Kattia kanssa

Tänään oli pihaamme eksynyt kissa, joka tietenkin kiinnosti käppänäherrojamme. Sven- pojalla, joka yleensä kulkee polleana poikana, menikin pupu pöksyyn. Se tyytyi tarkastelemaan mokomaa viiruhäntäistä ilmestystä turvallisen välimatkan päästä. Tämä osoittautui viisaaksi ratkaisuksi. Vanha herra Puttonen sen sijaan ei tunnu enää nykyisin pelkäävän tai kavahtavan mitään. Tuntuu, että siltä on vanhenemisen myötä kadonnut viimeisetkin itsesuojeluvaiston rippeet. Niinpä se päätti ajaa mokoman karvakasan tiehensä, mutta kattipa kääntyi hyökkäykseen. Kyllä se katti lähti, mutta kyllä on herra Puttosellakin ylimääräisiä reikiä nahassaan. Kissa taisi koppasta oikein kunnolla. Putsailin sitten haavoja ja laitoin niihin Betadinea, joka on hyvä puhdistusaine koiran haavoihin. Tosin se myös värjää valkoisen turkin helposti. Valkoinen Puttonen muistuttaakin nyt dalmatialaista ruskeine täplineen.