Sven -raukka alkoi köhiä alkuviikosta. Mietin, että oliko sillä kennelyskää vai mitä lie. Aivan yllättäen aamuyöstä alkoi ihan ihmeellinen korina. Ei se oikein yskältäkään vaikuttanut. Sven veti henkeä ja korisi aivan kuin hengityselimissä olisi ollut todella paljon limaa. Koira melkein oksensikin. Sven itse oli ihan surkeana ja Puttonen pelkäsi sitä. Seuraavana päivänä Svenin kunto alkoi olla parempi. Ajateltiin, että ehkä sillä on kuitenkin kennelyskä. Lämpöä ei kuitenkaan vaikuttanut olevan. Muutenkin Sven vaikutti olevan ihan oma itsensä.
Torstaina Sven ei enää kakonut tai ryystänyt oikeastaan lainkaan. Mutta tänään perjantaiaamuna Svenin tila oli paljon huonompi kuin aiemmin. Aamulla se kakoi ja kurlasi räkää ja tuntui tukehtuvan. Ei muuta kuin poika lääkäriin. Isäntä soitti heti aamusta eläinlääkärille. Oireiden perusteella puhelindiagnoosiksi tuli nenäpunkki. Varmuudeksi Sven kuitenkin piti viedä lääkäriin tarkempaa tutkimusta varten. Kehkot ja sydän kuulostivat ihan hyviltä, joten ei vaikuttanut kennelyskältä. Diagnoosiksi tuli siis nenäpunkki epäily (sus.) ja lääkkeeksi Interceptor Vet. Myös vanha herra Puttonen joutui lääkekuurille, sillä nenäpunkit tarttuvat todella helposti. Koiruudet saavat yhden tabletin kerran viikossa kuukauden ajan. Lääkettä saa eläinlääkäriltä, jolla on erityislupa. Lääkäri oli myös varoittanut, että hoidon alkuvaiheessa oireet saattavat pahentua. Kuolleet punkit ärsyttävät limakalvoja ja saattavat aiheuttaa voimakkaitakin oireita.
Nenäpunkki (Pneumonyssus caninum) on koiran ulkoloinen. Pieni hämähäkkieläin, joka elää koiran nenän limakalvoilla. Osa koirista ei oireile juuri millään tavoin, mutta toiset taas reagoivat voimakkaastikin. Meidänkin Sven oirehti todella selvästi, kun sitä vastoin Puttonen ei juuri millään tavoin. Molemmilla on taatusti tuo punkki, sillä se tarttuu erittäin helposti koirasta toiseen kosketuksen kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti