Kortisonikuuri päättyi

Herra Puttosella on nyt päättynyt kortisonikuurikin. Silmään laitetaan aamuisin siklosporinivoidetta ja sitten pitkin päivää kostutustippoja Lubrithalia. Tuntuu toimivan suhteellisen hyvin, jos kostutustippoja laitetaan parin tunnin välein. Siltikin silmä punoittaa edelleen pahasti ja rähmii. En oikein tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Muuten Puttonen tuntuu kyllä voivan melko hyvin. Juoksee ulkona ihan reippaasti, venyttelee ja touhuaa kotonakin nappuloiden perässä. Ja nukkuu melko usein koko yön minun vieressä. Silloin, kun sen silmät olivat huonompana, se vetäytyi nukkumaan kuljetusboxiin ja jätti koko sängyn Svenssonille. Ja Svensson polleana poikana nukkui onnellisena sängyllä. Nyt taas Puttonen nukkuu tiukasti pää isännän tyynyllä ja Svensson on se joka väistää. Jos Puttonen lähtee yöllä välillä jossakin käymään, niin Svensson kyllä yrittää estää katseellaan sitä palaamasta sänkyyn.

Ruokahalu Puttosella on myös hyvä. Muuten Puttonen pääasiassa nukkuu. Välillä se nukkuu niin sikeästi, että melkein luulen sen kuolleen. Makaa vaan, eikä kuule mitään eikä liiku minnekään. Saatan jopa käydä laittamassa sille silmätippoja ja se ei edes herää kunnolla. Puoliunessa ja päätään nostamatta se saattaa syödä palkintonappulan (jonka se saa aina silmätippojen laiton jälkeen). Täytyy nyt vain seurata miten sen silmän tilanne edistyy. Toinen silmä on pysynyt suhteellisen hyvänä tuolla siklosporiini-kostutustippa hoidolla. Rähmii jonkin verran, mutta rähmä on vaaleaa eikä vihertävää kuten vasemmassa silmässä.

Puttosen silmät eivät vieläkään kunnossa

Puttosen silmät ovat reistailleet koko syksyn. Tulehdus ei vaan millään meinaa parantua. Nyt on laitettu kortisonivoidetta kaksi kuuria peräkkäin. Silmä vain punoittaa ja rähmii vihertävää rähmää edelleen. Silmä on myös edelleen samea, joskin se on kyllä kirkastunut huomattavasti. Näin ainakin eläinlääkäri totesi, kun kävimme kontrollikäynnillä viime viikolla. Alun perin kortisoni oli tippoina, mutta se vaihdettiin voidemaiseen muotoon. Tippa tuntui ärsyttävän silmää. Voide on kyllä ärsyttänyt huomattavasti vähemmän kuin tipat. Kortisonitippoja käytettäessä silmän ympärystäkin alkoi ärtymään ja punoittamaan. Nyt punoittaa pelkästään silmä. Muutaman päivän päästä pitäisi kortisonikuuri lopettaa ja alkaa laittamaan molempiin silmiin siklosporiinia. Siltikin vähän askarruttaa, koskapa silmä rähmii edelleen. Lääkkeiden lisäksi silmiin laitetaan lisäksi kostutustippoja Lubrithalia, joka tuntuu sopivan Puttoselle muita tippoja paremmin. Tätä kirjoittaessani ryhdyin miettimään, että ehkä kostutustippoja pitäisi ryhtyä antamaan aiempaa useammin. Ehkä silmiä ärsyttääkin osaltaan kuiva ilma. Nythän on ollut reilun viikon ajan melko kovia pakkasia täällä etelässäkin. Ehkä sitä kannattaa kokeilla.... Joulun jälkeen täytyy taas mennä käymään tutuksi tulleella eläinlääkäriasemalla. Herra Puttonen on viimeksi kuluneen vuoden aikana vieraillut eläinlääkärillä useammin kuin koko tähän astisen elämänsä aikana. Mutta niinhän meille ihmisillekin käy ... vanhenemisen myötä alkaa tulla kaikenlaista kremppaa.

Herra Puttonen vanhenee

Kuluneen vuoden aikana vanha herra Puttonen on alkanut selvästi vanhentua. Täyttäähän se pari kuukauden päästä 11 vuotta. Pikkukoirat vanhenevat hieman myöhemmin kuin suuremmat koirat, mutta kyllä tuollainen alle kymmenen kiloinen koira alkaa olla seniori-iässä kahdeksan vuotiaana. Puttonen ei juurikaan ole sairastellut nuorempana, mutta nyt kuluneen vuoden aikana on eläinlääkäri tullut tutuksi. Ihan rutiinitarkastuksessa huomattiin eturauhasen suurentuneen ja Puttosella todettiin samalla myös virtsatulehdus. Lopulta jouduttiin kivekset poistamaan, jotta eturauhanen lähtisi pienenemään. Onneksi eturauhasessa ei ollut mitään pahalaatuisia muutoksia. Seuraavaksi siten tuli krooninen silmien kuivuminen, sarveiskalvon haavauma. Toivottavasti ei enää - ainakaan ihan pian tule mitään ihmeellistä.
Putti on kyllä selkeästi tullut mukavuuden haluinen. Se nukkuu mielellään lämpöisessä. Tulee jopa peiton alle, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Ei tahdo lähteä ulos, varsinkaan, jos sataa tms. Kyllä Putti ihan hyvin kulkee lenkillä. Ei tosin jaksa ihan sellaista vauhtia mennä kuin Sven, mutta köpöttelee omaa tahtiaan. Ja aina pitää mennä samaa reittiä. Jos yrittää mennä jotakin muuta kautta, niin Putti pysähtyy kuin seinään ja muuttuu suolapatsaaksi. Jos yrittää mennä johonkin muuhun suuntaan, niin ei Putti tahdo liikkua minnekään. Se suostuu liikkumaan vain siihen suuntaan minne on ennenkin menty. Vanha koira kulkeekin mielellään vanhoja tuttuja reittejä. Uudet jutut eivät niin kiinnosta. Ylipäätään vanha koira voi hyvin, jos se syö ja juo sekä pissaa ja kakkaa normaalisti. Ja ulkoilee ja on kivuton.

Toistaiseksi viimeinen tsekkaus

Käytiin tällä viikolla taas herra Puttosen kanssa eläinlääkärissä tarkistuttamassa silmät taasen kerran. Tällä kertaa sarveiskalvon haavauma oli jo umpeutunut ja kortisonilääkitys voitiin aloittaa. Nyt sitten seurataan silmä kovana, ettei vaan tapahdu mitään. Jos silmässä on pienikin haavauma, niin kortisonitipat ovat vihoviimeinen juttu. Nyt on pari päivää laitettu kortisonitippoja ja silmä vaikuttaa ihan hyvältä. Kortisonitippojen tarkoituksena on vähentää silmän verisuonitusta ja sameutta. Toivottavasti pikku Putti siitä paranee. Ainakin se on ollut viime aikoina suhteellisen pirteä ja jaksaa taas vanhaan tapaan tepastella ja ulvoa aamulla kalkkunan siivujen toivossa. Ilmeisesti silmä ei enää ole kivulias.

Vanheneva koiraherra

Puttonen on alkanut olla selkeästi hitaampi kuin aiemmin. Mielellään se nukkuisi lämpöisessä nojatuolissa vilttien ja tyynyjen keskellä sen sijaan, että lähtisi ulos sateeseen. Putti (rakkaalla lapsella on monta nimeä) on vastoin kaikkia tapojaan myös nukkunut peiton alla muutaman kerran. Ilmeisesti vanha herra kaipaa lämpöistä paikkaa. Muutoinkin herra Puttonen tuntuu viihtyvän yhä enemmän omissa oloissaan. Se myös nukkuu yhä enemmän – ja kaikkein mieluiten sylissä, jos vaan joku jaksaa pitää sitä sylissä. Putti kuitenkin jaksaa lenkkeillä lähes entiseen malliin. Tosin se on myös huomattavasti itsepäisempi kuin ennen. Jos herra Putti haluaa mennä jonnekin, niin sinne sitten mennään. Putti vaan pysähtyy niille sijoilleen eikä liiku mihinkään muuhun suuntaan kuin minkä se on saanut päähänsä. Putilla alkaa olla myös yhä vain valikoivampi kuulo. Vika sitä kutsuukin ei se aina tunnu kuulevan yhtään mitään, mutta herkkupalapussin avaamisen se kuulee aina. Vanhan koiran kanssa saa myös aina olla hieman varovainen. Ei saa antaa liikaa ruokaa, ettei vaan liho (varsinkin kastraatti). Täytyy myös katsoa, ettei vanhus myöskään yritä hyppiä ihan mahdottomista paikoista. Sitä kun ei enää olla niin ketterässä kunnossa. Vanha koira saattaa ola myös hieman arvaamaton. Esimerkiksi maailman kiltein koira, Puttonen puri ovelta ovelle kauppiasta jalkaan syksyllä. Onneksi myyntimiehelle ei käynyt kuinkaan – ei edes housunlahje mennyt rikki. Mutta Puttosen perään täytyy aina katsoa, jos taloon tulee vieraita.

Vielä pieni reikä sarveiskalvossa

Sarveiskalvon haavauma paranee hitaasti. Nyt on herra Puttosen kanssa käyty parin viikon välein eläinlääkärissä. Pikkuhiljaa on reikä sarveiskalvossa pienentynyt ja pienentynyt. Vielä oli kuitenkin pienen pieni reikä jäljellä. Siis antibioottitippojen antaminen jatkuu edelleen. Silmät ovat kuitenkin selkeästi paremmat kuin aikoihin. Lisäksi silmiin on nyt laitettu eläimille tarkoitettuja silmätippoja Lubrithalia kostuttamaan kuivia silmiä. Edelleen menee terveempään silmään Optimmunea edelleen kerran päivässä. Taas parin viikon päästä katsotaan missä mennään. Seuraavaksi ilmeisesti aloitetaan kortisonitippojen laittaminen. Muuten herra Puttonen tuntuu olevan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Innostuessaan ulvoo vanhaan malliin.

Ja taas eläinlääkäriin

Eilen käytiin sitten (taas) herra Puttosen kanssa eläinlääkärissä. Viikko sitten silmä, jossa todettiin kolmisen viikkoa sitten kuivasilmäisyyden aiheuttama tulehdus, rähmi edelleen todella pahasti. Eläinlääkäri testasi tuolloin silmän ja totesi, että haavauma on edelleenkin paha. Tuolloin lääkitystä tehostettiin ja Puttosen silmiin onkin sitten viikon ajan tiputettu neljä kertaa vuorokaudessa laajakirjoinen bakteereja tappavaa antibioottia Polysporinia sen lisäksi toista antibioottia Oftan Kloramfenikolia. Kuuri onkin vaikuttanut, sillä silmä olikin nyt selkeästi parempi. Parin viimeisen päivän aikana silmän rähmiminen on vähentynyt merkittävästi, eikä Puttonenkaan enää tunnu siristelevän silmiään niin paljon kuin aiemmin. Hieno homma! Lääkäri testasi silmän ja totesi, että haavauma on pienentynyt selkeästi viime kertaisesta. Huokasimme helpotuksesta. Jos haavan parantuminen ei olisi edistynyt riittävän hyvin, olisi jouduttu harkitsemaan vakavasti vilkkuluomen ompelemista silmän päälle suojaksi, jotta sarveiskalvo parantuisi rauhassa. Tältä nyt säästyttiin. Antibioottien laittamista jatketaan vielä pari viikkoa, jolloin on taas tarkastus.

Puttosen silmä on nyt melkoisen samea, kun silmään on kasvanut paljon verisuonia elimistön yrittäessä parantaa haavaumaa. Silmään jää todennäköisesti arpikudosta, joka tulee kyllä haittaamaaan näkemistä. Katsotaan nyt parin viikon päästä.

Kattia kanssa

Tänään oli pihaamme eksynyt kissa, joka tietenkin kiinnosti käppänäherrojamme. Sven- pojalla, joka yleensä kulkee polleana poikana, menikin pupu pöksyyn. Se tyytyi tarkastelemaan mokomaa viiruhäntäistä ilmestystä turvallisen välimatkan päästä. Tämä osoittautui viisaaksi ratkaisuksi. Vanha herra Puttonen sen sijaan ei tunnu enää nykyisin pelkäävän tai kavahtavan mitään. Tuntuu, että siltä on vanhenemisen myötä kadonnut viimeisetkin itsesuojeluvaiston rippeet. Niinpä se päätti ajaa mokoman karvakasan tiehensä, mutta kattipa kääntyi hyökkäykseen. Kyllä se katti lähti, mutta kyllä on herra Puttosellakin ylimääräisiä reikiä nahassaan. Kissa taisi koppasta oikein kunnolla. Putsailin sitten haavoja ja laitoin niihin Betadinea, joka on hyvä puhdistusaine koiran haavoihin. Tosin se myös värjää valkoisen turkin helposti. Valkoinen Puttonen muistuttaakin nyt dalmatialaista ruskeine täplineen.

Silmä vaivaa edelleen

Puttosella, raukkaparalla, on vasen silmä edelleen paha. Kuulimme ystävältämme eräästä hänen koirastaan tapauksesta, jolle oli määrätty kortisonia sisältäviä silmätippoja, vaikka silmän sarveiskalvossa oli ollut haavauma. Seurauksena silmän puhkeaminen ja poistaminen. Pieneläinsairauksien erikoislääkäri Ilkka Kvistin mukaan kortisonia sisältävät tipat voivat aiheuttaa silmän puhkeamisen, jos sarveiskalvo on vaurioitunut. Muistui siinä mieleeni, että Puttosellekin määrättiin kortisonia ensimmäisen silmätulehduksen yhteydessä eikä silmää tuolloin tarkastettu mahdollisten haavaumien varalta. Parin viikon kortisonikuurin jälkeen ryhdyttiin antamaan siklosporiinia sisältäviä tippoja kerran tai kaksi päivässä edistämään kyynelnesteen tuotantoa.

Joka tapauksessa nyt vasen silmä on ollut melko pahasti tulehtunut ja siinä on sarveiskalvon haavauma. Silmään on laitettu antibioottitippoja nyt kymmenen päivän ajan sekä lisäksi keinokyyneleitä helpottamaan silmien kuivumista. Siklosporiinitippoja emme ole nyt laittaneet lainkaan. Tilanne onkin hieman parantunut myös terveemmän silmän osalta, vaikkei siklosporiinia olekaan käytetty - pelkästään keinokyyneleitä. Pelkät keinokyyneleet ovat tuntuneet riittävän. Nyt tosin huomattiin, että tulehtuneessa silmässä on myös iho tulehtunut silmän ympäriltä. Niinpä karvat ajettiin lyhyeksi silmän ympäriltä, jotta silmää voidaan paremmin hoitaa ja iho saa ilmaa. Olemme nyt käyttäneet Puttosella yöaikaan kauluria, jotta se ei pääse raapimaan silmiään eikä Svenkään pääse niin helposti nuolemaan niitä.

Lähde:
Kvist, I. Luolakoirat, luolakäytön terveyshaitat ja niiden ehkäisy. Jack Russell Terrier Club of Great Britain - Suomi-Finland, [viitattu 24.10.2009]. Saatavissa
http://www.jrtcgbsf.fi/artikkelit/vamma.htm

Silmätulehdus taas

Putti parka. Kuivasilmäisyys ei ole parantunut lainkaan. Kyynelnesteen tuotos nollassa. Nuoremmalle koiralle tehtäisiin leikkaus, jossa sylirauhaset siirretään tuottamaan sylkeä silmiin. Putti-parka on niin vanha, ettei sille sellaista tulla tekemään. Nyt sillä on vasemmassa silmässä haavauma sarveiskalvossa. Vaiva nyt on melko yleinen, mutta olisi saanut jäädä sekin tulematta. Antibioottitippoja silmiin neljä kertaa päivässä ja lisäksi keinokyyneleitä. Harmi, kun Puttosen silmät alkoivat vaikuttaa jo melko hyvältä. En sitten tiedä oliko se siklosporiinitipat kaksi kertaa vuorokaudessa liikaa. Jos ne ärsytti silmiä. Nyt joka tapauksessa koitetaan saada ne silmät kuntoon. Toivottavasti ne antibioottitipat auttavat. Vielä toistaiseksi vasen silmä on melko pahan näköinen. Ja Puttonen on melkoisen vaisun oloinen.

Siilinhaukkujaiset

Pihassamme liikuskelee useitakin siilejä. Parin aikuisen siilin lisäksi pihalla liikuskelee mutama siilin poikanenkin. Sven ei välitä siileistä tuon taivaallista, mutta meidän vanha käppänäherramme vahtii siilejä senkin edestä. Puttonen on kyllä aikoinaan oppinut, ettei liian lähelle piikkipalloa parane viedä kuonoaan. Nyt lopukesästä, kun siilit poikineen liikuvat iltahämärissä pihalla, ei käppänäherroja tarvitse paljon ulos hoputtaa - edes hienoisella sateella. Koirat ampaisevat viivana pihan perälle marjapuskien alle tarkastamaan josko piikkipallot olisivat siellä. Ja voi sitä mekkalaa, kun Puttonen yhyttää siilin. Sven katselee kummissaan miksi kaveri noin innostuu. Ja Puttonen taas juoksentelee siilin ja emännän tai isännän väliä aivan kuin yrittäisi kertoa, että siellä ne taas on. Mennään ajamaan ne pois.

Herra Puttosen silmät

Herra Puttosen silmiä on nyt kuukauden verran hoidettu siklosporiinilla. Tippa molempiin silmiin aamuin illoin. Rähmintä on hävinnyt kokonaan. Eläinlääkäri neuvoi laittamaan lääkesalvaa välillä ainoastaan kerran päivässä ja käyttämään lisänä tavallisia ihmisille tarkoitettuja keinokyyneleitä. Siklosporiini ärsyttää joidenkin koirien silmiä. Kokeilin näin muutaman päivän ajan, mutta Puttonen alkoi siristelemään ja hankaamaan silmiään uudestaan. Vilkkuluomi peitti puolet silmästä - tuntui kuin se ei liukuisi kunnolla silmän yli. Pari päivää taas syklopsoriinia ja silmät alkoivat vaikuttaa paljon paremmilta. Nyt siis taas annetaan lääkesalvaa kaksi kertaa päivässä ja lisäksi keinokyyneleitä - geelimäistä, jotta pysyy silmät pidempään kosteana.

Yli-innokas vahtikoira

Tämä ei ole mikään naurun asia, vaikka asia vähän tuppaa naurattamaankin. Tänään meillä oli käynyt päivällä jonkinmoinen kauppamies. Soitti ovikelloa ja astui sisään, kuin ulko-ovi oli avoinna. No, eihän kauppamies verantaa pidemmälle päässyt, kun vahtikoiran virka hoitavat käppänämme aloittivat hälytyshaukun. Kun haukkuminen ei meinannut lakata, niin mies oli pistänyt koirat ulos saadakseen rauhassa kuunnella mitä miehellä oli myytävänä. Kun mies sitten oli lähdössä ja astui pihamaalle, meidän vanha, harvahampainen käppänäherramme oli käynyt jalkaan kiinni. Kaikkien pilapiirrosten mukaisesti napannut pohkeesta kiinni. Onneksi mitään vahinkoa ei tapahtunut. Housut säilyivät ehjinä eikä nahkaankaan tullut reikiä. Punaiset jäljet vain.

Tässä nähdään, että eläin voi olla arvaamaton. Herra Puttonen ei ole koskaan eläessään purrut ketään. Koiraherra on yleensä itse ystävyys ja yleensä on vain kerjäämässä rapsutuksia tai herkkupaloja. Nyt jostakin syystä se vartioi tonttia sanan mukaisesti raivokkaasti. Täytyy jatkossa olla varuillaan ja laittaa porttiin kyltti, jossa varoitetaan vihaisesta koirasta.

Jälkitarkastuksessa

Koiranpojat olivat pari päivää sitten jälkitarkastuksessa. Herra Puttosen silmien tulehdus on nyt hellittänyt. Lääkäri mittasi Puttosen kyynelerityksen, joka oli todella huono 0. Eli kysymyksessä on vaikea kuivasilmäisyys. Silmien hoitoa jatketaan nyt Optimmune-tipoilla. kysymyksessä on siklosporiini, joka aktivoi silmän omaa kyyneleritystä. Puttoselle on nyt sitten laitettu kaksi kertaa päivässä tippa salvaa silmiin. Lisäksi voi käyttää keinokyyneleitä, jos silmät tuntuvat kuivuvan. Ostinkin silmätippoja, mutta ne ovat melko "vetisiä". Todennäköisesti silmässä pysyisi paremmin geelimäinen keinokyynel. Lääkitystä jatketaan toistaiseksi ja katsotaan miten se tehoaa. Osalle kuulema ei lääke tehoa ja silloin hoitona on leikkaus, jossa sylkirauhasen laskutiehyt siirretään silmän alle. Tällöin sylki pitää silmän kosteana. Toivottavasti tuolle tielle ei tarvitse lähteä.

Kyselin sitten eläinlääkäriltä mistä moinen on voinut tulla. Kuivasilmäisyys eli keratokonjunktivitis sicca voi olla perinnöllinen sairaus, seurausta infektiosta tai kysymyksessä on autoimmuunisairaus. Puttosen kohdalla on vaikea sanoa mistä moinen ilmaantui yllättäen reilut kymmenvuotiaalle koiravaarille.

Oireina kuivasilmäisyydessä on silmien rähmiminen ja punoitus sekä silmien siristely. Myös vilkkuluomet "vilkkuvat" selkeästi. Koira voi myös raapia ja hangata silmiään, sillä kuivat silmät kutiavat ja kirvelevät pahasti. Sarveiskalvot voivat tulehtua ja niihin voi tulla haavaumia. Silmien rähmä on venyvää ja sitkeää ja muuttuu tulehtumisen myötä kellertäväksi. Silmä muuttuu myös sameaksi. Puttosella todettiinkin sarveiskalvon tulehdus, jota hoidettiin kortisonitipoilla. Vaikuttaa sitlä, että Puttoselle pitää laittaa siklosporiini voidetta pari kertaa päivässä. Lisäksi olen laittanut pari - kolme kertaa päivässä ihan tavallisia keinokyyneleitä Liquifilm Tears, joka on tarkoitettu juurikin kuivasilmäisyyden hoitoon.

Svenssonilla taas on anaalipaise alkanut parantua ihan hyvin. Vielä kontrollissa oli reikä vielä auki ja anaalirauhanen on selkeästi vielä turvoksissa. Lisäksi rauhasesta tuli tummaa töhnää puristettaessa. Saattaa olla, että anaalirauhanen täytyy vielä huuhdella. Joka tapauksessa antibioottikuuria jatkettiin vielä kymmenen päivää. Katsotaan sitten miltä se rauhanen näyttää. Pahimmassa tapauksessa anaalirauhaset pitää leikata. Tosin siinäkin on ongelmansa esim. ulosteen pidätyskyvyttömyys.

Paremmassa kunnossa jo

Koiranpoikien lääkekuurit ovat kestäneet nyt viisi päivää ja molemmat alkavat voida jo aiempaa paremmin. Svenssonin takapuoli alkaa olla jo paremmassa kunnossa. Puhjennut anaalirauhanen ja siinä ollut reikä on alkanut jo pienentyä ja kuivua. Myöskin turvotus on alkanut laskea. Takapuolta taitaa vaan kutittaa, koskapa Svensson saa välillä melkoisia hepuleita ja yrittää nuolla takapuoltaan vimmatusti. Ulkona oltaessa se tykkää istuskella viileällä nurmikolla. Vielä on antibioottikuuria reilusti jäljellä, joten eiköhän saada koiranpoika vähitellen kuntoon.

Puttosen silmät eivät myöskään enää vuoda niin kovin paljoa. Lääkekuuri alkaa siis tehota siinäkin tapauksessa. Silmätipat ovat geelimäisiä tietenkin siksi, ettei tipat valuisi niin helposti. Tosin se geeli on tuhrinut Puttosen naaman melkoisen suttuisen näköiseksi. Mutta silmät eivät enää tunnu kutiavankaan niin kovasti kuin aiemmin. Ainakaan Puttonen ei käpälöi niitä yhtenään.

Katsotaan lääkekuurin jälkeen onko herra Puttosen kuivasilmäisyys pysyvää. Yleensä kuivasilmäisyys on pysyvä olotila, jota pitää hoitaa eläimen loppuelämän ajan. Työläs hoidettava, sillä kosteuttavia tippoja pitää tiputtaa silmiin monta kertaa päivässä. Homma on kuitenkin hoidettava, sillä silmien kuivuminen on kivuliasta koiralle. Silmät kuivuvat ja tuntuvat polttavilta, sarveiskalvot tulehtuvat (kuten Puttoselle on nyt käynyt). Joidenkin lähteiden mukaan silmä saattaa jopa puhjeta.

Silmätulehdusta ja anaalifisteleitä - ei ole kivaa!

Herra Svensson oli jotenkin poikkeuksellisen levoton koko yön ja aamulla huomasin sen liikkuvan aivan omituisesti. Se makoili ensin pitkään paikoillaan ja teki sitten ihmeellisiä syöksyjä selkä köyryssä, puolittain ryömien ja rymyten pitkin lattioita. Nyt ei ole ole koiranpojan asiat oikein. Ryhdyin tarkastelemaan järjestelmällisesti koiraa läpi - kokeilin jalkoja, niskaa, korvia jne. Sitten huomasin peräaukon oikealla puolella luumun kokoisen paiseen. Paisetta oli vaikea huomata karvojen seasta ilman tunnustelua. Anaalirauhanen on tulehtunut ja muodostanut anaalipaiseen. Ei muuta kuin puhelin käteen ja ajanvaraus eläinlääkärille.

Isäntä sitten vei Svenssonin tänään iltapäivällä eläinlääkärille. Matkalla eläinlääkärille paise puhkesi ja muodostui anaalifisteli. Eläinlääkäri sitten tyhjensi toisenkin anaalirauhasen, josta tuli myös hieman paksumpaa eritettä. Ilmeisesti sekin olisi ajan oloon tulehtunut. Puhjenneeseen paiseeseen ei sen enempää sitten koskettu. Sven sai kipulääkettä ja antibioottikuurin. Kipulääkettä Metacam 1,5 mg/ml annetaan kerran päivässä 24 tunnin kuluttua pistoksena annetusta Metacamista. Kysymyksessä on tulehduskipulääke, jota käytetään koirilla esim. leikkauksen jälkeisen kivun ja tulehduksen lievittämisessä. Antibioottina on Clindabuc vet 200 mg, jota Sven saa 1/2 tablettia päivässä kahden viikon ajan. Lisäksi fisteliä pitää huuhdella haalealla vedellä.

Isäntä oli ottanut herra Puttosen mukaan eläinlääkäriin, jotta eläinlääkäri katsastaisi herra Puttosen silmät samalla reissulla. Puttosella todettiin kuivasilmäisyyden aiheuttama sarveiskalvon tulehdus, johon määrättiin kortisonipohjaisia silmätippoja Oftan C-C, samaa mitä ihmisillekin määrättäisiin.

Että tällaista tällä kertaa.

Lisätietoa: Rastas, Iris. Anaalirauhaset ja niiden sairaudet. [viitattu 11.8.09]. Saatavissa http://www.tiibetinspanielit.fi/artikkelit/Anaalirauhaset_ja_niiden_sairaudet.htm

Silmätulehdusta?

Huomasin tänään, että vanhaherra Puttosen silmät tuntuvat rähmivän melko paljon. Rähmä on melkoisen paksua, mutta ei kuitenkaan kellertävää tai vihertävää. Silmä ei myöskään tunnu erityisen ärtyneeltä. Puttonen kyllä tuntuu "siristelevän" silmiään. Puttonen tuntuu myös hankaavan silmiään tämän tästä. Täytyy hakea heti huomenna apteekista silmävettä esim. Maxim silmähuuhdetta ja huuhdella silmiä pari päivää. Jollei se auta, niin täytyy varata aika eläinlääkäriltä. Bakteerin aiheuttama tulehdus ei parana ihan noin vaan, vaan tarvitaan asianmukaiset lääkkeet.

Koiranpojat marjassa

Jostakin kumman syystä herra Puttonen pitää marjoista. Enemmän kyllä mustaherukoista kuin punaherukoista. Eniten Puttonen tuntuu pitävän karviaisista. Marjojen täytyy olla aivan kypsiä ennen kuin Puttonen suostuu syömään niitä. Puttonen saattaa kyllä napsia marjoja suoraan pensaastakin, jollei marjojen kerääjä ymmärrä tarjota sille marjoja. Puttonen istuu keruuastian viereen ja seuraa intensiivisesti käden liikettä marjapensaasta keruuastialle. Mikäli ihminen ei tästä vielä tajua, Puttonen ryhtyy napsimaan marjoja suoraan ämpäristä. Herra Svensson seuraa yleensä mustasukkaisena, kun Puttoselle tarjotaan marjoja. Kun marjoja sitten tarjoaa Svenille, se kyllä ottaa ne suuhunsa, mutta pudottaa samantein pois.

Keinot on monet....

Puttosen puremahaava parani nopeasti. Haava oli sellaisessa paikassa, ettei se päässyt sitä lainkaan nuolemaan. Betadine auttoi hyvin. Svenssonilla taas haava on jalassa, joten sen suojaaminen onkin hieman hankalampi juttu. Olen laittanut jalkaan itseliimautuvasta siteestä paketin, toisinaan kokeillut kuitukankaista laastaria. Ongelmana on se, että Svensson saa ennemmin tai myöhemmin näprättyä ne auki. Niitä pitää olla tämän tästä korjaamassa. Siitä huolimatta Svensson pääsi nuolemaan haavaa. Muutaman päivän kuluttua haava tulehtui ja alkoi märkimään. Osaltaan siihen varmasti vaikutti haavan hautuminen kääreiden alla. Edessä oli tietenkin viikonloppu ja eläinlääkäri hankalasti saatavilla. Mietin, että vien Svenssonin eläinlääkäriin maanantaina, jollei haava ole tullut olennaisesti paremmaksi. Hain apteekista haavapulveria, joka on tarkoitettu märkiviin haavoihin. Bacibact sisältää basitrasiinia ja neomysiiniä, jotka ovat antibiootteja. Mietin sitten, miten saada koiran jalka suojattua niin, ettei se pääse nuolemaan sitä, mutta haava saisi myöskin ilmaa eikä hautuisi enempää. Kauluri tietenkin on tehokas, joskin hankala kapistus.

Pikkulapsen pitkähihainen t-paita toiminee hyvin. Käyttihän herra Puttonen keväällä pikkupoikien boxereita toipuessaan kastraatioleikkauksesta. Boxerit olivat ilmavat, eivät hautoneet ja estivät niin Puttosta kuin Svenssoniakin nuolemasta leikkaushaavaa (kauluri ei olisi estänyt toisen koiran puuhia). Puttonen tottui nopeasti boxereihin ja juoksenteli boxerit viuhuen ympäri taloa. Nyt Svensson toimii Tutta- vauvanvaatteiden mannekiinina. Kokoa 67 cm oleva puuvillatrikoinen t-paita suojaa hyvin jalkaa eikä Svensson pääse nuolemaan haavaa. Haava onkin parantunut parissa päivässä. Nyt haavassa on ainoastaan rupi.

Käppänöiden JSP

Olemme tässä viime päivinä joutuneet sitomaan koiranpoikien haavoja. Ei onneksi mitään suurempia. Sunnuntaina annoin koiruuksille lihaisat luut, joita ne saavat syödä ulkona. Aina-nälkäinen-Svensson järsi luunsa todella nopeasti ja alkoi sitten kärttämään Puttosen luuta. Siinä hötäkässä isäntäkin tuli kotiin ja Svensson seurasi meitä sisälle kantaen tietenkin luun rippeitä mukanaan. Otin luun pois Svenssonilta, mutta Svensson tietenkin palasi ulos ja nappasin Puttosen luun. Puttoselta tietenkin paloi käämit ja se nappasi kiinni Svenkan jalkaan. Ja Svenkka tietenkin antoi takaisin samalla mitalla. Seurauksena oli, että Puttosella on reikä niskassa ja Svenkalla jalassa. Kulmahammas on mennyt nahasta lävitse.

Olen puhdistanut haavat päivittäin ensin haavanpuhdistusaineella ja laittanut haavaan Betadinea. Puttosen haavan on onneksi sellaisessa paikassa, ettei se pääse itse sitä nuolemaan. Svenkan haava on taas jalan sisäsivulla ja se tietenkin mielellään hoitaisi sitä itse. Olenkin sitten laittanut haavan päälle sideharsolapun ja sitonut se kevyesti, ettei Sven pääse nuoleskelemaan haavaa. Olen vaihtanut siteen päivittäin, ja Sven on jo oppinut katoamaan paikalta, kun avaan lääkekaapin oven.

Svensson on terve poika

Kävimme herra Svenssonin kanssa viime viikolla eläinlääkärillä hakemassa rokotuksen kennelyskää vastaan. Eläinlääkärin mukaan Svensson vaikuttaa varsin terveeltä pojalta. Käytin pojan vaa'alla ja hieman tuntui paino nousseen viimekertaisesta. Svensson on muutenkin laihdutuskuurilla. Sillä kun tuntuu tuo paino nousevan pelkästä ruuan katsomisesta toisin kuin Puttosella.

Mehiläinen pisti herra Puttosta

Mehiläinen tuikkasi vanha herra Puttosta takajalan varpaaseen. Olin lähdössä koiranpoikien kanssa ulos lenkille, kun ihmettelin Puttosen touhuja. Se peruutteli eteisessä ja nosteli vasenta takajalkaansa, potki jalalla taaksepäin. Pieni hännän tynkä sojotti suoraan alaspäin, joten jokin ei nyt ollut kohdallaan. Huomasinkin samantein lattialla mehiläisen/ampiaisen ja päättelin sen pistäneen Puttosta. Nostin koiranpojan pöydälle lähempää tarkastelua varten. Puttonen oli jossakin kohdassa jo ehtinyt nuolla pistokohtaa. Takajalan varpaasta sitten löysin mehiläisen pistimen (kyseessä oli siis mehiläinen). Ei muuta kuin jalka jääkylmään veteen, jotta turvotus ja kipu alkaisi laskea. Soitin käppänäkasvattajalle, joka myöskin kehotti laittamaan jalkaan jäitä tai kylmää vettä. Tarkoituksena juurikin laskea turvotusta ja lieventää kipua. Myöhemmin pistokohtaan voisi laittaa kortisonivoidetta, jos koira tuntuu aristavan jalkaa. Mitään kyypakkauksia ei tarvita,

Ampiaisen tai mehiläisen opisto ei ole yleensä vaarallinen koiralle. Eri asia on, jos pistoja on useita tai koira on saanut pistoja kuonoon, suuhun, kaulaan tai ylipäätään päähän. Tai jos koira on allerginen. Puttonen vaikutti toipuvan varsin pian pistosta. Illalla se ei tuntunut olevan enää moksiskaan eikä jalkakaan tai edes varvaskaan ei näyttänyt turvonneelta.

Rastaat syöksypommittamassa

Olimme sunnuntaina iltapäivällä istuskelemassa pihalla. Yllättäen pihan nurkasta alkoi kuulua melkoinen räkättirastaiden räksytys. Ajattelin, että siellä taas varis tai harakka on ärsyttämässä rastaita. Tai kenties rastaat yrittävät häätää oravaa. Jonkin ajan kuluttua räksytys taukoaa ja hetken kuluttua Svensson saapuu paikalle kuin suurenkin urotyön tehneenä. Räksät olivat pommittaneet Svenssonia, joka oli saanut jonkun osumankin. Svensson oli tietenkin tyytyväinen hajunaamioonsa. Taatusti eivät saaliseläimet (=myyrät) haistaisi koiraa linnunkakan hajun alta. Svensson yritti piiloutua kukkapenkkiin lymyten saniaisten alla välttääkseen pesupaljun. Ei kuitenkaan auttanut itku markkinoilla.

Herkkuja koiranpojille

Meidän käppänäherrojen ruokavalioon kuuluu päivittäin annos puuroa, joka on höystetty vitamiini- ja hivenainelisällä, öljyllä sekä raa'alla lihalla kuten sydäntä, kieltä, munuaista tai maksaa. Kerran viikossa pojat saavat raakoja naudan luita. Annan luut koiranpojille ulkona, jossa saavat kaikessa rauhassa syödä niitä eikä minunkaan tarvitse hermoilla, että koiranpojat sotkevat matot raahatessaan luita ympäri kämppää.


Meidän pihalla tosin päivystää eräs harakkaherra, joka on kyllä heti kärkkymässä josko luista irtoisi jotakin myös sille. Harakka on kyllä tarkkana. Jos jompi kumpi koirista jättää luunsa hetkeksikään, niin harakka on siinä heti osingoilla. Ja käppänät tietenkin hulluna haukkumassa harakan perään.

Koiranpojat kesälaitumilla

Kesällä on mukavaa, kun voi pitää ovia auki ja koiranpojat voivat juosta edes takaisin pihalle ja takaisin. Siitähän ne pitävät. Ne juoksevat kilvan ulos varsinkin kun kuulevat jotakin mielenkiintoista, jota pääsee haukkumaan. Koiranpojat partioivat varsin tiiviisti pihapiiriä eikä mikään jää niiltä huomaamatta. Hälytys annetaan heti, kun joku eksyy etupihan hiekkaiselle tielle puhumattakaan, että avaisi portin. Periaatteessa tulisimme varsin hyvin toimeen ilman ovikelloakin. Tosin nyt vanhemmiten herra Puttonen on alkanut kuulla omiaan. Välillä tuntuu, että se haukkuu ihan muuten vaan omaksi huvikseen.

Sateisena päivänä pojat tyytyvät istumaan rappusilla ja tarkkailemaan pihapiiriä. Jos röyhkeä harakka tulee riittävän, niin se täytyy tietenkin ajaa tiehensä satoi tai paistoi. Aurinkoisena päivänä koiruudet makoilevat pihamaalla – välillä varjossa ja välillä paahteessa. Ja osallistuvat pihatöihin ahkerasti pyörien aina jaloissa.

Kanankakkaa

Tänään satoi vettä, joten päätin levittää puutarhan kukille ja pensaille kanankakkaa sekä merilevää. En tiedä mikä puutostila koirilla on, kun täytyy kanankakkaa koittaa syödä vaikka väkisin. Pakko oli sulkea koirat sisälle, jotteivät olisi talloneet perennapenkkejä ihan tuusan nuuskaksi Onneksi sentään on satanut vettä koko päivän, että jospa ne kakat liukenisivat nopeammin maahan. Iltapissallakin käytäessä eivät oikein ehtineet keskittyä pissaamaan, kun piti yrittää nuoleskella kanankakkoja kukkapenkistä.

Koiranpojat kevätparturissa

Koiranpojat kävivät viime viikolla kevätparturissa. Alkoikin olla jo sen verran kuuma, että turkkia pitikin lyhentää. Täytyisi vaan itsekin opetella snautserin turkin sistiminen. Tämän kuun Koiramme lehdessä eräs ammattitrimmaaja sanoi, että jos vie snautserinsa pari kertaa vuodessa ajeltavaksi, niin miksi ei alun alkujaan ottanut pinseriä, jonka turkkia ei tarvitse nyppiä. Tuli hiukan huono omatunto. Niinhän minä itse asiassa teen. Joskin Puttosella on niin pehmeä turkki, että nyppiminen lisi sille luultavasti melkoisat rääkkiä. Ystävämme käppänäkasvattaja suositteli Mars Coat King trimmausveitseä, joka sopii irtokarvojen ja pohjavillan poistamiseen. Se voisikin olla hyvä Svenssonille, jolle tuppaa kasvamaan melkoisen paksu pohjavilla. Siten pitää myös ostaa tassusakset, joilla voisi leikata jalkakarvoja niin, etteivät ne näytä ahman jaloilta.Niin tietenkin tarvitaan myös suonipihdit, joilla voi nyppiä karvakorvien korvista karvoja vähemmäksi. Etenkin Svenssonilla on melkoiset karvakorvat.

Haava alkoi märkiä

Puttosen kastraatioleikkauksesta on kulunut jo reilu kuukausi. Yksi kohta haavasta on parantunut hitaasti ja alkanut nyt märkiä. Kysymyksessä on ompeleen solmukohta, joka ei ole täysin sulanut. Haavan ympärys oli alknaut punoittaa ja turvota. Puttonen selkeästi myös aristaa sitä. No, eipä sitten muuta kuin aika eläinlääkäriin. Sainkin ajan samalle päivälle ja antibioottikuurillehan se Puttonen taas joutui. No, haava on alkanut jo kuivua ja parantua. Toivottavasti se ei ala uudestaan märkimään, kun antibioottikuuri on ohi.Muuten Puttonen vaikuttaa varsin terveeltä ja pontevalta. Mukavaa kuunnella Puttosen innostunutta ulvontaa. Puttonen tuntuu muutenkin reipastuneen. Tarmokkaana vahtii taloa ja tonttia ja on ensimmäisneä hälyttämässä, jos ulkoa kuuluu outoja kolinoita tai auto ajaa pihaan.

Kesäkoiria

Hienoa, kun on tullut kesä. Koiriakin voi pitää ulkona pihalla eikä tarvitse ajatella, että Putti -pappa paleltuu. Koiruudet ottavat tontin vahtimisen vakavasti. Käppänöiden tapaa ne ovat kovin tietoisia reviiristään ja vahtivat tarkasti ketä liikkuu tontin rajojen liepeillä. Puttonen, vaikka onkin rauhallisempi, on aktiivisempi vahtimaan kuin Svensson. Toki Svensson on heti yhtymässä haukuntakuoroon, kun Puttonen hälyttää.
Svensson touhuilee pihalla kaikenlaista. Kanniskelee tikkuja ja keppejä sekä pureskelee niitä, jahtaa räksiä ja harakoita sekä juoksee pelkästä juoksemisen ilosta. Puttonen taas makoilee pihalla vaihtaen auringosta varjoon ja päinvastoin sekä pitää silmällä tontin rajoja.

Punkkihälytys

Punkkeja taas näkyvissä. Pari päivää sitten nypin ensimmäiset punkit Puttosesta. Heti molemmille koirille niskaan punkintorjunta-aineet. Onneksi oli valmiiksi ostettu Bayvantic -valeluliuosta. Aine torjuu puutiaisia, hyttysiä ja kirppuja. Muistaakseni eläinlääkäri sanoi, että se torjuu myös hirvikärpäsiä. Vaikuttavina aineina ovat imidaklopridi ja permetriini. Vielä viime kesänä se oli reseptilääke, mutta nyt sitä saa jo ilman reseptiä. Ei se tosin ihan halpaa ole, mutta tehokasta.

Punkkeja on nykyisin joka puolella Suomea. Ilmeisesti kuitenkin puutiaisaivokuumetta levittäviä punkkeja on lähinnä rannikolla.

Puttosella kaikki hyvin

Tänään oli kontrollikäynti eläinlääkärillä. Taas "pyydystettiin" virtsanäytettä saunakipon kanssa. Nyt näytteessä oli kaikki hyvin. Ei tulehdusta, ei sakkaa ja ph 5. Voidaan lopettaa lääkeruuan syöminen pikkuhiljaa.

Eläinlääkäri tunnusteli eturauhasta eikä "möttiä" tuntunut enää. Varmistettiin asia vielä ultralla. Eturauhasen koko oli pienentynyt 4 cm:stä 2 cm:iin. Rauhanen oli hieman pitkänomainen, mutta se ei todennäköisesti tule palautumaan ihan alkuperäisiin mittoihin. Pääasia, että se on pienentynyt ja kastraatioleikkaus ei siten ollut turha. Leikkaushaavakin oli parantunut hienosti.

Puttonen sai tarvittavat rokotukset: nelosrokotus (kennelyskä, penikkatauti, pavrovirus, maksatulehdus) ja rabies. Seuraava rokotus on vuoden päästä kennelyskän varalta.

Eläinten ulkoiluttaminen kiellettyä?!

Olemme koko talven odotelleet kevään tuloa, lumien sulamista ja hiihtokauden päättymistä, jotta pääsisimme lenkkeilemään koiraherrojen kanssa metsäiselle ulkoilureitille. Kyseinen reitti on tässä lähellä ainoa reitti, jossa voisi lenkkeillä koirien kanssa rauhassa pelkäämättä nopeasti liikkuvia pyöräilijöitä, rullaluistelijoita tai autoja.

Nyt reitin alkupäässä olevalle ilmoitustaululle on ilmestynyt kunnan laittama ilmoitus, jossa kerrotaan lyhyesti eläinten ulkoiluttamisen polulla (sekä urheilukentillä) olevan kiellettyä. Mihinkähän tämä kielto perustuu?

Ilmoituksessa viitataan järjestyslakiin, joka astui voimaan 1.10.2003 alkaen. Kuitenkin järjestyslain 612/2003 14§ pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan koiran ulkoiluttaminen kytkettynä on sallittua kuntopolulla: ”koiran omistajan tai haltijan on pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua”.

Ilmoituksesta saa kuitenkin sellaisen käsityksen, että eläinten ulkoiluttaminen on kiellettyä reitillä oli siellä hiihtolatu tai ei. Ajattelin ottaa yhteyttä kuntaan ja pyytää asiantilan korjaamista tai ainakin perusteita kiellolle. Muutoin asiasta syntyy aivan turhaa kinaa ja ristiriitoja ulkoilijoiden ja koiran ulkoiluttajien kesken.

• Suomen säädöskokoelma: Järjestyslaki 27.6.2003/612 [online]. Helsinki: Oikeusministeriö, 2003 [viitattu 19.4.2009]. Suomen säädöskokoelma, oikeusministeriön Finlex-tietopankki. Saatavissa www-muodossa http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030612.

Puttonen alkaa parantua

Puttonen alkaa pikkuhiljaa olla kunnossa. Keskiviikkona vietiin pissanäyte eläinlääkäriasemalle ennen pääsiäislomalle lähtöämme. Iltapäivällä eläinlääkäri soitti ja kertoi, että pissassa ei enää näy tulehdusta. Jonkin verran punasoluja ja epiteelisoluja. Tämä johtuu siitä, että paraneminen on vielä käynnissä. Ymmärtääkseni kiteitä eikä leukosyyttejä enää löytynyt. Antibioottikuuri jatkui vielä lauantaihin saakka eli yhteensä miltei kuukauden. Seuraavan kerran Puttosella on eturauhasen kontrolli vajaan parin viikon päästä. Silloin on taas virtsakoe ja eturauhanen ultrataan.

Edelleen Puttonen syö dieettiruokaa, joka liuottaa kiteitä virtsassa. Pissa ainakin kulkee. Puttonen juo tavanomaista enemmän ja tietenkin virtsaa myöskin enemmän kuin tavallisesti. Virtsasuihkukin lentää komeasti. Selkeä ero aiempaan tiputteluun, jota minäkin pidin ihan normaalina ja urokselle tyypillisenä tiputteluna. Haavakin on parantunut, joten boxerien käytöstä voidaan luopua. Puttonen vaikuttaa huomattavasti virkeämmältä kuin aikoihin. Nukkuu hyvin ja ulvoo useamman kerran päivässä (Puttonen ulvoo aina ollessaan innostunut jostakin).

Ei huolen häivää

Puttosen eturauhasesta otettujen koepalojen tulokset tulivat. Ei löydy merkkejä pahanlaatuisesta kasvaimesta. Eturauhasessa on siis hyvänlaatuista liikakasvua. Nyt ei näkynyt enää merkkejä tulehduksestakaan. Kastraatioleikkaus oli siis aivan oikea ratkaisu.

Antibioottikuuri jatkuu sunnuntaihin saakka. Samaten boxereiden pito. Huomenna vien vielä virtsanäytteet tutkittavaksi, jos siinä ei näy mitään kummallista, niin homma alkaa olla voiton puolella. Siten ei enää muuta kuin parin viikon päästä kontrolli ja rokotukset.

Boxerit viuhuen

Tänään Puttonen on ollut ihan reipas poika koko päivän. Keksimme laittaa sille varsinaisten poikapöksyjen sijaan pikkupojan boxerit. Hyvin pysyy päällä ja peittää sen verran, ettei pääse nuolemaan haavoja. Yöksi täytynee laittaa poikapöksyt, koska ne peittää tiukemmin haavan alueen. Muuten Puttonen vaikuttaa hyväkuntoiselta ja juoksentelee jo ympäri kämppää boxerit viuhuen. Täyttyy seurata haavaa, ettei vaan pääse tulehtumaan. Varsinkin nyt, kun haavan päältä poistettiin haavaside.



Svensson on ollut viime päivinä vähän onneton. Se on joutunut nukkumaan yläkerrassa isännän kanssa ja käymään yksin lenkillä. Siis ilman Puttosta, sillä onhan toki isäntä tai emäntä joka tapauksessa mukana. Svensson tuntuu lenkillä hieman pelokkaalta. Sehän oli reilu vuosi sitten meille tullessa äärimmäisen pelokas ja arka koira. Nyt tuntuu, että se on hieman taantunut. Pelästyy todella helposti, kulkee tiukasti rinnalla ja häntä on melko usein koipien välissä. Svensson on tottunut, että Puttonen lauman johtajana hoitaa hommat ja hän voi huoletonna tutkailla ympäristöä. Svensson on aivan kuten esiäitinsä Eisern Eine Kleine Elsa mottona Hakuna matata – ei huolen häivää. Nyt , kun Puttonen ei ole seurannut sitä pidemmille lenkeille, niin Svenssonia on alkanut pelottaa.

Poikapöksyt toimii

Pähkäilin koko päivän löytyisikö jokin ratkaisu, jota Puttosella voisi käyttää kaulurin sijaan. Puttonen kun ei kauluri kaulassa liiku minnekään. Makaa vain apaattisena pedillään. Ei maistu vesi, ei ruoka. Mutta nämä poikapöksyt tai urossuojat ratkaisivat koko ongelman. Kävin kyselemässä Hervannan molemmista eläinkaupoista olisiko heillä kyseisen kaltaisia tuotteita myynnissä. Ei löytynyt kummastakaan, mutta toisen liikkeen keskustan toimipisteessä olisi juuri Puttoselle sopivat poikapöksyt. Toisessa liikkeessä tarjottiin narttujen suojia, mutta ne eivät kyllä tule riittävän pitkälle eteen. Ehdinkin vielä ennen sulkemisaikaa hakemaan pöksyt keskustan liikkeestä. Hieno homma!

Pöksyjä soviteltiin heti Puttoselle ja hyvin toimii. Puttonen tuntuu sietävän varsin hyvin pöksyjään. Kävelee ihan normaalisti eikä ole ainakaan vielä yrittänyt repiä pöksyjä pois. Ja mikä parasta, nyt ei pääse toinenkaan koira nuolemaan haavaa. Tässä suhteessa toimii paremminkin kuin kauluri.

Suhteellisen rauhallinen yö

Yö menin suhteellisen rauhallisesti.. Alkuyön se vikisi aina silloin tällöin. Saattoi olla, että kesti aikansa ennen kuin kipulääke alkoi vaikuttaa. Kauluri tuntui myös häiritsevän. Puttonen makasi vain flegmaattisesti yhdessä asennossa koko yön. Heräsin yöllä parin tunnin välein tarjoamaan vettä ja rapsuttamaan. Vesi ei kuitenkaan kelvannut.


Aamulla isäntä vei Puttosen ulos pienelle lenkille. Putti otti jo muutamia juoksuaskeliakin. Yritimme pitää ilman Puttosta ilman kauluria, mutta se alkoi heti nuolla haavojaan. Toki se lopetti nuolemisen käskystä, mutta aloitti hetken päästä uudestaan. Ei auttanut muu kuin laittaa kauluri takaisin. Puttonen ei liiku lainkaan kauluri kaulassaan. Makaa vain flegmaattisena paikoillaan. Pitäisi olla sellainen kauluri, joka estää koiraa kääntämästä päätään. Nyt tötterö estää tehokkaasti koiraa liikkumasta. Puttonen ei osaa pitää päätään niin ylhäällä, etteikö tötterön alareuna ottaisi maahan kiinni. Eräs toimiva keino voisi olla ns. poikapöksyt. Ne on tarkoitettu uroksille, joilla on pidätysongelmia tai tapana merkkailla. Housumalliset poikapöksyt voisivatkin olla toimiva ratkaisu. Katso kuva Peten koiratarvike.com

Hyvin meni

Leikkaus meni hyvin. Puttosesta oli otettu vielä varmuudeksi toinenkin röntgenkuva, kun se oli rauhoitettuna. Tällä kertaa Puttonen ei liikahtanut, joten kuva onnistui ihan hyvin. Keuhkoissa ei näy mitään, hyvä niin. Rakosta otetussa virtsanäytteessä ei nyt näkynyt mitään kiteitä, mikä myöskin on hyvä juttu. Myöskin virtsan ph oli laskenut. Eturauhasesta otettiin ohutneulanäytteet, joiden vastaukset tulevat parin viikon päästä. Leikkauksen aikana Puttonen sai nesteytystä ja kipulääkettä.
Nyt sitten antibioottikuuri jatkuu vielä kymmenen päivän ajan. Kontrollinäyte virtsasta ensi viikolla ja eturauhasesta reilun kahden viikon päästä.


Puttonen alkoi heräilemään kunnolla vasta iltapäivällä neljän tienoilla. Siihen saakka se makasi vällyjen ja lämpögeelipakkausten kanssa viltteihin käärittynä. Eläinlääkärin mukaan nukutuksen jälkeen koiran ruumiinlämpö laskee ja sille tulee helposti kylmä. Svenkka makasi vieressä ja ihmetteli kaveria miksi se ei ala nousta sieltä. Ihmeen rauhallisesti Sven homman kuitenkin otti. Illan kuluessa Puttonen alkoi liikehtimään ja sille oli pakko laittaa kauluri, jotta se ei pääse nuolemaan haavojaan. Surkeenahan se tietenkin oli. Tötterön reuna otti aina maahan, joten Puttonen keksi ryhtyä kävelemään takaperin.

Illalla maistui jo ruoka ja vesi. Käytiin myös pienellä pissa ja kakka lenkillä. Yöksi kipulääkettä (Canidryl) ja sitten nukkumaan. Emäntä tuli myös lattialle nukkumaan, jotta Puttonen ei yritä kiivetä sänkyyn ja kenties pudota sieltä. Hyppimisiä vältetään muutaman päivän ajan ja raisuja leikkejä pari viikkoa. Kaulurin saa valitettavasti pois vasta vajaan kahden viikon päästä, mutta liimasiteen haavan päältä voi poistaa jo huomenna tai ylihuomenna.

Eiköhän se tästä.

Leikkauspäivä

Vein aamulla Puttosen klo 10 eläinlääkärille. Puttosella on edessä kastraatioleikkaus. Samalla otetaan eturauhasesta näytteitä, jotta saadaan selville liikakasvun laatu – hyvänlaatuista vai pahanlaatuista. Ihan ensimmäiseksi käytiin puntarissa. Puttonen painaa 8, 35 kg. Sitten eläinlääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot ja totesi, ettei niistä kuulu mitään ihmeellistä. Varmuudeksi kuitenkin otettiin vielä röntgenkuvat keuhkoista. Niissäkään ei näkynyt ainakaan mitään isompaa. Röntgenkuva meinasi mennä piloille, kun en tietenkään osannut varautua sen koneen piipitykseen. Puttonen kun pelkää kaikkia piipityksiä, niin sehän loikkasi oitis pystyyn. Onneksi kuva kuitenkin onnistui. Eläinlääkäri myös tunnusteli Puttosen mahaa ja totesi eturauhasen jopa hieman pienentyneen edellisestä kerrasta. Jospa se antihormoni auttaa vähän viipeellä.

Seuraavaksi Puttonen sitten rauhoitettiin ja laitettiin tiputukseen. Puttoselle tehtiin oikein kunnon bikinirajaus eli kaikki karvat ajeltiin pois. Seuraavaksi Puttonen siirrettiin leikkaussaliin. Emäntä lähti kotiin odottamaan. Kohta on kulunut pari tuntia, joten olen juuri lähdössä hakemaan Puttosta. Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin.

Pissavahinkoja

Olimme eilen hieman huolissamme siitä, ettei Puttonen ollut lainkaan ulostanut aamulenkillä eikä myöskään päivän kuluessa. Mietimme, että onko eturauhanen suurentunut jo niin suureksi, että se alkaa aiheuttamaan ulostamisvaikeuksia. Iltalenkillä Puttonen kuitenkin ulosti ja useamman kerran. Todennäköisesti ruokavalion muutos on osasyyllinen ulosteen määrän vähenemiseen. Dieettiruuassa kun ei ole kovasti mitään ylimääräistä.

Olemme päästäneet herra Puttosen parin kolmen tunnin välein ulos tarpeilleen. Virtsan määrä on lisääntynyt eikä koiraparka pysty pidättelemään kovin pitkään. Eikä pidättäminen ole hyväksikään, kun virtsassa on kiteitä. Yöt ovat tässä suhteessa hankalia. Viime yönä heräsin aamuyöstä siihen, että herra Puttonen haukahteli alakerrassa. Raukalla oli melkoinen pissahätä. Se juoksi viivana ulos ja heti pissalle. Yön aikana oli myös tapahtunut pissavahinko. Olohuoneen lattialla oli lammikko. Onneksi ei kuitenkaan matolla.

Eilen keskustelin myös käppänäkasvattaja ystävämem kanssa ja tulimme siihen tuloskeen, että ensi tiistaina tehdään kastraatioleikkaus kuten on suunniteltukin. Samassa yhteydessä otetaan ne ohutneulanäytteet, jotta saadaan selvyys liikakasvun laadusta.

Struviittikiteet antibioottikuurin seurausta?

Olen pohtinut kovasti tuota struviittikiteiden ilmaantumista virtsaan. Kaksi viikkoa sitten Puttosella ei ollut lainkaan kiteitä ja nyt kontrollin yhteydessä todettiin melkoinen määrä kiteitä. Arvelin, että kiteet ovat melko todennäköisesti seurausta antibioottikuurista - ehkä kuurin aiheuttamasta virtsan ph:n noususta. Luin myös netistä erään koiranomistajan kirjoituksen vastaavan kaltaisesta tapauksesta.

Asia on askarruttanut jo pari päivää. Puttosella on siis antibioottina Baytrill Vet (50 mg), jossa vaikuttavana aineena on enrofloksasiini, joka kuuluu fluorokinolonien (kinolonit) lääkeaineryhmään. Kysymyksessä ovat laajakirjoiset mikrobilääkkeet, joita suositellaan mm. eturauhastulehduksen ja munuaistulehduksen hoitoon. (Pekkarinen 2006, 25 - 26.)

Fluorokinolonit liukenevat huonosti ja saattavat aiheuttaa kiteiden muodostumista virtsateissä. Pahimmassa tapauksessa fluorokinolonit voivat aiheuttaa munuaisvaurioita. (Ibid., 28.) Toisin sanoen kiteet Puttosne virtsassa ovat seurausta mitä todennäköisimmin lääkehoidosta.

Lähde: Pekkarinen, A. 2006. Antibioottien aiheuttamat haittavaikutukset koirilla Suomessa. Kirjallisuuskatsaus ja raportoidut haittavaikutukset 2002-2006. Helsinki: Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen eläinlääketieteen laitos. [viitattu 27.3.2009]. Saatavissa pdf-muodossa.

Mietityttää

Soitin herra Puttosen tilanteesta ystävälleni käppänäkasvattajalle. Hän lupasi konsultoida toista eläinlääkäriä. Toinen mielipide siitä miten Puttosen kanssa kannattaisi edetä, ettei vanhaa sairasta koiraa turhaan leikeltäisi. Jos ongelmat johtuu jostakin parantumattomasta sairaudesta, niin on aivan turha tehdä kastrointia. Ongelmana juurikin on se, että on vaikea selvittää sairauden laatua. Hieman nyt mietityttää eikö pahanlaatuisen kasvaimen olemassaoloa voitaisi selvittää muutoin kuin ottamalla ohutneulanäyte, joka varmastikin on kaikkein varmin tapa. Mikään verikoekaan ei varmasti kerro tulosta.

Olen myös miettinyt mistä syystä virtsan ph arvo nousi kahdesta viikossa 6:sta 8:aan. Mikä oli syynä virtsakiteiden ilmestymiseen? Olisiko antibioottikuurilla jokin merkitys? Muistuu mieleeni, että eläinlääkäri olisi jossakin sivulauseessa sanonut, että antibioottikuuri voi muuttaa virtsan happamuutta. Olisiko siis niin, että virtsan muuttuminen happamasta emäksiseksi olisi johtunut antibiooteista? Ja virtsakiteet syntyneet siitä syystä. Ymmärtääkseni kuitenkin tulehdus on nyt poissa. Puttonen on kyllä ihan hyväkuntoisen oloinen – ruoka maistaa ja lenkilläkin se jaksaa köpötellä. Toki se nyt juo tavanomaista enemmän, kun dieettiruokaa saa sen juomaan. Katsotaan miltä tilanne vaikuttaa huomenna.

Koiranpoika sairastaa 2

Eläinlääkäri soitteli puolen päivän tienoilla. konsultoituaan kollegojaan ja perehdyttyään kirjallisuuteen hän suositteli kastraatiota. Vastaavankaltaisessa tapauksessa kastroinnin jälkeen on eturauhasen koko lähtenyt selvästi pienenemään. Eikä tunnu oleva näyttöä siitä, että kastroinnista olisi haittaa, vaikka kysymyksessä olisi eturauhasen pahanlaatuinen kasvain. Samalla Puttosen eturauhasesta otetaan ohutneulanäytteet, jotta saadaan selville onko kyseessä hyvänlaatuinen laajentuma vai pahanlaatuinen kasvain. Leikkausaika varattiin ensi viikon tiistaille. Leikkaukseen asti Puttonen on antibioottikuurilla.

Soitin päivällä isännälle (joka tekee etätöitä kotona) ja tiedustelin herra Puttosen vointia. Puttonen on syönyt ruokansa ihan hyvin ja käynyt reippaana poikana pissalla.

Koiranpoika sairastaa

Annoin Puttoselle heti eläinlääkäristä palattuamme uutta dieettiruokaa. Ruoka on tarkoitettu happamoittamaan virtsaa, joka nyt on emäksistä (ph 8). Ruoka myöskin edistää struviittikiteiden liukenemista. Ruokavaliota pitää noudattaa useamman viikon ajan. Kun kiteet ovat liuenneet, aloitetaan ruokinta, joka ehkäisee kiteiden muodostumista.

Ilmeisesti ruoka alkoi heti vaikuttaa, koska Puttonen alkoi juoda illan kuluessa aiempaa useammin. Yön aikanakin se kuului käyvän useasti juomakupilla. Koiraa täytyy aina tämän tästä päästää ulos tarpeilleen, sillä pidättäminen ei ole tässä vaiheessa hyväksi. Veinkin koiraherran ulos hieman ennen puolta yötä ja heti aamulla kuuden aikaan.

Aloitin myös ruuan antamisen useampana annoksena. Annoin yhden kolmasosan ruuan määrästä heti aamulla. Isäntä saa tarjoilla toisen kolmanneksen puolen päivän tienoilla ja sitten illalla loppuosa. Toivottavasti saadaan kiteet liukenemaan ennen kuin ne muodostavat kiviä.

Odottelemme vielä eläinlääkärin soittoa.

Lisää tietoa eläinlääkäriaseman Ouluvet Oy:n sivuilta Virtsatietulehdus http://www.ouluvet.fi/virtsatie.html

Voi, voi herra Puttonen parka

Tänään oli herra Puttosella kontrolli kaksi viikko sitten todetun virtsarakon- ja eturauhastulehduksen tiimoilta. Putti on ollut antibioottikuurilla pari viikkoa. Putti sai myös antitestosteronipiikin tuolloin. Tavoitteena oli, että antibiootti hoitaisi tulehduksen ja antihormoni taas auttaisi pienentämällä eturauhasen kokoa.

Reilu tunti ennen eläinlääkärin aika pyydystin Puttoselta virtsanäytteen saunakauhan avulla. Tulos ei ollut mitenkään hyvä. Virtsan ph oli noussut reilusti viime kertaisesta. Nyt se oli 8, kun se kaksi viikkoa sitten oli 6. Normaali ph lienee 5-6. Lisäksi virtsassa oli verta ja sakkaa eli virtsakiteitä, jotka todettiin struviittikiteiksi. Testin tekijä ei ollut koskaan nähnyt moista määrää kiteitä aiemmin. Kaksi viikkoa sitten ei näitä kiteitä ollut lainkaan. Leukosyyttejä ei nyt ollut, joten tulehdus lienee aisoissa ainakin jollakin tapaa. Ilmeisesti Puttosella on eturauhanen suurentunut ja se on alkanut vaikeuttaa virtsan kulkemista ja johtanut virtsarakon ja eturauhasen tulehdukseen. Virtsassa olevat kiteet osaltaan ylläpitävät tulehdusta ärsyttäen virtsaputkia.

Nyt yritetään poistaa virtsassa olevat struviittikiteet väliaikaisen ruokavalion avulla. Dieettiruuassa on vähemmän proteiineja ja kivennäisaineita, mutta enemmän natriumia. Tarkoituksena on saada koira juomaan enemmän ja myös sitä kautta edistää kiteiden poistumista. Saman aikaisesti hoidetaan antibiooteilla tulehdusta. Vielä ainakin kuusi päivää.

Sitten mietityttää tuo eturauhanen. Se ei ole pienentynyt yhtään. Ilmeisesti suurentuma ei sitten johdukaan hormoneista. Eläinlääkäri jäi miettimään josko kastrointi kannattaisi. Kastrointi lienee kannattavaa, jos se vaikuttaa edullisesti kasvaimen suurentamaan eturauhaseen. Jos taas ei, niin kastrointia ei kannata tehdä. Sitten vissiin hoidetaan lääkkeillä. Eläinlääkäri selvittää asiaa ja lupasi soitella huomenna tai viimeistään perjantaina mitä Puttoselle tehdään. Katsotaan nyt sitten mihin suuntaan tämä homma kehittyy. Pahanlaatuiset eturauhaskasvaimet ovat onnekis suhteellisen harvinaisia. Nyt täytyy vaan seurata, että Putti juo ja pissaa varmasti.

Puttonen hyväkuntoisen oloinen

Puttonen on nyt ainakin ollut ihan hyväkuntoisen oloinen. Pirteä ja innokas lähtemään esimerkiksi ulos. Lisäksi se innostuu aiempaa helpommin kaikenmaailman jutuista. Aivan kuin se olisi hieman piristynyt. Tänään olessani ulkona koiruuksien kanssa huomasin, että virtsakin kulkee ihan kunnolla – lentää ihan kaaressa. Lääkkeet alkavat vaikuttaa. Vieläkään ei Puttonen kulje rappusia ylös. Aloin tässä jälkiviisaana miettimään, että ehkäpä Puttosen haluttomuus kiivetä rappuja ylös johtuikin siitä, että sen selkään sattui. Ajattelin sen johtuvan siitä, että se on liukastunut portaissa ja siksi arastelee niitä.

Parin viikon päästä nähdään onkin sitten kontrolli. Toivottavasti se ei nyt ainakaan osoittaudu eturauhassyöväksi. Viime viikkoisessa ultrassa näkyi selvästi suurentunut eturauhanen, joka vaikutti tasaisesti suurentuneelta. Ei näkynyt mitään epätasaisuuksia tai kyhmyjä, jotka ilmeisesti viittaisivat jonkinlaisiin kasvaimiin.

Vanhan herran vaivoja

Vanhaherra Puttosella (10 v.) oli tänään eläinlääkärin luona terveystarkastus. En ollut huomannut Puttosella mitään erityisempiä oireita, mutta sillä todettiin prostatiitti eli eturauhastulehdus ja virtsatien tulehdus. Eturauhastulehdus on kuulema tyypillinen vanhojen urosten vaiva. Puttonen ei ole osoittanut millään tavoin mitään oireita. Ei kuumetta. Ei tihentynyttä virtsaamista – tai ainakaan enempää kuin nyt urokset yleensä. Päin vastoin Puttonen on ollut aivan vaikeuksitta kokonaisen työpäivän kotona eikä ole esim. pissannut mihinkään. Puttosesta ei myöskään ole huomannut että sillä olisi kipuja virtsatessa. Eläinlääkäri havaitsi, että Puttosen eturauhanen on suurentunut. Peräsuolen kautta tunnusteltaessa suurentunut eturauhanen tuntui selvästi. Puttonen ei kuitenkaan vaikuttanut aristavan tutkimusta. Tosin Puttosella on aika korkea kipukynnys eikä se välttämättä räpäytä silmäänsäkään, vaikka sattuisikin. Suurentuma todennettiin vielä ultrassa. Eturauhanen vaikutti kuitenkin tasaiselta, joten se suurentuma on mitä todennäköisimmin tulehduksen kuin pahanlaatuisen solumuutoksen aiheuttamaa.

Seuraavaksi otettiin virtsanäyte, jossa myös todettiin tulehdusmuutoksia sekä verta Papparainen sai antibioottipiikin sekä lisäksi kahden viikon antibioottikuuri (Baytril vet. 50 mg). Sen lisäksi antihormonipiikin (antitestosteroni), jonka pitäisi auttaa eturauhasen suurentumaan. Parin viikon päästä on kontrolli, jolloin katsotaan ovatko antibiootit ja hormonipiikki vaikuttanut toivotulla tavalla. Eturauhasvaivoihin joudutaan usein antamaan useampikin hormonipiikki ennen kuin vaiva tokenee. Kuulemani mukaan jotkut käyttävät tästä hormonilääkityksestä nimitystä ”kemiallinen kastrointi”, vaikkakaan se ei estä urosta hedelmöittämästä narttua. Koiran testosteronitaso tosin laskee, joten uros ei ole niin viettinsä vietävissä kuin aiemmin. Joidenkin mukaan uros saattaa muuttua flegmaattisemmaksi. Katsotaan nyt miten Puttosen käy.

Ystävämme käppänäkasvattajan mukaan herra Puttonen kannattaa kastroida mikäli eturauhasvaiva ei muuten tunnu tokenevan. Kastrointi auttaa useimmiten.

Kauneustuokio

Herra Puttosen kauneudenhoitoon kuuluu turkin kampausta, jos ei nyt päivittäin niin joka toinen päivä. Turkkia ei enää nypitä, vaikka niin kuuluisikin. Turkki ajellaan kolmisen kertaa vuodessa. Puttonen ei enää käy näyttelyissä, joten ei haittaa, vaikka turkki onkin muuttunut pehmeäksi ja hieman kiharaksikin. Tietenkin kynnet leikataan ja korvat putsataan. Eniten aikaa vaatii herra Puttosen parta. Puttoselta on jouduttu poistamaan etuhampaita, joten Putti -parka kuolaa melko lailla. Lisäksi poikien puuroruoka tarttuu partaan. Partaa joutuukin pesemään tämän tästä. Aina silloin tällöin koko koiraherra joutuu pesupaljuun. Puttosella on kyllä aivan ilmiömäinen kyky vaistota, koska suunnitteilla on koiranpesu ja suorittaa katoamistemppu. Muutoinkin Puttonen välttelee suihkuhuonetta ja saunaa pelätessään päätyvänsä kylpyyn. Kun Puttosen lopulta löytää, se kyllä alistuu kohtaloonsa ja on helppo pestävä. Kylvyn jälkeen Puttosta pitää hieroa pyykeillä kuivaksi. Sitten alkaa rumba. Pieni valkoinen koiranpoika pyyhältää ympäri taloa aivan hurjana.

Hajuaisti tallella

Käppänäherrat ovat saaneet nyt pari kertaa nenäpunkkeihin tehoavaa loislääkettä, jota käytetään myös sydänmatojen ja syyhypunkkien torjuntaan. Lääkkeestä ei ole ollut mitään havaittavia sivuvaikutuksia. Päin vastoin koiruudet vaikuttavat hyväkuntoisilta. Nenäpunkkien katoaminen on helpottanut niiden elämää selvästi. Vaikuttaa siltä kuin molemmat herran olisivat alkaneet haistaa aiempaa paremmin. Kulkevat ulkona kuono maassa koko ajan – ovathan ne aina haistelleet kaikkea, mutta nyt kulkevat kuono maahan liimattuna koko ajan.

Nenäpunkki saattaakin heikentää koirien hajuaistia. Erityisen tärkeätä hoito lienee metsästyskoirille ja työkoirille, jotka käyttävät hajuaistiaan työskennellessään. Nenäpunkkia on alkanut esiintymään erityisesti Pohjoismaissa – Norjassa, Ruotsissa ja Suomessakin. Niissä maissa, missä koirat lääkitään kuukausittain sydänmatojen varalta ei esiinny nenäpunkkeja.

Lisätietoa: Glavin, S., Nilsen, K. & Larsen, C. 2007. Nenäpunkki – aikamme riesa. Pystykorva nro 6, 2007, 38 – 41. http://www.spj.fi/pdf_sivut/nettipystis6_2007.pdf

Nenäpunkeista

Vaikuttaa siltä, että koirilla on tosiaan ollut nenäpunkkeja. Perjantaina annetun lääkkeen jälkeen kumpikaan koirista ei ole kakonut tai kurlannut limaa tms. Vaikka Sven oli surkeassa kunnossa vielä perjantaina, ei se enää lauantaina niiskuttanut lainkaan. Päin vastoin, Sven on ollut oma vilkas itsensä ja painellut pihalla kuin todellisten ja olemattomien myyrien perässä.

Wikmanin (2002) mukaan koiran nenäpunkkia on tavattu Suomessa ensimmäisen kerran 1991. Sen arvellaan kuitenkin olevan Suomessakin tätä nykyä melko yleinen. Punkin varma todentaminen on hankalaa. Periaatteessa koira voitaisiin rauhoittaa ja yrittää huuhdella punkit esiin, mutta on hankalaa. On myös kehitetty verikoe, mutta senkin tutkiminen on kallista. Helpompaa on hoitaa oireiden mukaan. Nykyisin melkoisen toimiva lääke on juurikin tuo Interceptor (milbemycine oxime), jota tosin ei myydä Suomessa. Sitä on kuitenkin saatavilla niiltä eläinlääkäreiltä, joilla on sille erityislupa.

Tyypillisiä oireita ovat aivastelu, äänekäs ilman vetäminen sisäänpäin nenän kautta (niistäminen “reverse sneezing”), kirkkaan nesteen valuminen sieraimista ja kuononseudun kutina. Myöskin koiran hajuaisti heikkenee tai jopa katoaa kokonaan. Onneksi tuo punkki ei tartu ihmisiin tai muihin eläimiin.

Lähde: Wikman, L. 2002. Koiran nenäpunkki. Pystykorva 5/2002, 34 – 35.

Nenäpunkkeja?!

Sven -raukka alkoi köhiä alkuviikosta. Mietin, että oliko sillä kennelyskää vai mitä lie. Aivan yllättäen aamuyöstä alkoi ihan ihmeellinen korina. Ei se oikein yskältäkään vaikuttanut. Sven veti henkeä ja korisi aivan kuin hengityselimissä olisi ollut todella paljon limaa. Koira melkein oksensikin. Sven itse oli ihan surkeana ja Puttonen pelkäsi sitä. Seuraavana päivänä Svenin kunto alkoi olla parempi. Ajateltiin, että ehkä sillä on kuitenkin kennelyskä. Lämpöä ei kuitenkaan vaikuttanut olevan. Muutenkin Sven vaikutti olevan ihan oma itsensä.

Torstaina Sven ei enää kakonut tai ryystänyt oikeastaan lainkaan. Mutta tänään perjantaiaamuna Svenin tila oli paljon huonompi kuin aiemmin. Aamulla se kakoi ja kurlasi räkää ja tuntui tukehtuvan. Ei muuta kuin poika lääkäriin. Isäntä soitti heti aamusta eläinlääkärille. Oireiden perusteella puhelindiagnoosiksi tuli nenäpunkki. Varmuudeksi Sven kuitenkin piti viedä lääkäriin tarkempaa tutkimusta varten. Kehkot ja sydän kuulostivat ihan hyviltä, joten ei vaikuttanut kennelyskältä. Diagnoosiksi tuli siis nenäpunkki epäily (sus.) ja lääkkeeksi Interceptor Vet. Myös vanha herra Puttonen joutui lääkekuurille, sillä nenäpunkit tarttuvat todella helposti. Koiruudet saavat yhden tabletin kerran viikossa kuukauden ajan. Lääkettä saa eläinlääkäriltä, jolla on erityislupa. Lääkäri oli myös varoittanut, että hoidon alkuvaiheessa oireet saattavat pahentua. Kuolleet punkit ärsyttävät limakalvoja ja saattavat aiheuttaa voimakkaitakin oireita.

Nenäpunkki (Pneumonyssus caninum) on koiran ulkoloinen. Pieni hämähäkkieläin, joka elää koiran nenän limakalvoilla. Osa koirista ei oireile juuri millään tavoin, mutta toiset taas reagoivat voimakkaastikin. Meidänkin Sven oirehti todella selvästi, kun sitä vastoin Puttonen ei juuri millään tavoin. Molemmilla on taatusti tuo punkki, sillä se tarttuu erittäin helposti koirasta toiseen kosketuksen kautta.

Sattuma pakkaspäivänä

Tänään sattui hauska juttu, kun olimme poikien kanssa iltakävelyllä. Vastaan tuli pieni, valkoinen käppänän poika. Ikää oli kokonaiset 4,5 kuukautta ja energiaa kuin pienessä voimalaitoksessa. Innoissaan se hyöri ja pyöri Svenssonin ja Puttosen ympärillä. Vanhalta herralta loppui hermot heti alkuunsa ja se alkoi murisemaan nuorelle huligaanille. Svenssonilla taas pinna kesti ihan hyvin. Nuori jangsteri roikkui milloin parrassa, milloin könysi selässä, milloin taas rymysi mahan alla. Sitten oli pakko lähteä kotiin ja eri suuntiin. Voi mikä parku pikkupennulta pääsi. Ulina kuulosti ihan samalta kuin Puttoselta. Mietin, että niinköhän meidän herra Puttonen olisi pennulle sukua. Pentu oli syntynyt Pirkkalassa ja sen isä on tuotu Israelista. Näillä tiedoilla saikin Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä selvitettyä, että niinpä niin – meidän Puttonen on pennun isoisän isoisä.

Ja puuro maistuu

Koiranpojat ovat olleet nyt kotiruokadieetillä reilut kaksi kuukautta. Olen ostanut välillä valmista koiran puuroainesta, jossa on hirssiä, tattaria, riisiä, ohraa, kauraa ja pellavansiementä. Aina puuroainesta ei kuitenkaan ole saatavilla ja silloin teen oman sekoituksen tattarista, ohrasta, riisistä ja hirssistä. Koiruudet tuntuvat voivan vallan hyvin. Vanha vaarikoirakin on pirteä ja pysyy hyvin pitkälläkin lenkillä mukana. Lisäksi vanha herra syö paljon paremmin kuin aiemmin. Nuorempi herra Svensson voi myös vallan mainiosti. Syksyllä Svensson oli hieman liian pullea (rasvakerros oli alkanut kerääntymään kylkiluiden päälle). Nyt Svensson alkaa olla taas sutjakassa kunnossa. Toisinaan annan koirille vitamiini- ja kivennäisainetta (pari kertaa viikossa). Vähän mietityttää onko tuo lisäravinne liikaa vai liian vähän. Puuron lisäksi koirat toki saavat lihaa ja ruokalusikallisen rypsiöljyä, joskus raakoja kananmunia, joskus kypsennettyjä vihanneksia. Jostakin luin, että koiralle voisi antaa kananmunan kuorista tehtyä jauhetta ja omega-kapseleita. Vanhat koirat tarvitsevat erityisesti gamma-linoleenihappoa (Viacutan -tipat), jota niiden maksa ei pysty enää kunnolla valmistamaan. Täytyy selvittää asiaa enemmän.

Poikien puurolinja pitää

Poikien puuron syönti on jatkunut nyt reilun kuukauden. Hyvin on mennyt. Teen kerran viikossa puurosatsin, jossa on 2 dl hirssiä, 2 dl kokonaisia tattarisuurimoita, 2 dl kokojyvä riisiä, 2 dl kokonaisia ohrasuurimoita sekä raastettua porkkanaa, pinaattia tm. juuresta (ei kuitenkaan perunaa) ja ripaus merisuolaa. Kypsennän puuroa uunissa pari tuntia 175 asteessa.

Kun tarjoan puuroa pojille, sekoitan siihen ruokalusikallisen kylmäpuristettua öljyä (rypsi- tai auringonkukkaöljyä). Lisäksi sekoitan siihen aina raakaa lihaa tai joskus raakaa maksaa. Toisinaan lisään annokseen raa'an kananmunan per nuppi. Toisinaan taas laktoositonta raejuustoa, maustamatonta jogurttia tms.

Ainakin koiruuksien maha on toiminut ihan hyvin ja uloste on ollut kiinteää. Varsinkin vanhempi koirista eli Puttonen vaikuttaa hyötyneen kotiruuasta. Koira syö ruokansa mielellään ja vaikuttaa varsin pirteältä. Svenssonilla nyt ei mitään vikaa ole ruokahalussa koskaan ollutkaan. Hieman huolestuttaa se, että saavatko koirat varmasti riittävästi ravinteita. Tai riittävästi pureskeltavaa. Yritän huolehtia koirien hammaskalustosta tarjoamalla päivittäin purujuttuja ja porsaankorvia, koska ne eivät saa nyt kuivamuonaa.

Lisätietoa:
Yrjölä, J.A.U. Koirien ruokinnan perusteita. Haapavesi: Kennel Zirabanden [viitattu 8.1.2009]. Saatavissa www-muodossa: http://seitti.net/koira/saitti/jau.html