Vanheneva koiraherra

Puttonen on alkanut olla selkeästi hitaampi kuin aiemmin. Mielellään se nukkuisi lämpöisessä nojatuolissa vilttien ja tyynyjen keskellä sen sijaan, että lähtisi ulos sateeseen. Putti (rakkaalla lapsella on monta nimeä) on vastoin kaikkia tapojaan myös nukkunut peiton alla muutaman kerran. Ilmeisesti vanha herra kaipaa lämpöistä paikkaa. Muutoinkin herra Puttonen tuntuu viihtyvän yhä enemmän omissa oloissaan. Se myös nukkuu yhä enemmän – ja kaikkein mieluiten sylissä, jos vaan joku jaksaa pitää sitä sylissä. Putti kuitenkin jaksaa lenkkeillä lähes entiseen malliin. Tosin se on myös huomattavasti itsepäisempi kuin ennen. Jos herra Putti haluaa mennä jonnekin, niin sinne sitten mennään. Putti vaan pysähtyy niille sijoilleen eikä liiku mihinkään muuhun suuntaan kuin minkä se on saanut päähänsä. Putilla alkaa olla myös yhä vain valikoivampi kuulo. Vika sitä kutsuukin ei se aina tunnu kuulevan yhtään mitään, mutta herkkupalapussin avaamisen se kuulee aina. Vanhan koiran kanssa saa myös aina olla hieman varovainen. Ei saa antaa liikaa ruokaa, ettei vaan liho (varsinkin kastraatti). Täytyy myös katsoa, ettei vanhus myöskään yritä hyppiä ihan mahdottomista paikoista. Sitä kun ei enää olla niin ketterässä kunnossa. Vanha koira saattaa ola myös hieman arvaamaton. Esimerkiksi maailman kiltein koira, Puttonen puri ovelta ovelle kauppiasta jalkaan syksyllä. Onneksi myyntimiehelle ei käynyt kuinkaan – ei edes housunlahje mennyt rikki. Mutta Puttosen perään täytyy aina katsoa, jos taloon tulee vieraita.