torstai 8. heinäkuuta 2010

Koiranpoikien omia kesäharrastuksia

Kesälomalla on aikaa olla kotosalla. Ovet voi pitää auki puutarhaan, jolloin koiranpojat pääsevät liikkumaan vapaasti sisään ja ulos. Varsinkin vanhaherra Puttonen viihtyy ulkona (jollei sada). Mitä aurinkoisempi keli sitä varmemmin vanhan herran löytää aurinkoa ottamasta. Nuorempi koiramme Sven taas ei niinkään perusta aurinkokylvyistä, vaan makoilee mieluiten varjoisassa paikassa. Toisinaan hirvittää Puttosen into maata läähättämässä kuumassa auringossa. Oikein kuumana päivänä olen välillä kastellut vaarin, että olo vähän viilenisi.

Liikettä koiriin tulee, kun auto saapuu joko meidän tai naapurin pihaan. Jostakin syystä koirat eivät korviaan lotkauta, vaikka naapurin pikkupojat ajelevat polkupyörillään edes takaisin tonttimme rajalla olevalla tiellä, mutta mikäli joku auto tulee, niin sitä pitää haukkua oikein urakalla. Vastaavasti, jos joku tulee meidän pihaportin taakse, niin koiranpojat valpastuvat ja ilmoittavat välittömästi tunkeilijan saapumisesta. Myös erinäiset kolahdukset ja paukahdukset saavat koirat haukkumaan. Varsinaiset haukkujaiset meillä pidettiin, kun savupiipun korjaaja kolisteli talon katolla yhden päivän ajan. Sitä piti sitten vahtia tarmokkaasti koko päivän ja illalla koirat olivat aivan poikki, eivät muuta kuin makoilivat ja torkkuivat koko illan.

Käppänät ovatkin vallan mainioita vahtikoiria - ainakaan meidän tontilla ei kukaan tai mikään liiku koiraherrojen huomaamatta. Kyytiä saavat myös kurret ja naapurin kissatkin. Myös siilit pitää käydä haukkumassa illan suussa. Siili vetäytyy kasaan, puhisee ja sähisee ja käppänäherrat haukkuvat raivopäisenä ympärillä. Ovat kuitenkin oppineet olemaan koskematta piikkipalloon saatuaan joskus oikein kunnolla kuonoonsa.

Vahtimisen ja haukkumisen lisäksi koiraherrat harrastavat lannoitteiden ja lahojen puukeppien syömistä. Kanankakka ja hevosenlanta tuntuu jostakin syystä maistuvan. Kun kanankakan liuottaa veteen, jolloin sitä on vaikeampi syödä, pitää ainakin kieriskellä lantavedellä kastelussa kukkapenkissä. Jostakin syystä Sven on ihastunut lahoihin puukeppeihin. Niitä se jäytää ja kanniskelee edes takaisin - en tiedä miksi

Ei kommentteja: