Olemme tässä viime päivinä joutuneet sitomaan koiranpoikien haavoja. Ei onneksi mitään suurempia. Sunnuntaina annoin koiruuksille lihaisat luut, joita ne saavat syödä ulkona. Aina-nälkäinen-Svensson järsi luunsa todella nopeasti ja alkoi sitten kärttämään Puttosen luuta. Siinä hötäkässä isäntäkin tuli kotiin ja Svensson seurasi meitä sisälle kantaen tietenkin luun rippeitä mukanaan. Otin luun pois Svenssonilta, mutta Svensson tietenkin palasi ulos ja nappasin Puttosen luun. Puttoselta tietenkin paloi käämit ja se nappasi kiinni Svenkan jalkaan. Ja Svenkka tietenkin antoi takaisin samalla mitalla. Seurauksena oli, että Puttosella on reikä niskassa ja Svenkalla jalassa. Kulmahammas on mennyt nahasta lävitse.
Olen puhdistanut haavat päivittäin ensin haavanpuhdistusaineella ja laittanut haavaan Betadinea. Puttosen haavan on onneksi sellaisessa paikassa, ettei se pääse itse sitä nuolemaan. Svenkan haava on taas jalan sisäsivulla ja se tietenkin mielellään hoitaisi sitä itse. Olenkin sitten laittanut haavan päälle sideharsolapun ja sitonut se kevyesti, ettei Sven pääse nuoleskelemaan haavaa. Olen vaihtanut siteen päivittäin, ja Sven on jo oppinut katoamaan paikalta, kun avaan lääkekaapin oven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti