä – ilmeisesti kulmahampaan tekemä pieni reikä. Täytyy seurailla miten haavat paranevat. En tiedä olisiko itkenyt vai nauranut illalla, kun seurasi pukareiden touhuja isännän saapuessa kotiin. Koiruudet kiiruhtivat rinnakkain ulko-ovelle toinen vasenta, toinen oikeata etukäpälää ontuen ja toisilleen muristen. En tiedä oppivatko ne koskaan elämään sovussa...

Uudet talvitakit

Meidän koiraherrat tarvitsivat kunnon talvitakit, vaikka talvipakkasia ei juurikaan ole näkynyt. Svenssonilla on tällä hetkellä varsin lyhyt turkki trimmauksen jälkeen, joten kunnon lämpömantteli on tarpeen. Herra Puttostakin odottaa parin viikon päästä trimmi ja uudelle lämpömanttelille olisi tarvetta. Herra Puttosen ulkomuotoa on aktiivisen näyttelyuran jälkeen siistitty lähinnä ajelemalla turkki pari - kolme kertaa vuodessa. Oikeaoppinen trimmi edellyttäisi kuolleen karvan poistamista nyppimällä, mutta emme ole siihen enää ryhtyneet. Talvitakkien hankinta mielessä sitten lähdimmekin ostoksille. Molemmille pojille hankittiin kotimaiset, varsin kunnollisen oloiset lämpömanteli – eriväriset tietenkin.

Oheisessa kuvassa Puttonen uudessa talvitakissaan.
Svensson ei ole moksiskaan, vaikka olisi lämpömantteli päällä. Lämpömanttelissa on sellaiset kuminauhalenkit, jotka laitetaan takajalkojen alle, eivätkä ne tunnu mitenkään haittaavan Svenssonia. Svensson porhaltaa niin kuin ei mitään. Mutta Puttonen on toinen juttu. Ensinnäkin Puttonen lähtee välittömästi käpälämäkeen nähdessään lämpömanttelin. Kun mantelin saa lopulta puoliksi huijaamalla Puttosen päälle, muuttuu koira suolapatsaaksi. Koira jähmettyy niille sijoilleen eikä suostu liikkumaan houkutteli sitten millä tahansa herkkupalalla. Puttosta pitää tuupata takapuolesta niin, että sen on pakko ottaa muutama askeleen, jottei tuiskahtaisi kuonolleen. Silloin se aivan kuin oivaltaa, että mantteli päällä voikin kävellä. Tämä tapahtuu ihan joka ikinen kerta – vuosi vuoden jälkeen. Joskus olen jättänyt Puttosen leikkimään Lootin suolapatsasta ja jäänyt kastelemaan mitä tapahtuu – aikansa se seisoo jähmettyneenä ja sitten se muuttuu makaavaa koiraa esittäväksi suolapatsaaksi. Mutta ei kävele.

Vieraita tulossa

Svensson on ollut meillä nyt kuukauden verran. Alkupäivien pelosta tärisevästä koiran luikerosta on tullut melkoisen reipas ja hyväntuulisen oloinen otus. Toki vieläkin äkkinäiset liikkeet ja kolahdukset sekä jotkin mystiset jutut saavat sen säikkymään ja tärisemään pelosta.

Meillä ei ole käynytkään juuri vieraita viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Pari viikkoa sitten tytär tuli ulkoiluttamana koiruuksia, kun olimme koko päivän poissa kotoa. Tytär kävi hoitopäivää aikaisemmin kylässä, jotta Svensson tottuisi häneen. Siitä huolimatta Svensson-parka oli pelännyt ihan hirveästi. Jotenkin tytär oli kuitenkin saanut Svenssonin ulos ja lenkille. Muutama päivä sitten velipoika vaimoineen tuli kyläilemään. Puttonen tapansa mukaan ilmoitti, että nyt on vieraita tulossa oven takana ja Svensson yhtyi nyt ensi kertaa kuoroon. Svensson oli alussa kyllä varuillaan, mutta ei kuitenkaan osoittanut pelkäävänsä siinä määrin kuin aiemmin. Muutaman minuutin päästä se oli jo innoissaan kerjäämässä rapsutuksia vierailta. Taisi olla mieluisia vieraita, sillä tuon illan jälkeen Svensson on syöksynyt ovelle innokkaasti haukkuen heti, kun se kuule jonkinmoisen kolahduksen tai muun äänen ulkoa esim. naapurin autonovi pamahtaa kiinni. Velipojan kyläilyä aiemmin se ei korviansa lopsauttanut, vaikka ulkoa olisi kuulunut mitä tahansa ääniä. Katsotaan, kuinka kauan se jaksaa jatkaa tuota touhua varsinkin, kun ovesta ei kuitenkaan tule ketään..

Ulkoilua ja hyviä tapoja

Talvi on muuttunut niin märäksi ja kosteaksi, etteivät koiruudetkaan oikein viihdy ulkona. Varsinkin Puttonen inhoaa vesisadetta eikä tämä nuorempi Svenssonkaan oikein tunnu kosteista keleistä piittaavan. Aamulenkille ei ole jaksanut lähteä millään. Mieluiten käpertyisi peittojen alle ja jatkaisi uniaan. Muutamana päivänä on toisen herroista joutunut kantamaan alakertaan ja edelleen ulos. Viime päivinä on herrojen ulkoiluinnostus ollut kasvamaan päin. Loskaiset ja sateiset kelit ovat muuttuneet pikkupakkasiksi, hanki on mukavasti jäätynyt kannattelemaan yhden käppänän sekä keväinen aurinko hieman lämmittelee. Nyt kyllä mennään ulos heti, kun ulko-ovi avautuu. Ongelmana on nyt se, ettei millään maltettaisi tulla sisään.

Koiraherrojen yhteiselo on alkanut tasaantumaan. Toki päivittäin muristaan ja varmistetaan nokkimisjärjestys, mutta rähäköitä ei ole ollut moneen päivään. Svensson alkaa olla hieman vapautuneempi eikä ole niin kovasti varuillaan koko aikaa. Nyt täytyykin alkaa pikkuhiljaa totuttaa sitä käsittelyyn ja muutenkin ryhtyä opettamaan sille tapoja. Svensson on hyvin ystävällinen ja kiltti koira, mutta nuoruuden innossa välillä tuppaa menemään hommat överiksi. Svensson on varsin älykäs koira, joka käsittää nopeasti mitä siltä halutaan. Esimerkiksi ensimmäinen kynsien leikkauskerralla piti purra kynsisaksia, toisella kerralla harrastettiin melkomoista kiemurtelua ( ei kuitenkaan purrut kynsisaksia) ja kolmannella kerralla kynsien leikkaus onnistuikin jo melko hyvin. Nyt on aloitettu harjoitukset miten käppänäherran tulee käyttäytyä, kun emäntä tulee töistä kotiin. Ei suinkaan hypitä ja pompita eikä napata hanskoja, autonavaimia, heijastimia tms. Vaan istutaan maahan ja odotetaan kunnes emäntä ehtii rapsuttamaan. Toistaiseksi onnistuu ehkä yhden kerran kymmenestä;-)

Svenssonin tytär

Eilen (9.2.) kuulimme, että Svenssonin tytär (Eisern Vivien) on ollut vastakkaisen rodun paras (BOS) Norjassa järjestetyssä näyttelyssä. Svensson jättää kauniita pentuja, jotka voivat olla joko mustia tai valkoisia. Svenssonilla on tähän mennessä yksi pentue, mutta niitä tulee varmastikin lisää.

Välirauha

Svensson on ollut meillä nyt kolme viikkoa. Viimeksi kuluneen viikon aikana pojat ovat mitä ilmeisemmin sopineet välirauhasta. Joskin välillä vaikuttaa siltä, että rauha ei ole mitenkään vahvaa sorttia. Parempaan suuntaan mennään kuitenkin koko ajan. Puttonen on jättänyt Svenssonin astumisen lähes kokonaan. Ainakaan en ole koko viikon aikana yllättänyt sitä itseteossa. Tosin Puttonen on keksinyt uuden alistamismenetelmän. Se kulkee Svenssonin perässä ja yrittää koko ajan nuoleskella sitä. Välillä Svensson yrittää pakoon pakoon ja välillä se alistuu. Soitimme taasen käppänäkasvattaja ystävällemme, että mitäs nyt tehdään. Hän sanoi, ettei ole koskaan kohdannut vastaavanlaista. Mutta Puttosta täytyy kieltää. Tässä on pari päivää nyt sitten taas komennettu Puttosta.

Puttonen-parka. Vanha vaari, jonka on vaikea sulattaa nuoren uroksen saapumista reviirilleen. Olemme yrittäneet tukea Puttosta koko ajan huolehtimalla, että se saa ensin ruoan, makupalat ja rapsutukset. Sohvalla löhöttäessä Puttonen saa valita ensin kainalopaikkansa. Puttonen on arvojärjestyksessä ensimmäinen, sillä Svensson ei esim. merkkaa pihapiirissä, joka on selvästi Puttosen reviiriä.

Pissalle umpihankeen?

Olemme kaikki koiramme aina opettaneet siihen, että illalla ennen nukkumaanmenoa käydään pihalla pissalla. Kaikki koirat ovat oivaltaneet homman jujun varsin nopeasti. Tiibetinterrierimme Lili kehittyi aikoinaan melkomoiseksi huijariksi. Se juoksi reippaasti ulos (ainakin, jollei satanut), kyykistyi tyttökoirien tapaan pissalle ja salaman sisälle. Liliä pititosin seurata tarkkaan, koska se saattoi kyykkiä omenapuun juurella ihan vaan hämyksi.

Koiravaarimme Puttonen on myös omaksunut tavan. Se löytää nopeasti paikan mihin nostaa koipensa. Myös Svensson oppi homman nopeasti seuratessaan Puttosta ulos. Yleensä Svensson juoksee suoraan ensin yhden omenapuun juurelle, sitten toisen ja lirautusten jälkeen äkkiä sisälle. Mutta muutama päivä sitten Svensson vaikutti ulkona hämmentyneeltä eikä oikein tuntunut löytävän paikkaa mihin voisi pissata, vaikka olisi kiertänyt pihaa kuinka.

Eilen illalla tajusin mistä homma kiikastaa. Svensson haluaisi mennä lirauttamaan omenapuun juurelle, mutta lumihanki (jota Tampereen korkeudella ei edes paljoa ole) on koiruuden mielestä liian syvä. Tänään isäntä sitten talloi hankeen koiraherralle polun omenapuun juurelle saakka. Nyt pissallakäynti sujuu hyvin, kun ei tarvitse kahlata mahaan saakka lumihangessa päästäkseen nostamaan koipea.

Koko päivä ihan yksin

Eilen (5.2.) koiruudet olivat ensimmäistä kertaa koko työpäivän eli yhdeksän tuntia yksin kotona. Isäntä joutui lähtemään työmatkalle pääkaupunkiin päin eikä siis olisi pitämässä seuraa koirille kuten normaalina etätyöpäivänä. Varmuuden vuoksi laitoimme kummankin koirista omaan kerrokseensa. Välillä kävi mielessä mitä Svensson mahtaa keksiä aikansa kulukseen. Puttosesta nyt ei ole niinkään mitään huolta. Se on kyllä tottunut olemaan yksinään kotona työpäivän ajan. Itse tulin kotiin viiden maissa ja yllätys yllätys – mitään ei ollut tapahtunut. Mitään tavaroita ei ollut siirretty ja muutenkin koko kämppä oli ihan kunnossa. Hieno homma! Alkaa näyttämään siltä, että koiranpojat voisivat vaikka tulla toimeen keskenään. Ehkäpä Svensson jää meille asumaan...

Svensson järjestelee

Svensson on ollut meillä nyt kaksi viikkoa. Järjestys Puttosen ja Svenssonin välillä alkaa pikkuhiljaa muotoutua. Loppuviikolla koiranpojat jo harrastivat painiotteluja, jotka pääsääntöisesti vaikuttivat olevan enemmänkin leikkiä. Puttonen on edelleenkin pomo ja Svensson menee välillä selälleen sen eteen osoittaen alistumistaan. Tänään (3.2.) jätimme ensimmäistä kertaa pojat kahdestaan tunnin ajaksi. Mietimme, että mitä mahtaa tapahtua meidän poissaollessamme. Kun palasimme, molemmat koirat tulivat ovelle vastaan hännät heiluen. Hyvä, ei mitään kyräilyä tai murisemista – ainakaan enää.

Iltapäivällä jätimme pojat kahdestaan parin tunnin ajaksi. Arvaan, että Puttonen on mennyt nukkumaan boxiinsa, mutta Svenssonille on aika käynyt pitkäksi. Svensson oli ryhtynyt järjestelemään tavaroita uudestaan. Hanskojen paikka on olohuoneen nojatuolissa, sisätossujen työhuoneessa ja olohuoneessa, koiranlelut kuuluvat myöskin nojatuoliin ja viltit lattialle jne. jne. Svensson ei onneksi revi tai pureskele tavaroita, se vain kanniskelee niitä ympäri taloa. Paras saavutus on se, kun eräänä päivänä Svensson oli raahannut isännän nuottilaukun (melkoisen painava kassi) eteiseen.

Vain yhden rusinan tähden

Toinen sopeutumisviikko alkoi. Sunnuntain jälkeen ryhdyimme systemaattisesti kieltämään Puttosta aina, kun se yritti astua Svenssonia. Tilanne alkoikin rauhoittumaan. Puttonen fiksuna koirana tajusi nopeasti, ettei tämä jatkuva Svenssonin prässääminen astumalla ole sallittua. Parin päivän ajan asiat alkoivat kehittyä lupaavampaan suuntaan. Molemmat koirat olivat välillä pitkiäkin aikoja aivan rauhallisia. Emme kuitenkaan vieläkään uskaltaneet jättää koiria kahdestaan samaan tilaan ilman valvontaa. Silloin, kun me molemmat olimme poissa talosta, suljettiin Svensson yläkertaan ja Puttonen alakertaan.
Ruoka on vielä toistaiseksi sellainen asia, jota molemmat koirat vartioivat mustasukkaisena ja joka helposti johtaa tappeluun. Esimerkiksi eräänä iltana minulta putosi muutama rusina lattialle. Puttonen ei ole ikinä välittänyt tuon taivaallista rusinoista. Kun Puttonen huomasi Svenssonin ahmivan rusinoita lattialta, niin se päättikin rusinoiden olevan suurinta herkkuaan tästä päivästä lukien ja ryhtyi napsimaan rusnoita kilpaa Svenssonin kanssa, kunnes rusinoita oli jäljellä vain yksi....alkoi aivan hirvittävä tappelu, johon oli aivan pakko puuttua.

Pomottelu jatkuu

Ensimmäinen yhteinen viikko kului Svenssonilla ja Puttosella johtajuusneuvotteluihin. Tilanne alkoi loppuviikosta olla kaikkien (koirien ja ihmisten) kannalta niin rasittava, että täytyi alkaa etsimään ratkaisua ongelmaan. Perjantaisen, ensimmäisen kovemman rähäkän jälkeen Puttonen aloitti oikein kunnon prässäämisen. Heti, kun Svensson lähti liikkeelle, on Puttonen tiiviisti perässä ja osoittaa johtajuuttaan astumalla. Svensson alistuu, heittäytyy selälleen, mutta Puttonen ei osaa lopettaa prässäämistään. Ajattelimme, ettemme puutu asiaan millään tavoin, vaan koirat saavat selvittää välinsä keskenään. Sunnuntaina tilanne oli kuitenkin jo jo se, ettei Svensson uskaltanut liikua oikeastaan mihinkään. Puttonen oli heti sitä höykyyttämässä.

Nyt tarvittiin hyviä neuvoja. Soitimme käppänäkasvattajallemme ja hän sanoi, että Puttonen pitää palauttaa ruotuun. Meidän tulee toimia lauman johtajina ja osoittaa myös Puttoselle paikkansa. Toisin sanoen Puttosta pitää kieltää lyhyesti ja topakasti (mutta ei vihaisesti) heti, kun se yrittää kivuta Svenssonin päälle. Muuten toimitaan niinkuin ei mitään kummallista olisi. Ylipätäänsä tulisi toimia niinkuin koiratkin toimivat laumassa – johtajakoira ärähtää ja asia on sillä selvä. Toisinaanhan uroskoira ei kielletä silloin, kun ne ovat astumassa, vaikka sitten pomottelumielessä toista urosta. Taustalla on pelko siitä, että uros alkaa epäröimään tositilanteissakin. Puttonen on kyllä jo sen verran veteraani, ettei sille enää tule tyttöjä kylään. Pentuja on Suomessa rekisteröity vajaat neljäkymmentä. Niinpä asiasta ei tule Puttosen kohdalla sen kummempaa ongelmaa.