sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Koiranpoikien kotiparturi

Käppänäthän kuuluisi nyppiä, mutta olemme omat käppänämme ajelleet. Tästä ollaan montaa eri meiltä. Joidenkin mukaan ei pidä hankkia trimmattavia koiria, jollei jaksa hoitaa niiden turkkia siten kuin ko. rodun turkkia tulisi hoitaa. No, koirat ovat tulleet meille kotikoiriksi - Buddy tuli viettämään eläkepäiviä ja Sven tuli, koska ei pärjännyt laumassa. Arkana ja pelokkaana jäi lauman alimmaiseksi ja toiset koirat tykkäsivät röykyttää sitä. Koiria ei tarvitse pitää näyttelykunnossa, joten me vain ajamme ne koneella pari - kolme kertaa vuodessa. Tai käppänäkasvattajaystävämme on parturoinut molemmat pojat.

Ostimme taannoin koirien trimmauslaitteen ja eilen sitten uskaltauduin parturoimaan Buddyn. Koiralla on edelleen korvat, häntä ja kaikki neljä jalkaa tallella. Eikä edes yhtään naarmua tullut. Tosin Puttonen on itse rauhallisuus trimmatessakin, joten sen parturointi ei ollut siinä mielessä vaikeaa. Puttonen seisoi paikallaan kuin viilipytty. Tarkoituksenani oli tehdä sille ns. terrierileikkaus. Eli parta ja kulmakarvat jätetään, jalkojen karvat sekä mahan aluskarvat jätetään pitkiksi. Muuten ajellaan lyhyeksi. Vaikeinta oli pään parturointi. Korvat, posket, päälaki ja kaula ajellaan ihan lyhyiksi. Kulmakarvat ja otsatupsun muotoileminen oli vaikeaa ja se menikin vähän vinoon, mutta tyhmä ei huomaa, eikä viisas virka mitään. Sitten selkä, kyljet ja peräpeili ihan lyhyiksi. En leikannut jalkakarvoja nyt juuri lainkaan ja niitä pitää kyllä vielä siistiä. Mutta muuten olen kyllä ihan tyytyväinen parturointiini. Lopputuloksena oli ihan kohtuullisen näköinen koiraherra. Eikä kukaan edes räjähtänyt nauramaan sen nähtyään. Huomenna ajattelin sitten käsitellä Svenin. Siinä sitä onkin hommaa, sillä se ei pysy paikoillaan yhtä hienosti kuin Puttonen.

Ei kommentteja: