Koiranpojat kesähelteillä

Koiranpojillakin on hieman helpompaa, kun kelit ovat tänään vähän viilenneet. Etenkin Sven tuntui kärsivän helteistä. Lenkilläkin se mennä löntysteli, kun taas Buddy ravaa ihan kevyesti. Siltikin helle on ollut melkoinen rasite koirille. Mietimme, että koiranpoikien oloa voisi helpottaa leikkaamalla turkin ihan lyhyeksi. Ystävämme käppänäkasvattaja kertoi kuitenkin, ettei turkkia kannata nyt ajaa lyhyeksi, sillä turkki suojaa myös auringolta. Olemmekin koittaneet helpottaa koirien oloa pahimpina hellepäivinä kastelemalla ne haalealla vedellä. Varsinkin Buddy innostuu tästä viilennyksestä aina niin kovasi, että alkaa hyöriä ja pyöriä pitkin pihamaata sekä ulvoa innoissaan.

Nyt helteillä, kun olen ollut lomalla, niin koirat saavat kulkea vapaasti sisään ja ulos. Mieluiten ne tuntuvat viihtyvän ulkona. Buddy makaa auringossa niin kauan kuin vain suinkin nahka kestää. Kyllä se aina lopulta siirtyy varjoon esim. makoilemaan jonkun kukkapuskan juureen. Buddy myös kaivelee mielellään kuoppia, jonne se sitten rötkähtää makaamaan. Viileä maa tuntuu varmana mukavalta vatsanahkaa vasten. Buddy viihtyy myös emännän seurassa riippumatossa. Mikä siinä on köllötellessä. Sven ei taas pidä yhtään mokomasta laitoksesta. Kovasti sen mieli tekee aina päästä riippumattoon, mutta sinne päästyään se seistä jököttää siellä kauhusta jäykkänä. Arvatenkin tassujen alla periksi antava kangas tuntuu Svenistä epämiellyttävältä ja lopulta se yrittää räpiköidä pois matosta. En parin kokeilun jälkeen ole Sveniä enää riippumattoon nostanutkaan, ettei se vaan loukkaa itseään poispyrkiessään. Pari kertaa Sven on itse hypännyt riippumattoon. Olen kaikessa rauhassa torkkunut riippumatossa ja ykskaks mahan päälle on pötkähtänyt vajaa kymmenen kiloinen koiranrontti. Upea tunne!