Sandimmunea vai Optimmunea

Koiravaarimme kärsii kuivasilmäisyydestä ja sen myötä pannuksesta. Koiranpojan silmiin laitetaan siklosporiinivoidetta kaksi kertaa vuorokaudessa stimuloimaan kyyneltuotantoa sekä osaltaan ehkäisemään pannuksen leviämistä. Alkuvaiheessa Puttoselle laitettiin Optimmunea, joka sitten vaihdettiin apteekissa tilauksesta valmistettavaan Sandimmuneen, jossa ei ole säilöntäaineita kuten teollisesti valmistetussa Optimmunessa. Säilöntäaineet tuntuivat ärsyttävän Puttosen silmiä. Sitten jossakin vaiheessa Sandimmunea ei saatu, koska apteekki ei ollut saanut valmistuksessa tarvittavaa oliiviöljyä. Ninpä kävimme hakemassa eläinlääkäriltä Optimmunea, kun muutakaan ei ollut saatavilla. Puttosen silmät tuntuivat nyt kestävän hyvin Optimmunen käytön.

Kun Sandimmunea taas oli saatavilla vaihdoimme siihen takaisin. Lääkkeessä käytetty öljy oli nyt vaihtunut neitsytoliiviöljyyn ja tuntui, että se ärsytti selvästi Puttosen silmiä. Jatkoimme kuitenkin lääkkeen annostelua ajatellen, että ärsytys vähitellen laantuu. Toisin kävi. Puttosen silmiin iski bakteeritulehdus. Eläinlääkäri määräsi kortisoni-antibioottitippoja sekä Optimmunea, jota laitettaisiin nyt vain kerran vuorokauessa. Sandimmunessa nyt käytetty uusi öljy ei ole eläinlääkärin mukaan sopinutkaan kaikille koirille, vaan aiheuttanut eriasteisia ärsytysoireita.

Onneksi Optimmunea saa nykyisin reseptillä apteekista, sillä viime kesään saakka sitä sai ostettua vain eläinlääkäriltä, joilla oli tarvittava erityislupa sen myymiseen. Nyt sitten vain odotellaan vanhan herran silmien parantumista.

Nenäpunkkeja nyt Puttosella

Vanhaherra Puttonen on ollut räkäinen parisen viikkoa kaikkiaan. Viime viikon lopulla räkäisyys alkoi mennä niin pahan kuuloiseksi, että päätin varata ajan eläinlääkäriltä. Kysymyksessä ei enää kyllä olut mikään tilapäinen remonttipölystä yms. johtuva ärsytys. Puttonen veti henkeä ja kurnutti kuulostaen siltä kuin sillä olisi reilusti räkää kurkussa. Ihan kuin koiravaari kärsisi uniapneasta valveilla ollessaankin. Öisin vaiva tuntui selvästi pahenevan. Viime yönäkin piti laittaa koiralle tyyny pään alle, sillä tuntui, että pään kohollaan olo olisi helpottanut oloa.

Eläinlääkäri kuunteli Puttosen keuhkot ja sydämen eikä niissä tuntunut olevan mitään vikaa. Myöskään kurkku tai ylähengitystiehyet eivät vaikuttaneet oleva mitenkään erityisesti tulehtuneilta tai ärtyneiltä. Eli koiranpojalla on mitä suurimmalla todennäköisyydellä nenäpunkkeja. Punkit ärsyttävät koiran nenässä ja nenän kuorikoissa aiheuttaen nenävuotoa, aivastelua, pärskimistä ja sisäänpäin aivastusta ns. reverze sneezing, joka voi olla melkoisen rajun näköinen joskin vaaraton kohtaus.

Onneksi punkit saa häädettyä loislääkityksellä. Molemmat koirat joutuivat nyt kuukauden kestävälle punkin häätökuurille eli tabletti kerran viikossa kuukauden ajan. Eiköhän punkit siitä tokene. Lääkäri varoitteli, että lääkekuurin alussa oireet voivat pahentua, sillä kuolleet punkit ärsyttävät koiran nenää vieläkin enemmän.

Svenssonillahan oli nenäpunkkeja pari vuotta sitten, mutta niistäkin päästiin. Punkit tarttuvat koirasta toiseen todennäköisesti ihan kosketuksen kautta. Ongelmana on se, että punkit eivät aiheuta välttämättä minkäänlaisia oireita, joten niitä ei voi tietää onko jollakin koiralla punkkeja vai ei. Tosin olen kyllä opinut karttamaan kovasti pärskiviä ja aivastelevia koiria. Onneksi nuö otukset eivät tartu ihmiseen tai muihinkaan eläimiin.

Koirat kykenevät tunnistamaan kasvoja

Padovan yliopistossa toteutetun tutkimuksen mukaan koirat tunnistavat omistajansa kasvot. Tutkimuksessa koira oli tyhjässä huoneessa. Omistajaa ja koiralle tuntematonta henkilöä pyydettiin kävelemään huoneen halki useita kertoja. Koirat katsoivat omistajaansa selvästi useammin ja pidempään kuin vierasta henkilöä. Kun ihmisten kasvot peitettiin, kiinnittivät koirat huomattavasti vähemmän huomiota omistajaansa. Koirilla oli jopa vaikeuksia tunnistaa omistajaansa. Palo Mognilon mukaan tämä osoittaa, miten ihmisen ja koiran tuhansia vuosia kestänyt yhteiselo on vaikuttanut koiran käyttäytymiseen. Koiralle on ollut edullista tunnistaa sille tärkeä ihminen muiden ihmisten joukosta.

Kun omistajaa ja toista henkilö pyydettiin poistumaan huoneesta eri ovista, jäi koira lähes aina odottamaan sen oven eteen, mistä omistaja oli poistunut. Paolo Mongillo oli myös tutkinut koiran iän vaikutusta tunnistamiseen. Iän myötä koiran kyky tunnistaa omistajaansa kasvoista sekä valita oikea ovi heikkenee. Ikääntyminen heikentää myös koiran kognitiivisia kykyjä.

Gill, V. Dogs recognise their owner's face. BBC - Earth News. 22.10.2010. http://news.bbc.co.uk/earth/hi/earth_news/newsid_9115000/9115668.stm

Koiravaarin kuulumisia

Pari viikkoa siinä meni, mutta Puttosen kyljessä ollut ihmeellinen patti kadonnut. Pari viikkoa siinä meni ja patti kuivui vähitellen. Lopulta siihen tuli jonkin moinen ohut rupi, joka alkoi pikkuhiljaa irtoamaan. Puttonen vaikuttaa olevan ihan hyvässä kunnossa vielä. Ruoka maistuu ja lenkkikin maistuu. Viime aikoina olemme käyneet lenkillä metsässä, missä vanha herra saa kulkea vapaasti omaan tahtiinsa ilman hihnaa. Pihallakin Puttonen istuskelee mielelään. Tosin yhä useammin se istuu jossakin nurmikolla aivan sen näköisenä kuin olisi unohtanut minne on oli matkalla. Puttonen ei enää oikein näe kunnolla. Silmät ovat pigmentoituneet ja melkoisen sumeat. Tutussa ympäristössä ei ole hätää, mutta Puttoselle pitää ikään kuin kertoa välillä missä on. Jos vaihdan paikkaa, eikä Puttonen huomaa sitä, tulee sille kova hätä. Se alkaa juosta hätääntyneenä ja etsii minua. Rauhoittuu vasta, kun löytää minut.

Aamut alkavat hieman jäykkinä, mutta aamukahville isännän tai emännän kanssa on noustava. Suurimpana houkuttimena lienee joka aamuinen rituaali - pala juustoa ja viipale kalkkunaa tai kinkkua. Isännän kanssa aamulenkille ja sitten voikin mennä nukkumaan isännän työpöydän alle aina lounasaikaan saakka. Puolen päivän aikaan koiruudet alkavat kuulema liikehtiä sen evrran levottomasti, että pitää kuulema lähteä pitämään lounastaukoa. Minä käyn yleensä illan suussa koirien kanssa pitkällä lenkillä ennen niiden ruokailua. Sitten vuorossa onkin torkkumista loppuillan ajan. Puttonen nukkuu iltaisin todella sikeästi. Vielä lyhyt piipahdus ulkona illalla ja sitten voikin siirtyä yöpuulle.

Puttonen on lakanut viime aikoina rohista - etenkin iltaisin. Muutama päivä sitten Puttonen aivastelikin melko usein. Epäilin jo, että se on saanut nenäpunkkitartunnan. Tosin meidän toisella koiralla ei ole mitään sen kataisia oireita. Nyt aivastelu on hävinnyt lähes kokonaan, mutta koiravaarin hengitys rohisee - välillä hieman huolestuttavan oloisesti.

Tai ehkä olen vain turhan vainoharhainen. Mutta vanhan koiran kanssa sitä yrittää koko ajan tarkkailla, että missä kunnossa se vanha kamu oikein on. En tahtoisi, että koiravaari kärsisi. Toivottavasti osaan tehdä oikean päätöksen, kun on sen aika. Vielä meillä kuitenkin on yhteisiä iltalenkkejä syys- ja talvi-illoissa, ja ehkä Puttonen vielä näkee ensi kesänkin - ehkä.

Pannus

Pannus on krooninen sarveiskalvon tulehdus, joka liittyy kuivasilmäisyyteen. Arpikudos ja verisuonitus ja pigmentoituminen johtavat vähitellen sokeutumiseen. Kysymyksessä on ilmeisesti immunologinen sairaus, johon liittyy geneettinen taipumus. Tauti puhkeaa usein ultraviolettivalon seurauksena. Niinpä pannuksen hoidossa auttaa koiran pitäminen sisällä aurinkoisimpaan aikaan tai aurinkolasien käyttö.Pitänee hankkia Puttoselle aurinkolasit.
Lisätietoa: http://www.eyevet.ca/pannus.html (englanninkielinen)

Puttoselta löytyi kyljestä patti

Koiravaari Puttosen kanssa mentiin taas vaihteeksi käymään eläinlääkärillä. Puttoselle oli jo kesällä ilmaantunut ihmeellisiä jälkiä kylkeen. Otin joskus heinäkuun alussa kuvankin niistä. Kaksi pari senttiä pitkää ja noin sentin levyistä karvatonta laikkua rinnakkain. Mainitsin niistä lääkärille, joka kehotti seuraamaan miten ne kehittyvät. Hän arveli niiden olevan sikaripunkkeja. No, niihin laikkuihin alkoi pian kasvamaan karkeaa karvaa. Arvelin jonkin eläimen pistäneen tai purreen sitä. Nyt pari viikoa sitten trimmasin koiranpoikia ja huomasin Puttosen kyljessä niiden laikujen kohdalla noin luumun kokoisen patin. Pelästyin, että melanooma on alkanut leviämään ja soitin eläinlääkärille. En kuitenkaan saanut aikaa kuin vasta viikon päähän. Menimme sitten alkuviikosta, jolloin se patti olikin jo melkein kokonaan hävinnyt. Lääkäri kokeili sitä ja arveli siinä olevan jonkin moista sidekudosta, mutta varmuuden saamiseksi patista pitäisi kyllä ottaa koepala. Siihen ei nyt kuitenkaan lähdetty, vaan pattia seuraillaan jonkin aikaa. Sikaripunkki se ei kuitenkaan ole, sillä sitä esiintyy yleensä etuosassa, etujaloissa jne. Ja on tyyypillisempää nuorille koirille. Muutoin Puttonen vaikutti olevan ihan OK. Sydänäänet olivat kuulema ihan hyvät. Ja painoa Puttosella oli noin 8.8 kg. Tietenkin Puttosta vaivaa kuivat silmät ja niihin liittyvä pannus, josta kuulin nyt ensimmäisen kerran.

Koiranpoikien kotiparturi

Käppänäthän kuuluisi nyppiä, mutta olemme omat käppänämme ajelleet. Tästä ollaan montaa eri meiltä. Joidenkin mukaan ei pidä hankkia trimmattavia koiria, jollei jaksa hoitaa niiden turkkia siten kuin ko. rodun turkkia tulisi hoitaa. No, koirat ovat tulleet meille kotikoiriksi - Buddy tuli viettämään eläkepäiviä ja Sven tuli, koska ei pärjännyt laumassa. Arkana ja pelokkaana jäi lauman alimmaiseksi ja toiset koirat tykkäsivät röykyttää sitä. Koiria ei tarvitse pitää näyttelykunnossa, joten me vain ajamme ne koneella pari - kolme kertaa vuodessa. Tai käppänäkasvattajaystävämme on parturoinut molemmat pojat.

Ostimme taannoin koirien trimmauslaitteen ja eilen sitten uskaltauduin parturoimaan Buddyn. Koiralla on edelleen korvat, häntä ja kaikki neljä jalkaa tallella. Eikä edes yhtään naarmua tullut. Tosin Puttonen on itse rauhallisuus trimmatessakin, joten sen parturointi ei ollut siinä mielessä vaikeaa. Puttonen seisoi paikallaan kuin viilipytty. Tarkoituksenani oli tehdä sille ns. terrierileikkaus. Eli parta ja kulmakarvat jätetään, jalkojen karvat sekä mahan aluskarvat jätetään pitkiksi. Muuten ajellaan lyhyeksi. Vaikeinta oli pään parturointi. Korvat, posket, päälaki ja kaula ajellaan ihan lyhyiksi. Kulmakarvat ja otsatupsun muotoileminen oli vaikeaa ja se menikin vähän vinoon, mutta tyhmä ei huomaa, eikä viisas virka mitään. Sitten selkä, kyljet ja peräpeili ihan lyhyiksi. En leikannut jalkakarvoja nyt juuri lainkaan ja niitä pitää kyllä vielä siistiä. Mutta muuten olen kyllä ihan tyytyväinen parturointiini. Lopputuloksena oli ihan kohtuullisen näköinen koiraherra. Eikä kukaan edes räjähtänyt nauramaan sen nähtyään. Huomenna ajattelin sitten käsitellä Svenin. Siinä sitä onkin hommaa, sillä se ei pysy paikoillaan yhtä hienosti kuin Puttonen.

Svenkka kaupunkikävelyllä

Ajattelin, että Svenkka -poikaa täytyisi viedä kaupungille katselemaan ihmisvilinää. Jätin auton Pyynikin uimahallin taakse ja kävelin sieltä Puutarhakatua pitkin Keskustorille. Hetken aikaa istuskelin Vanhan kirkon muurilla kuuntelemassa jazzia ja sitten kävelin Kauppakatua pitkin takaisin autolle.

Hyvinhän Sven-poika pärjäsi kaupungilla. Vähän arvelin, josko se hermostuu sitä vilinästä ja hälinästä. Onhan Sven toki tottunut autoihin ja ihmisiin, mutta väkeä liikkuu meidän kylän raiteilla huomattavasti vähemmän kuin kaupungilla. Ensin alkuun Sven kulki häntä koipien välissä, mutta pari korttelin jälkeen se jo tepsutti häntä pystyssä. Seuraavaksi se alkoi ihmettelemään vastaantulijoita, mutta koska vastaantulijoita oli melkoisen paljon se istahti persuuksilleen ihmettelemään ihmisvilinää. Muutoin Sven kulki varsin hyvin. Mitä nyt välillä piti houkutella eteenpäin, kun jokin kiinnosti tavanomaista enemmän esim. eväitä syövä nuorisojoukko. Istuttiin Vanhan Kirkon muurilla kuuntelemassa jazzia ja sitten lähdettiin takaisin. Kaupungilla oli muuten todella paljon lasinsirpaleita kaduilla. Rikottuja olutpulloja lähinnä. Piti olla tarkkana, ettei koira vaan rikkonut tassujaan niihin sirpaleisiin.

Olen viime aikoina totuttanut Svenin olemaan auton etupenkillä, repsikan paikalla. Sven oli tietenkin turvavöissä. En koskaan kuljeta koiria autossa siten, että ne ovat irrallaan. Useimmiten laitan koiran kuljetusboxiin ja auton takaosaan. Kesän aikana olen kuitenkin totuttanut Sveniä olemaan turvavöissä - ainakin lyhyemmillä matkoilla. Pitemmillä matkoilla kuljetusboxi on kuitenkin parempi vaihtoehto.

Koiranpojat kesähelteillä

Koiranpojillakin on hieman helpompaa, kun kelit ovat tänään vähän viilenneet. Etenkin Sven tuntui kärsivän helteistä. Lenkilläkin se mennä löntysteli, kun taas Buddy ravaa ihan kevyesti. Siltikin helle on ollut melkoinen rasite koirille. Mietimme, että koiranpoikien oloa voisi helpottaa leikkaamalla turkin ihan lyhyeksi. Ystävämme käppänäkasvattaja kertoi kuitenkin, ettei turkkia kannata nyt ajaa lyhyeksi, sillä turkki suojaa myös auringolta. Olemmekin koittaneet helpottaa koirien oloa pahimpina hellepäivinä kastelemalla ne haalealla vedellä. Varsinkin Buddy innostuu tästä viilennyksestä aina niin kovasi, että alkaa hyöriä ja pyöriä pitkin pihamaata sekä ulvoa innoissaan.

Nyt helteillä, kun olen ollut lomalla, niin koirat saavat kulkea vapaasti sisään ja ulos. Mieluiten ne tuntuvat viihtyvän ulkona. Buddy makaa auringossa niin kauan kuin vain suinkin nahka kestää. Kyllä se aina lopulta siirtyy varjoon esim. makoilemaan jonkun kukkapuskan juureen. Buddy myös kaivelee mielellään kuoppia, jonne se sitten rötkähtää makaamaan. Viileä maa tuntuu varmana mukavalta vatsanahkaa vasten. Buddy viihtyy myös emännän seurassa riippumatossa. Mikä siinä on köllötellessä. Sven ei taas pidä yhtään mokomasta laitoksesta. Kovasti sen mieli tekee aina päästä riippumattoon, mutta sinne päästyään se seistä jököttää siellä kauhusta jäykkänä. Arvatenkin tassujen alla periksi antava kangas tuntuu Svenistä epämiellyttävältä ja lopulta se yrittää räpiköidä pois matosta. En parin kokeilun jälkeen ole Sveniä enää riippumattoon nostanutkaan, ettei se vaan loukkaa itseään poispyrkiessään. Pari kertaa Sven on itse hypännyt riippumattoon. Olen kaikessa rauhassa torkkunut riippumatossa ja ykskaks mahan päälle on pötkähtänyt vajaa kymmenen kiloinen koiranrontti. Upea tunne!

Koiranpoikien omia kesäharrastuksia

Kesälomalla on aikaa olla kotosalla. Ovet voi pitää auki puutarhaan, jolloin koiranpojat pääsevät liikkumaan vapaasti sisään ja ulos. Varsinkin vanhaherra Puttonen viihtyy ulkona (jollei sada). Mitä aurinkoisempi keli sitä varmemmin vanhan herran löytää aurinkoa ottamasta. Nuorempi koiramme Sven taas ei niinkään perusta aurinkokylvyistä, vaan makoilee mieluiten varjoisassa paikassa. Toisinaan hirvittää Puttosen into maata läähättämässä kuumassa auringossa. Oikein kuumana päivänä olen välillä kastellut vaarin, että olo vähän viilenisi.

Liikettä koiriin tulee, kun auto saapuu joko meidän tai naapurin pihaan. Jostakin syystä koirat eivät korviaan lotkauta, vaikka naapurin pikkupojat ajelevat polkupyörillään edes takaisin tonttimme rajalla olevalla tiellä, mutta mikäli joku auto tulee, niin sitä pitää haukkua oikein urakalla. Vastaavasti, jos joku tulee meidän pihaportin taakse, niin koiranpojat valpastuvat ja ilmoittavat välittömästi tunkeilijan saapumisesta. Myös erinäiset kolahdukset ja paukahdukset saavat koirat haukkumaan. Varsinaiset haukkujaiset meillä pidettiin, kun savupiipun korjaaja kolisteli talon katolla yhden päivän ajan. Sitä piti sitten vahtia tarmokkaasti koko päivän ja illalla koirat olivat aivan poikki, eivät muuta kuin makoilivat ja torkkuivat koko illan.

Käppänät ovatkin vallan mainioita vahtikoiria - ainakaan meidän tontilla ei kukaan tai mikään liiku koiraherrojen huomaamatta. Kyytiä saavat myös kurret ja naapurin kissatkin. Myös siilit pitää käydä haukkumassa illan suussa. Siili vetäytyy kasaan, puhisee ja sähisee ja käppänäherrat haukkuvat raivopäisenä ympärillä. Ovat kuitenkin oppineet olemaan koskematta piikkipalloon saatuaan joskus oikein kunnolla kuonoonsa.

Vahtimisen ja haukkumisen lisäksi koiraherrat harrastavat lannoitteiden ja lahojen puukeppien syömistä. Kanankakka ja hevosenlanta tuntuu jostakin syystä maistuvan. Kun kanankakan liuottaa veteen, jolloin sitä on vaikeampi syödä, pitää ainakin kieriskellä lantavedellä kastelussa kukkapenkissä. Jostakin syystä Sven on ihastunut lahoihin puukeppeihin. Niitä se jäytää ja kanniskelee edes takaisin - en tiedä miksi

Svensson sai rokotukset

Koiraherra Sven Svenssonin oli aika saada kaikki rokotukset päivitettyä. Samassa yhteydessä eläinlääkäri sitten katsasti koiranpojan kunnon noin pääpiirteittäin. Painoa oli 9,5 kg, joten poika voisi hieman laihtua. Svensson onkin helposti lihovaa sorttia, jonka syömisiä pitää rajoittaa. Nyt täytyy taas hieman pienentää päivittäistä ruoka-annosta. Svenssonin silmäluomet olivat hieman turvoksissa ja kyyneltuotanto todella niukkaa. Kuivasilmäisyys vaivaa siis myös nuorempaakin koiraa. Outo juttu! Niinpä Svenssoninkin silmiä täytyy aina välillä huuhdella ja poistaa venyvää rähmää niistä. Silmiä täytyy myös kostuttaa välillä - ei kuitenkaan niin usein kuin Puttosella, onneksi! Lisäksi silmiin voi laittaa siklosporiinitippoja. Muuten koiraherra vaikuttaa ihan hyvinvoivalta. Onneksi!

Laitoinkin Svenille siklosporiinitippoja tänään. Tuntui kuitenkin siltä, että Svenin silmät ärsyyntyivät entisestään. Päätinkin sitten jatkaa tähän asti hyväksi havaitulla linjalla - puhdistan ja huuhtelen silmät silloin tällöin ja laitan keinokyyneliä. Katsotaan mihin se kuivasilmäisyys kehittyy - toivottavasti se on ohimenevää.

Antibioottikuurille vaihteeksi

Puttonen kävi sitten taas vaihteeksi eläinlääkärillä. Kivespusseissa oleva patti osoittautui jonkinmoiseksi reaktioksi, jonka itsesulavat tikit aiheuttivat. Tikkien sulaminen voi kestää jopa kolmekin viikkoa. Puttonen sai kuitenkin antibioottikuurin puremahaavan vuoksi. Puremahaavat kun tuppaavat tulehtumaan helposti.

Isäntä oli samassa yhteydessä kysellyt siitä melanoomasta. Kasvain saatiin poistettua kokonaan eikä uusiminen ole todennäköistä. Melanooma voi uusiutua, mutta se on epätodennäköistä. Eläinlääkärin mukaan melanooma näkyy iholla tummana tai vaaleanpunaisena läikkänä. Se levitä myös ikeniin, mutta on vaikea havaita. Etäispesäkkeitä voi tulla myös keuhkoihin, jolloin sen ilmenee hengitysvaikeuksina. Ylipäätään on vaikea arvioida onko melanooma päässyt leviämään vai ei. Ainoastaan voi seurata eläimen yleiskuntoa. Jos kunto lähtee heikkenemään, on melanooma voinut levitä.

Tappelu - pitkästä aikaa

Voihan harmi! Koiranpojat ottivat yhteen oikein kunnolla. Koirat eivät olekaan tapelleet aikoihin - viimeisin kerta oli muistaaksei viime kesänä. Nytkin tappelu ihan minun mokani. Olin ulkona tekemässä pihahommia ja ajattelin antaa koirille jotakin askarreltavaa siinä ohessa. Laitoin muutamia nappuloita WC-paperirullaan ja annoin molemille koirille omansa. No, Puttonen näppäränä koirana askarteli omansa auki alta aikayksikön. Sven taas ei tietenkään saanut omaansa auki ja päätti varastaa nappuloita Puttoselta. Vanha herra ei tietenkään luovuttanut nappuloita suosilla ja seurauksena oli kunnon koiratappelu. Sven pääsi puremaan Puttosta etujalkaan siten, että rinnassa on nyt reikä. Ei muuta kuin puhdistin haavan ja laitoin siihen Betadinea. Jospa Puttonen saa huomenna antibioottikuurin, niin auttaa se samalla tuohon puremahaavaankin.

Ja taas lääkäriin...

Eilen huomasin, että Puttoselle on ilmaantunut taas jonkinmoinen herneen kokoinen patti kivespusseihin. Todennäköisesti kysymyksessä on vain sulavan haavanompelulangan aiheuttama ärsytys. Samanlainen patti ilmaantui kastraatioleikkauksen jälkeenkin. Homma hoitunee antibioottikuurilla. Onneksi saatiin herra Puttoselle aika huomisaamuksi. Samalla saa lisätietoa siitä melanoomasta.

Ihokasvain paljastui pahanlaatuiseksi

Lausunto Puttoselta poistetusta ihokasvaimesta tuli tänään. Melkeinpä tiesin sen jo ennalta . Pahanlaatuinen melanosyyttinen kasvain eli maligni melanooma. Positiivista tässä on se, että kasvain saatiin ehkä kokonaan poistettua eikä se patologin lausunnon mukaan uusiudu helposti. Mutta muodostaa kohtalaisesti etäispesäkkeitä – etenkin imusolmukkeisiin ja keuhkoihin. Mitä se sitten tarkoittaakin käytännössä?

Putti toipuu

Puttosen leikkauksesta on nyt reilu viikko. Haava on mennyt umpeen ihan kokonaan ja parantunutkin kunnolla. Iho on nyt täysin ehjä. Vielä ei ole kuultu patologin lausuntoa koepalsta, joka otettiin leikkauksen yhteydessä. Puttosen silmät vaan ovat ikuinen ongelma. Tuntuu, että silmät ovat todella kuivat, vaikka silmägeeliä laittaisi parin tunnin välein. Tilanne tuntuu pahenevan, etenkin aurinkoisina päivinä. Nyt Puttoselle laitetaan kaksi kertaa päivässä Sandimmunea sekä lukuisia kertoja Viscotears -silmägeeliä. Kuivasilmäisyyshän on periytyvä juttu, mutta onneksi vaiva on hoidettavissa. Työlästä se kyllä on.

Muuten Putti alkaa olla entisenlaisensa. Tokihan tahti on hiljentynyt, sillä onhan vaarilla ikää 11,5 vuotta. Kuitenkin ruoka maistuu ja lenkilläkin jaksetaan käydä. Kuitenkin Puttonen vetäytyy öisin nukkumaan ihan itseksensä isännän työhuoneeseen. Aina ennen Putti on nukkunut meidän makuuhuoneessamme. Aamulla vaari sitten kömpii sänkyyn nukkumaan, kunhan sitä riittävän kauan huutelee. Muutoin ei koiran käyttäytymisessä ole tapahtunut muutoksia ikääntymisen myötä. Toki vaari nukkuu enemmän kuin aiemmin ja vaikuttaa pitävän myös aiempaa enemmän lämpöisistä paikoista. Nukkuukin kovin mielellään omalla pedillään keittiön pöydän alla patterin vieressä.

Ihokasvain tällä kertaa

Johan sitä ehti mennä liki pari kuukautta ilman eläinlääkäriä. Herra Puttosella on ollut jo pitkään - siis liki puoli vuotta kummallinen patti kiveksissä. Se ilmaantui joskus viime syksynä. Kerran kammatessani Puttosta, kampa osui pattiin sillä seurauksella, että se alkoi vuotamaan. Patti vaan ei millään alkanut paranemaan. Se vaikutti myös kiusavaan Puttosta, joka yritti jatkuvasti nuolla sitä. Lopulta eläinlääkäri suositteli patin poistamista ja niinpä sitten menimme viime keskiviikkona tapaamaan lääkäriä. Putti nukutettiin ja patti poistettiin. Samassa yhteydessä lääkäri poisti voimakkaasti pigmentoitunutta ihoa. Patti lähetettiin patologille tarkempia tutkimuksia varten. Tieto patin luonteesta tulee aikanaan.

Leikkaus meni ihan hyvin. Haava ommeltiin sulavilla tikeillä, joten sen vuoksi ei tarvitse lääkäriin mennä. Puttonen sai viikon antibioottikuurin, ettei haava vain tulehdu. Lisäksi kipulääkettä neljän ensimmäisen päivän ajaksi.

Puttonen on toipunut hyvin. Vaari teputtelee boxerit jalassaan ja ruokakin maistuu varsin hyvin. Pikkulasten boxerit toimivat hyvin estäen sekä Puttosta itseään että Svenssonia nuolemasta haavaa. Kaulurista ei ole vastaavaa hyötyä.

Silmätippoja

Puttosen silmiä on nyt hoidettu pari viikkoa ja ne ovat paremmat kuin aikoihin. Rähminä on tällä haavaa melko vähäistä ja rähmä on valkoista. Bakteeritulehdus on siis saatu kuriin. Silmiin tiputetaan Viscotearsin säilöntäaineettomia keinokyyneleitä neljä-viisi kertaa päivässä. Lisäksi nyt menee Sandimmun tippoja kaksi kertaa päivässä. Toivottavasti silmät pysyvät edes kohtuullisessa kunnossa. Nyt antibioottikuuri on loppunut – sekä tabletit että voide. Täytyy vaan seurata tilannetta ja katsoa miten homma etenee.

Svenssoninkin silmät ovat taas paremmat. Lopetettiin joksikin aikaa Svenssonilta siklosporiinitipat, mutta sillä seurauksena, että rähmintä alkoi uudestaan. Samalla aloitettiin Sandimmun tipatkin uudestaan. Nyt Svenssonin silmät ovat taas kirkkaat. Täytyy kokeilla taas jossakin kohtaa silmät pysyisivät kosteina ilman erillisiä tippoja

Punkkeja

Vaikka kevään sanotaankin olevan myöhässä, niin punkit tuntuvat olevan jo liikkeellä. Vaikka öisin on ollut jo pakkasiakin. Ihmeen sitkeitä otuksia. Luulisi, etteivät ne vielä liiku. Mutta ilmeisesti ne kestävät hyvin pakkasia. Iltapäivällä sitten lähtevät liikkeelle, kun aurinko on hieman lämmitänyt ilmaa. Muutama päivä sitten nypin Puttosesta kuusi punkkia illalla. Senillä niitä oli eilen illalla. Tänään sitten pistinkin molempien koiranpoikien niskaan punkin torjunta ainetta. Bayvantic tuntuu toimivan ihan hyvin. Vaikutus kestää lisäksi kuukauden verran. Ällöttäviä otuksia nuo punkit.

Puttonen erikoislääkärillä

Eilen isäntä käytti Puttosta eläinten silmäsairauksiin erikoistuneella lääkärillä Sanna Elfvingillä. Lääkäri totesi sen mikä oli kuultu jo aiemminkin. Puttosella on kuivasilmätauti. Tämän lääkärin mukaan sairaus on useimmiten perinnöllinen tai seurausta jostakin perussairaudesta kuten esim. kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Tauti ei siis johdu kuivasta sisäilmasta tai vastaavasta. Tosin kuiva ilma tai katupöly voi pahentaa kuivasilmäisyyttä.

Sairaus aiheuttaa kroonista sidekalvontulehdusta ja sarveiskalvon samentumista. Nyt Puttosella on kaikenlisäksi silmässä bakteeritulehdus. Samalla reissulla tuli myös uudet hoito-ohjeet. Ensinnäkin pitää käyttää säilöntäaineettomia tuotteita.

• Silmiä huuhdellaan useita kertoja päivässä keittosuolaliuoksella (tai keitetyllä vedellä).
• Keinokyyneleitä (Viscotears) laitetaan 3-4 kertaa päivässä ja varsinkin ulos lähdettäessä ja iltaisin. Silmät tulee huuhdella aina ennen keinokyynelien laittamista.
• Sitten kahdesti vuorokaudessa laitetaan Sandimmun tippoja. Niissä on oliiviöljyä mikä on myös lääkärin mukaan silmille vain hyväksi.
• Silmien bakteeritulehdukseen lääkäri määräsi kahden viikon lääkekuurin: antibioottia tabletteina (Synulox) sekä silmävoidetta (Oftan Chlora).
  

Tuntuu, että Puttosen silmät ovat jo nyt paljon paremmat. Silmät eivät rähmi niin paljon enää ja niinpä Svenkin on jättänyt Puttosen rauhaan. Sven yritti vähän liian innokkaasti hoivata Puttosen silmiä ja oli aina vähän väliä nuolemassa rähmää niistä. Silmät varmaan ovat varmaan välillä kipeät, mutta täytyy vaan yrittää hoitaa niitä silmiä ahkerasti.

Puttosen silmiin on myös kasvanut verisuonia. Toisaalta verisuonet kuljettavat silmiin ravintoaineita ja siten auttavat silmää toipumaan, ja toisaalta silmän näkökyky heikkenee verisuonten lisääntyessä. Mutta hienoa, jos koiran olo alkaa vähän helpottua eikä ainakaan toistaiseksi tarvitse ryhtyä miettimään äärimmäisiä toimenpiteitä.

Puttosen vuositarkastus (jälkeen)

Tänään sitten mentiin herra Puttosen kanssa käymään vuositarkastuksessa. Vaari vaikuttaa varsin hyvinvoivalta ikäisekseen. Sydänäänet ja keuhkot ihan Ok. Hampaissa ei ollut hammaskiveä, mutta takahampaiden ikenet olivat vähän vetäytyneet. Silmäthän ne on melkoisen surkean näköiset, mutta katse on varsin kirkas. Kysyin sitten hänen mielipidettään koiran voinnista, kun se kärsii kuivista silmistä. Eläinlääkäri sanoi, että onhan ne varmaan aina välillä kipeät, ja varmasti hoitamattomana todella kipeät. Mutta hänen mielestään Puttosen silmät ovat kuitenkin paljon paremmat ja katsekin varsin kirkas. Hänen mielestään ei pidä tehdä hätiköityjä päätelmiä. Ulkonäkö tietenkin nyt on hieman surkea, kun silmien ympärykset ovat värjääntyneet punaiseksi jatkuvasta silmien huuhtelusta. Totta on, että Puttosella on kuivasilmäisyyttä ja sen myötä verisuonittumista, jotka heikentävät näköä. Kuitenkin silmiä voidaan hänen mielestään hoitaa ja hoitoa kuivasilmäisyys edellyttääkin. Lisäksi Puttosella on toisessa kivespussissa patti, joka vaikuttaa epäilyttävältä. Patti rikkoutui pari viikkoa sitten, kun kampasin Puttia, ja on nyt edelleenkin ärtynyt. Putti sai taas pöksyt jalkaansa, ettei se pääse nuoleskelemaan pattia (eikä Svenkään pääse). Täytyy seurata muuttuuko se patti jollakin tapaa. Se saattaa kuivua omia aikojaan ja kadota, mutta saattaa myös vaivata, jolloin se pitää leikata pois.

Niin, ja saihan Putti myös kennelyskä rokotteen. Ensimmäistä kertaa Putti sai nenärokotteen Nobivap KC . Aine ruiskutettiin sieraimeen ja sillä selvä. Rokotetaankohan ihmisiäkin sillä tavoin?

Puttosella vuositarkastus

Huomenna vanhalla herralla on sitten vuositarkastus. Samalla annetaan rokotuksetkin. Toivottavasti Puttosen silmät ovat paremmat. Puttosen kasvattaja ehdotti, että veisimme Puttosen vielä eläinten silmätauteihin erikoistuneelle lääkärille saadaksemme toisen mielipiteen. Puttosen silmien kunto tulisi arvioida mahdollisimman objektiivisesti. Mikäli silmät ovat lääkärin mielestä huonokuntoiset ja kivuliaat, niin sitten tulee harkita josko Puttosen olisi aika siirtyä sateenkaarisillalle. Kysytään nyt ensin huomenna hoitavan lääkärin mielipide - mitä hän sanoo Puttosen kunnosta. Mietitään sitten lisää. Onhan Puttosen tahti hidastunut viimeisen vuoden kuluessa, mutta onhan Puttosella jo ikääkin ja toisekseen Puttosen kastroitiin viime keväänä. Onhan silläkin varmaan oma vaikutuksensa koiran käyttäytymiseen.

Kevättrimmissä

Kevätaurinko on alkanut jo lämmittämään ilmoja. Koiranpoikien talviturkit alkavat olla turhan kuumia, joten päätimme varata trimmin pojille. Yleensä koiranpojat ovat käyneet siistiytymässä kesää varten vasta toukokuussa. Karvakasan alta paljastu kaksi hiukkasen pulleahkoa käppänäherraa. Ei niin, että olisi syytä huoleen. Todennäköisesti paino alkaa putoamaan, kun yrittävät pitää itsensä lämpimänä ilman paksuhkoa turkkia. Täytyy kuitenkin hieman pienentää koiraherrojen ruokamäärää ja seurata tilannetta.

Kuulimme myöskin, että herra Svenssonilla on sen verran amerikkalaiset sukujuuret, että sen turkkikin on amerikkalaisen tyyppisen pehmeä. Siellä, kun käyttävät näyttelyssä kaiken maailman talkkeja, lakkoja ym. muotoilutuotteita, joiden avulla koiran turkki saadaan näyttämään helposti halutunlaiselta. Niin sanottu eurooppalaistyyppinen käppänäturkki on paljon karkeampi ja myös helpommin nypittävissä.

Koiranpojilla olikin melkoinen sporttilook päällä, kun palasivat. Ja vauhtia sen mukaisesti. Seuraavaksi pitikin sitten pistää koiranpojat pesupaljuun. Trimmin jälkeen tekee pesu hyvää - se rauhoittaa ihoa. Puttosella ja Svenssonilla on kyllä ilmiömäinen kyky kadota kuin tuhka tuuleen, kun vain ajattelenkin koirien pesemistä. Puttonen menee esim. pöydän alle ja heittäytyy kuuroksi. Sieltä sen saa pois vain konttaamalla perässä ja hakemassa sen. Svensson menee jonnekin nurkkaan ja tekeytyy mahdollisimman pieneksi. Sitten, kun Svenssonia yrittää nostaa syliin, se heittäytyy ihan veltoksi. Mutta yhtä kaikki molemmat koirat saatiin kuin saatiinkin pestyä eikä Svenssonkaan haise enää lattiakaivolle.

Svensson, pieni arkajalka

Svensson parka on melkoisen arka poika pohjimmiltaan. Olen ajatellut, että Svenssonia olisi hyvä totuttaa autokyyteihin. Tähän asti on tehty melkeinpä vain lyhyitä reissuja eläinlääkäriin ja pari kertaa vuodessa trimmiin. Lähdin tänään hakemaan äitiä pääsiäislammasta syömään ja otin Svenssonin mukaan. Laitoin Svenssonin kuljetusboxiin ja sitten matkaan. Matka ei ollut pitkä vain vartti. Sitten mentiin kerrostaloon ja ylös rappusia kolmanteen kerrokseen. Äidillä on kissa, eikä Svensson ole tainnut juurikaan kohdata kissoja. Svensson seisoi paikallaan kiltisti eteisen matolla ja kissa tuijotti muutaman metrin päästä kaikki karvat pystyssä. Svensson selvästikin pelkäsi kissaa. Se painoi häntänsä tiukasti takajalkojen väliin ja alkoi hermostuneesti nuolemaan huuliaan. Yritin käyttäytyä aivan tavallisesti, jotta en antaisi Svenssonille sellaista kuvaa, että tilanteessa olisi jotakin ylivoimaisen pelottavaa.

Emme viipyneet kauaakaan, vaan lähdimme pian paluumatkalle. Svensson tuli ihan reippaasti takaisin autolle ja boxiin, mutta kotipihassa se ei suostunut tulemaan boxista ulos. Laitoin boxin maahan, luukun auki ja jäin odottamaan, että koira tulee vapaaehtoisesti itsestään ulos. Kohtahan se hiipikin ulos häntä edelleen koipien välissä aivan kuin pelkäisi katin ilmaantuvan jostakin nurkan takaa. Pian Sven kuitenkin huomasi olevansa kotipihassaan eikä kissasta näkynyt jälkeäkään, joten häntä pystyyn ja rinta rottingilla elvistelemään vanhalla herra Puttoselle. Huomasin jälkeen päin, että Sven oli myös oksentanut boxiinsa. Sven ei olekaan enää pitkiin aikoihin hermostunut niin, että olisi oksentanut.

Silmät alkavat olla jo paremmat

Kolmisen viikkoa sitten todettiin kuivasilmäisyyttä myös Svenillä. Molemmat koirat ovat saaneet siklosporinitippoja siitä lähtien. Svenille laitetaan tippoja kerran päivässä ja lisäksi kostutustippoja. Puttoselle taas laitetaan siklosporiinitippoja kahdesti päivässä ja lisäksi kostutustippoja. Lääkitys on tuntunut vaikuttaneen oikein hyvin. Puttosen huonompikin silmä rähmii vain vähän. Svenin silmät taas ovat melko kirkkaat.
Toivottavasti tuo kuivasilmäisyys on ohimenevää Svenillä. Ihmettelen vaan mistäköhän sekin voisi johtua. Olisiko kuiva ja pitkään jatkunut pakkaskausi ja siitä johtuva kuiva sisäilma syynä? Vai ilmalämpöpumppu?

Svensson kunnostautuu

Tänään kävi velipoika vaimoineen vierailulla. Heillä oli mukanaan jonkinmoinen koirien älypeli. Sellainen puusta valmistettu peli, jossa koira joutuu ensin siirtämään palikan ja sitten nostamaan sen saadakseen palikan alle piilotetun herkkupalan. Sven oli ensin aivan hämillään. Se tuijotti lautaa häntä alas roikkuen sen näköisenä, ettei se tajua pelistä yhtään mitään. Heti seuraavaksi Sven pyytää apua ihmisiltä. Sven katsoo isäntäänsä ja taas pelilautaa tarkoittaen, että anna nuo herkut tuolta minulle. Sven tajuaa melko nopeasti mitä sen pitää tehdä, kunhan sille näyttää pari kertaa mistä ne herkkupalat löytyvät. Ei siis mikään ihan tyhmä käppänä.

Svenssonin temppukerho

Olen alkanut opettamaan energiselle herra Svenssonille temppuja. Svensson on kovin innokas osallistumaan kaikkeen, ja sille tekee ihan hyvää purkaa energiaansa, vaikkapa miettimällä mitä pitäisi tehdä saadakseen herkkupalan. Sven osaa istua käskystä, tulla luokse (noin kahdeksan kertaa kymmenestä), lisäksi Sven osaa kierähtää käskystä ja nyt opetellaan ryömimään. Puoli metriä menee ihan hyvin jo - tosin välillä meinaa takapuoli nousta.

Olen opettanut Sveniä myös etsimään piilotettuja herkkupaloja. Vanhempi koiraherra Puttonen on melko haka etsimään herkkupaloja ja alkaa heti etsintäkäskyn kuultuaan etsimään piilotettuja nappuloita. Svensson on nuoruuden innossaan melko kärsimätön, mutta on vähitellen alkanut keskittymään yhä paremmin ja alkanut myös löytämään piilotettuja nappuloita.

Kiinnostavaa ja hyödyllistä tietoa löytyy www.kumikana.org sivustolta

Päivittäinen lääkintäoperaatio

Molemmille pojille siis laitetaan aamulla molempiin silmiin tippa Sandimmunia. Pitkin päivään laitetaan lisäksi kostutustippoja. Olemme aikaisemmin koittaneet monenlaisia tippoja, joista monet tuntuvat vaan ärsyttävän silmiä. Eläinlääkäri suosittelikin kokeilemaan Lubrithalia, joka on tarkoitettu nimenomaan kissojen ja koirien kuivien silmien hoitoon. Geeliä laitetaan koiranpojille muutaman tunnin välein. Herra Puttoselle laitetaan vielä illalla Sandimmunia.

Kuivasilmäisyyttä (keratokonjunktivitis sicca) esiintyy enemmän kääpiöroduilla. Ongelmana on se, että kyynelnesteen tuotto vähenee tai jopa loppuu kokonaan. Silmän sarveiskalvo tulehtuu, silmä on kivulias ja koiran näkökyky heikkenee. Silmä punoittaa, on ärtynyt ja rähmii. Rähmä on sitkeää, tarttuvaa ja venyvää. Silmä voi olla valon arka, sarveiskalvo voi samentua ja suonittua. Sarveiskalvoon tulee helposti myös haavaumia. Herra Puttosella olikin toiseen silmään tullut sarveiskalvon haavauma ja silmät alkoivat olla jo melkoisen samentuneet. Lisäksi niihin oli alkanut kasvaa verisuonia. Pitkällisen kortisoni ja siklosporiinilääkityksen avulla silmät ovat alkaneet jo hieman kirkastua.

Kuivasilmäisyyden hoito on työlästä. Silmätippoja pitää laittaa useamman kerran päivässä. Onneksi isäntä tekee pääsääntöisesti töitä kotona, joten lääkkeen antoväli ei muodostu turhan pitkäksi. Joissakin tapauksissa on mahdollista tehdä koiralle leikkaus, siirtää sylkirauhanen silmän alle. Näin sylki kostuttaa silmää. Onneksi ainakin Puttosen kohdalla on lääkkeet auttaneet, ettei ole tarvinnut ryhtyä miettimäänkään leikkausta. Toivottavasti myös Svenssonin kohdalla lääkkeet auttavat.

Mistä tuo kuivasilmäisyys sitten johtuu? Syynä voi olla mahdollisen perinnöllisen alttiuden ohella erilaiset lääkeaineet, infektiot, autoimmuunisairaudet, aineenvaihduntasairaudet.

Kuivasilmäisyyttä Svenilläkin

Toinenkin silmäpotilas. Koiranpoikien silmävaivat sen kuin vain jatkuvat. Svenssonin silmätulehdus tuntui ensin asettuvan antibiooteilla. Sitten viikon jälkeen toinen silmä alkoi uudelleen rähmimään. Puttosen silmät taas vaikuttavan olevan paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Ehkäpä se vahvempi siklosporiinivalmiste on alkanut tehoamaan. Varasin kuitenkin ajan taas eläinlääkäriltä. Hänkin oli sitä mieltä, että Puttosen ovat todellakin paremmassa kunnossa. Lääkkeen annostusta lisättiin ja nyt Puttoselle annetaan siklosporiinitippoja kahdesti päivässä ja lisäksi kostutustippoja.

Katsottiin myös Svenssonin silmiä. Silmä rähmii edelleen ja luomet ovat hieman turvonneet. Silmät eivät kuitenkaan vaikuta tulehtuneilta. Sanoin siten siinä, että jospa silläkin on kuivat silmät. Tosin heti perään totesin olevani ehkä hieman vainoharhainen. No, eläinlääkäri sanoi siinä, että mitataan nyt varmuudeksi se kyynelnesteen tuotanto, ettei jää vaivaamaan. Kuinkas ollakaan - myös Svenillä on kuivat silmät. Siinä käytiin läpi lääkkeet ja ruuat. Mietittiin jo mahdollista homeongelmaakin. Miten voi kahdella koiralla samassa taloudessa ilmetä kuivasilmäisyyttä? Koirat eivät edes ole sukua toisilleen.

Herra Puttonen täytti vuosia

Herra Puttonen täytti 11-vuotta helmikuun 11. päivä. Koiravaari on kuivasilmäisyyttään lukuun ottamatta suhteellisen hyvässä kunnossa. Ruoka maittaa – Yrjölän puuroa ja raakaa lihaa ja uni. Putti käy myös lenkillä ja jaksaa ihan hyvin kävellä suhteellisen pitkiäkin lenkkejä. Putti inhoaa talvimanttelin päälle pukemista sekä pakkasta ja vesisadetta. Talvisaikaan on joskus kova työ houkutella Putti ulos lenkille. Kyllä se sitten kävelee ihan reippaasti kunhan on päässyt ensin vauhtiin. Suojasäällä (kun ei tarvitse käyttää talvimanttelia) Putti menee varsin reippaasti – toisinaan jopa ruopii tohkeissaan maata.

Jostakin kumman syystä Putti pelkää piipityksia ja takan rätinää yli kaiken. Jos TV:stä tulee jokin sairaalasarja tms., jossa laitteet piipittävät, pakenee Putti kauhuissaan yläkertaan ja mielellään kaivautuu vierashuoneen sängyn alle. Samanlainen vaikutus on takkatulella.

Kaikkein eniten Putti taitaa pitää sylissä olemisesta. Toiseksi eniten syömisestä. Mukavaa on myös herkkunappuloiden etsiminen. Putti on huomattavasti Sveniä nopeampi löytämään piilotetut herkut.

”Silmäpuolet” kaverit

Ja taas mentiin koiraherrojen Puttonen ja Svensson kanssa tapaamaan eläinlääkäriä. Jostakin syystä Puttosen silmät ovat alkaneet punertaa taas enemmän. Olemme laittaneet siklosporiinivoidetta silmiin aina aamuisin ja lisäksi kostuttaneet silmiä muutaman tunnin välein pitkin päivää. Nyt Puttosen silmät ovat ärtyneet, joten menimme siis tohtorille taas. Varsinkin se silmä, jossa oli sarveiskalvon haavauma, on kovasti saamea edelleen. Silmässä on voimakasta verisuonitusta, koska silmän pintaosat eivät saa ravintoa ja elimistö yrittää kompensoida sitä kasvattamalla verisuonistoa. Sitä yritetään nyt hillitä kortisonitipoilla. Ensin tietenkin tarkistettiin, ettei sarveiskalvossa ole haavaa. Ja seuraava tarkastus on sitten parin viikon päästä.

Samalla katsottiin sitten herra Svenssonin silmät. Svenkan oikea silmä on rähminyt viikon ajan. Yritin huuhdella sitä muutamana päivänä, mutta rähmintä paheni selvästi. Sidekalvon tulehdushan siinä siten oli eli bakterielli konjunktiviitti. Antibioottitippoja sitten siis. Tänään silmä onkin jo paljon parempi.

Ovela Puttonen

Herra Puttonen on alkanut esittää minulle vanhusta, joka ei kerta kaikkiaan pääse kiipeämään rappusia ylös talon toiseen kerrokseen. Putti asettaa etujalat ensimmäiselle askelmalle ja kääntyy katsomaan, että kanna minut yläkertaan. Jos Puttosen "pyynnön" jättää huomioitta ja menee itse yläkertaan, alkaa Puttonen haukahtelemaan alakerrassa kuin osoittaakseen, että "hei, sinä unohdit jotakin". Niin kauan se jatkaa sitä haukahtelua kunnes menen hakemaan sen alakerrasta. Puttonen on aivan riemuissaan, kun menen alakertaan. Se ulvoo ja haukahtelee sekä kiemurtelee ja asettuu valmiusasemiin, jotta voi ottaa hänet helposti syliin - se melkein hyppää syliin. Ja on todella tyytyväinen, kun se kannetaan yläkertaan.

Huvittavinta on se, ettei Puttonen tee samaa isännälle. Isännän ollessa kotona ei Puttosella ole mitään vaikeuksia kiivetä portaita yläkertaan.

Talvista ulkoilua

Pakkanen lauhtui ja koiraherrat pääsivät ulos ilman talvimantelia. Varsinkin herra Puttonen muuttuu suolapatsaaksi heti, kun talvimanteli laitetaan päälle. Eläinlääkäriasemalla eläinhoitaja kerran kommentoikin, että Putti on pelkkää suolaa. Pippuri on jäänyt pois (suom. huom. suola-pippuri on eräs käppänöiden väreistä ja Putti on valkoinen). Aivan kuin Putti olisi unohtanut miten pääsee liikkumaan eteenpäin. Kun koiraherraa tuuppaa takapuolelle, se aivan kuin havahtuu ja lähtee eteenpäin. Myös Svensson häviää nykyisin mystisesti, kun talvimanteli otetaan esiin. Tosin melko pian mahdollisuus päästä ulos voittaa talvimanteli kohtaan tunnetun inhon.

Muutoin koiranpojat ulkoilevat mielellään. Lumihankeen pojat eivät kyllä mielellään mene. Pojat päästetään aina illalla ennen nukkumaanmenoa iltapissalle ja ne menevätkin aina merkkailemaan pihan omenapuut. Isännän onkin pitänyt tehdä pojille pissapolku omppopuulta omppopuulle.