Koiranpoikien lääkekuurit ovat kestäneet nyt viisi päivää ja molemmat alkavat voida jo aiempaa paremmin. Svenssonin takapuoli alkaa olla jo paremmassa kunnossa. Puhjennut anaalirauhanen ja siinä ollut reikä on alkanut jo pienentyä ja kuivua. Myöskin turvotus on alkanut laskea. Takapuolta taitaa vaan kutittaa, koskapa Svensson saa välillä melkoisia hepuleita ja yrittää nuolla takapuoltaan vimmatusti. Ulkona oltaessa se tykkää istuskella viileällä nurmikolla. Vielä on antibioottikuuria reilusti jäljellä, joten eiköhän saada koiranpoika vähitellen kuntoon.
Puttosen silmät eivät myöskään enää vuoda niin kovin paljoa. Lääkekuuri alkaa siis tehota siinäkin tapauksessa. Silmätipat ovat geelimäisiä tietenkin siksi, ettei tipat valuisi niin helposti. Tosin se geeli on tuhrinut Puttosen naaman melkoisen suttuisen näköiseksi. Mutta silmät eivät enää tunnu kutiavankaan niin kovasti kuin aiemmin. Ainakaan Puttonen ei käpälöi niitä yhtenään.
Katsotaan lääkekuurin jälkeen onko herra Puttosen kuivasilmäisyys pysyvää. Yleensä kuivasilmäisyys on pysyvä olotila, jota pitää hoitaa eläimen loppuelämän ajan. Työläs hoidettava, sillä kosteuttavia tippoja pitää tiputtaa silmiin monta kertaa päivässä. Homma on kuitenkin hoidettava, sillä silmien kuivuminen on kivuliasta koiralle. Silmät kuivuvat ja tuntuvat polttavilta, sarveiskalvot tulehtuvat (kuten Puttoselle on nyt käynyt). Joidenkin lähteiden mukaan silmä saattaa jopa puhjeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti