Herra Puttonen täytti 11-vuotta helmikuun 11. päivä. Koiravaari on kuivasilmäisyyttään lukuun ottamatta suhteellisen hyvässä kunnossa. Ruoka maittaa – Yrjölän puuroa ja raakaa lihaa ja uni. Putti käy myös lenkillä ja jaksaa ihan hyvin kävellä suhteellisen pitkiäkin lenkkejä. Putti inhoaa talvimanttelin päälle pukemista sekä pakkasta ja vesisadetta. Talvisaikaan on joskus kova työ houkutella Putti ulos lenkille. Kyllä se sitten kävelee ihan reippaasti kunhan on päässyt ensin vauhtiin. Suojasäällä (kun ei tarvitse käyttää talvimanttelia) Putti menee varsin reippaasti – toisinaan jopa ruopii tohkeissaan maata.
Jostakin kumman syystä Putti pelkää piipityksia ja takan rätinää yli kaiken. Jos TV:stä tulee jokin sairaalasarja tms., jossa laitteet piipittävät, pakenee Putti kauhuissaan yläkertaan ja mielellään kaivautuu vierashuoneen sängyn alle. Samanlainen vaikutus on takkatulella.
Kaikkein eniten Putti taitaa pitää sylissä olemisesta. Toiseksi eniten syömisestä. Mukavaa on myös herkkunappuloiden etsiminen. Putti on huomattavasti Sveniä nopeampi löytämään piilotetut herkut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti