Vaivaa varpaissa

Aina jotakin. Lauantai-iltana huomasin, että Sven-poika nuolee ja kalvaa vasenta tassuaan. Katsoin sitten tarkemmin tassua, ja kahden keskimmäisen varpaan iho oli ihan punainen. Lisäksi varpaat vaikuttivat hieman turvonneilta. Tarkemmin katsottuna varpaiden välissä tuntui olevan roska takertuneena karvoihin muodostaen patin, joka tuntui kalvaneen varpaiden välissä. Lisäksi Svenkan jatkuva nuoleminen oli ilmeisesti pahentanut vaivaa aiheuttaen ihon tulehtumisen.

Poistin sen karvamollukan varpaiden välistä ja sen jälkeen olen hoitanut tassua sivelemällä ihoon Betadinea. Svenkka kyllä itse koittaa hoitaa tassuaan edelleenkin ahkeralla nuolemisella. Pojalle täytyi laittaa kauluri, joka estää tassun nuolemisen. "Lampunvarjostin" kauluri kaulassa poika istui surkean näköisenä päätään riiputtaen. Hankalinta oli, kun Sven tuntuu jatkuvasti törmäilevän huonekaluihin ja kulmiin. Tänään isäntä sitten osti puhallettavan kaulurin - ProCollar, joka ei niin paljoa häiritse liikkumista. Sven jopa pystyy hyppäämään nojatuoliin kauluri kaulassa. Siinä se näyttää tyytyväisenä torkkuvan pää kaulurin muodostaman tyynyn päällä.

Eye check

Tänään Svenssonilla oli aamulla taas eläinlääkärillä silmien tarkastus. Pari viikkoa on edelleen laitettu antibioottitippoja vasempaan silmään. Lisäksi kerran vuorokaudessa Optimmunea molempiin silmiin. Keinokyyneleitä on laitettu aina muutaman tunnin väliajoin. Nyt pojan silmät ovat melko hyvässä kunnossa kuivasilmäisyydestä huolimatta.
Silmiä hoidetaan edelleen Optimmunella ja keinokyynelillä. Aikaisemmin olemmekin käyttäneet geelimäistä Viscotears, jonka nyt olemme vaihtaneet kevyempään Artelac -tippoja. Tuntuu, että Svenkalle sopii tuo kevyempi keinokyynel paremmin. Etenkin pölyisissä olosuhteissa kannattaa lääkärinkin mukaan käyttää keinokyyneleitä, jotka suojaavat silmiä. Toivottavasti Sven-pojan silmät pysyvät nyt kunnossa.

Siivousta - hui,kauheata

Tänään oli siivouspäivä. Sven inhoaa siivoamista - etenkin pölynimuria ja moppia. Alkuaikoina Svenillä oli tapana hyökätä raivokkaasti muristen ja haukuen pölynimurin kimppuun. Nykyisin se tyytyy epäluuloisena tuijottamaan imuria aivan kuin ei olisi ihan varma mokoman laitteen vaarattomuudesta. Sven on muutenkin rasittava siivouskaveri, sillä sen pitää olla koko ajan jossakin lähistöllä ja mieluiten jossakin tiellä. Siinä se sitten mulkoilee, kun isäntä ja emäntä heiluvat siivousvehkeitten kanssa häiriten koiranpojan päiväunia. Jollakin kumman keinolla se kaiken lisäksi osaa asettua juuri sen maton päälle, jota olet aikeissa imuroida/siirtää/kääriä rullalle. Siinä se maata rötköttää ja kaikki käskyt kaikuvat kuuroille korville. Ainoa keino on kiskoa matto sen alta.

Viime aikoina Sveniä on häirinnyt se, ettei huushollissa ole mattoja. Matot ovat olleet pesussa, ja Sven parka ei oikein pidä paljaalla lattialla nukkumisesta. Se onkin epätoivoisesti koittanut makoilla eteisen tai WC:n matoilla, mutta ongelmana on ollut se, että ne ovat kaukana sieltä, missä ihmiset istuvat ja viettävät aikaa.

Tänään laitoimme sitten puhtaat matot lattioille. Sven on silmin nähden tyytyväinen, kun se voi makoilla maton päällä esim. keittiön pöydän alla tai työhuoneen lattialla.

Ujon piimän kanssa lääkärissä

Eilen iltapäivällä Svenillä oli vuorossa silmien kontrolli eläinlääkärillä. Olin oikeastaan vähän ylpeä Svenistä, kun se jaksoi istua käppänämäisenä, aivan tyynen rauhallisena odotushuoneessa, vaikka suhteellisen pienessä tilassa oli muutamia ihmisiä ja myös toinen koira. Tuo rotweiller-neito oli aikas levoton: pysyi paikallaan vain nin kauan kun omistaja jaksoi rapsuttaa.
Odotusaika venyi melkein tunniksi, koska jokin leikkaus pitkittyi. Mutta Sven -poikapa istua möllötti paikallaan ja taisi jo jossakin vaiheessa ryhtyä makuullekin. Sen mielestä odotushuone oli vissiin tylsä paikka. Muut koiranomistajat kommentoivatkin, että onpa rauhallinen poika.

Vihdoin oli sitten meidänkin vuoro päästä vastaanotolle. Eläinlääkärikin totesi, että onpa poika rauhallinen – oikea ”ujo piimä”. Svenkalla kun on tapana alkaa tuijotteleman lattiaa, kun se menee hämilleen. Läkäri tarkasti silmät ja totesi, että antibioottikuuri on auttanut ja haavaumat ovat melkein parantuneet. Kuitenkin antibioottitippoja jatketaan vielä viikon verran. Neljä -kuusi kertaa vuorokaudessa. Ja lisäksi Optimmunea pari kertaa päivässä. Viikon päästä katsotaan silmiä uudestaan. Lisäksi myöhemmin vielä pitää katsoa miten Optimmune on alkanut vaikuttaa. Silmävoide alkaa vaikuttaa vasta muutamien viikkojen päästä. Täytyy nyt vain toivoa, että lääke tehoaa ja saisi Svenkan kyyneltuotannon toimimaan edes jollakin tasolla.

Silmävaivoja taas (vaihteeksi)

Eilen käytiin Svenin kanssa eläinlääkärillä. Sven sai kennelyskärokotuksen, ja samalla tarkastettiin silmien tilanne. Kyyneltuotanto nollassa ja molemmissa silmissä sarveiskalvon haavaumat - tosin pienet, mutta kumminkin. Kummallista, että molemmilla koirillamme on sama vaiva. Kysymyksessä on parantumaton sairaus, joka on melko yleinen koirilla. Sairaus puhkeaa yleensä 4 - 7 -vuotiaana. Kyseessä on autoimmuunisairaus, jossa elimistö tuhoaa kyynelrauhaset vähitellen. Ajoissa aloitettu hoito on tärkeätä. Nyt Svenkan silmiin laitetaan kuusi kertaa vuorokaudessa antibioottitippoja ja kaksi kertaa vuorokaudessa Optimmunea. Ja lisäksi keinokyyneleitä välillä. Voi poika parka. Svenkan silmissä on jo havaittavissa pigmentoitumista. Aikaa myöten pigmentoituminen vie näön. Viikon päästä Svenillä on kontrolli, jolloin katsotaan onko Svenkan silmät yhtään paremmat.

Outo patti

Huomasin eilen, että Svenssonin alahuuleen ihan leuan kärkeen on ilmaantunut kummallinen patti. Ihan huulen ja ihon rajalle. Ensin näytti kuin sillä olisi punkki huulessa. Kun katsoin tarkemmin siinä olikin patti, jossa näyttää olevan pieni reikä. Kaiken lisäksi huulen sisällä on liki herneen kokoinen patti. Laitoin pattiin haavapulveria, josko se siitä alkaisi häviämään. Olen vain turhan epäluuloinen - se patti näyttää samalta kuin Puttosella ollut melanoomapatti, joka kyllä poistettiin. Siitä huolimatta melanooma uusi reilun vuoden päästä, ja oli levinnyt niin, ettei mitään ollut tehtävissä.

Svenkan silmät on taas paremmat. Iltaisin silmiin on laitettu Optimmunea ja muutoin Viscotearsia muutaman kerran päivässä. Silmät ei ole yhtään niin punaiset tai turvoksissa. Svenkan takapuolikin on kunnossa. Anaalirauhasissahan ei onneksi taannoin ollut mitään tulehdusta, mutta peräaukossa oli naarmuja, kun Sven oli hinkannut takapuoltaan milloin mihinkin. Toivottavasti mitään ihmeempää ei nyt kuitenkaan ilmaannu. Viikon päästä - suurin piirtein - olisi pojulla rokotukset.

Jäähyväiset koiravaarille

Tänään hautasimme koiravaari Puttosen tuhkat suurin, vaaleanpunaisin kukin kukkivan pionin juurelle. Siellä ovat myös koiramme Lili sekä kissamme Ida ja Alpertti.

Anaalirauhaset taas

Pari päivää sitten Sven-poikaa alkoi ilmiselvästi vaivata jokin. Se oli melkoisen levoton ja se hinkkasi takapuoltaan mattoihin. No, anaalirauhaset tietenkin. Svenkalla on kerran aikaisemmin anaalirauhaset tukkeutuneet, ja toinen puhkesi ihon läpi. Merkillistä kyllä, emme huomanneet mitään ennalta. Nyt arvelin, että anaalirauhaset ovat tukkeutuneet. Niin kuin olikin. Tyhjensin rauhaset, joista tulikin paksua, selvästi kiinteytynyttä nestettä. Sain kuitenkin rauhaset tyhjennettyä. Illalla Svenillä oli selvästi kipuja, ja pelkäsin, että rauhaset ova tulehtuneet. No, eläinlääkärin reissuhan sitä tuli. Isäntä vei Svenkan eläinlääkäriin, joka oli tyhjentänyt loputkin rauhasista. Onnekis rauhaset eivät olleet tulehtuneet. Ei muuta kuin huuhtelua lämpöisellä vedellä betatidena ja Vetramil -hunajayrttivoidetta, joka on tarkoitettu eläinten haavojen ja ruhjeiden hoitoon. Samassa yhteydessä katsottiin Svenkan silmät. Kyyneltuotanto nollassa. Miten on mahdollista, että toisellakin käppänöistämme on kuivat silmät? Svenkka sai viikon silmätippakuurin, koska silmät olivat tulehtuneet. Sen jälkeen silmien hoitoa jatketaan keinokyynelillä ja Optimun -voiteella. Toivottavasti silmät alkavat parantua.

Seurakoira Svensson

Svensson on nyt ollut kolmisen viikkoa Tenholan ainoa koiruus. Pikkuhiljaa rutiinit alkavat pyöriä vanhaan tuttuun tapaan. Aamulla isännän kanssa lenkille klo 6.30. Sitten pitämään seuraa emännälle aamukahvin ajaksi. Puoleenpäivään saakka maataan isännän työhuoneessa seuraamassa, että työt tulevat tehtyä. Lounastauolla haetaan posti, tarkastetaan tontti ja käydään pissalla. Sitten odotellaankin klo 16 asti kunnes isäntä alkaa valmistamaan ruokaa, Kohta tulee emäntäkin kotiin. Kunnon tervetuliaishaukkujen jälkeen täytyy vielä vähän malttaa. Kun emäntä on syönyt, lähdetään pidemmälle lenkille - tunti vähintään. Sitten onkin vuorossa ruoka ja ruuan sulattelua. Svensson ilta kuluukin siihen, että osallistuu kaikin tavoin isäntäväen askareisiin. Se ei ole koskaan kaukana - jos Sven ei ole vähintäänkin samassa tilassa, niin sen on jäänyt jonnekin väärälle puolelle ovea.

Yksinäinen Svensson

Svensson parka tuntuu olevan välillä vähän hukassa. Svensson on melkoinen arkajalka, ja nyt sen paras kaveri on poissa. Lenkilläkin se on ollut melko vaisun oloinen. Pysähtelee aina välilä katselemaan jonnekin. En tiedä, odotteleeko se kaveriaan vai mitä miettii. Ensimmäinenä ilta Sevn ei oikein osannut mennä nukkumaan. Svenillä ja Puttosella oli tapana mennä nukumaan aina yhdessä. Nyt Sven istui sängyllä ja kuulosteli missä kaveri on. Se tuijotti kuljetusboxia, jossa Puttosella oli tapana torkkua. Ja kuunteli, mutta eihän siellä ollut ketään. Seuraavaksi Sven kiersi huushollin ja etsi missä Puttonen on. Selvästikin se etsii kaveriaan. Sven ei ole koskaan ollut yksin, joten saa nähdä miten se alkaa selviämään.
Meille on jo tullut parikin ehdotusta kaveriksi Svenille. Ystävämme käppänäkasvattaja sanoi, että hän voi kyllä järjestää, jos Sven on yksinäinen. Isännän veli kertoi myös, että eräs stafineiti voisi hyvinkin sopia Svenille kaveriksi. Katsotaan nyt, ei ole vielä ehditty miettimään asiaa puoleen eikä toiseen.

Hyvästi, koiravaari!

Raskain sydämin veimme tänään koiravaarin viimeiselle matkalle. Pari viikkoa sitten eläinlääkäri sanoi, ettei mitään ole enää tehtävissä Puttosen hyväksi. Keuhkoissa oli ilmeisesti kasvain (melanooma), joka alkoi haitata hengitystä. Antibiootti ja kortisoni tuntui ensin helpottavan, ja Puttonen piristyi selvästi pari päivää antibioottikuurin aloittamisen jälkeen. Kuitenkin pari päivää sitten Putti alkoi taas kakomaan ja se oli välillä kovin väsyneen oloinen. Sunnuntaina huomasin, että oikeasta sieraimesta valuu taas kellertävää limaa. Ilmiselvästikään tulehduksesta ei enää ollut kysymys - sillä olisihan antibiootit ja kortisoni jo auttanut. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Puttosella oli jonkin verran hengitysvaikeuksia. Se kuulosti aivan siltä, kuin sillä olisi ollut nenä tukossa. Maanantaina yritettiin saada kiinni eläinlääkäriämme, jotta kuulisimme mitä mieltä hän on asiasta. Maanantai päivä meni Puttosella kuitenkin suhteellisen hyvin. Tosin vaari ei jaksanut kovin pitkälle lenkille ja halusi itsepäisesti kääntyä melko pian kotiin päin. Maanantaina ja tiistain välisenä yönä Putilla oli jo paljon pahempia hengitysvaikeuksia. Sillä tuntui olevan limaa hengitysteissä, ja se kiskoi henkeä koko pienen ruumiinsa voimalla. Tilanne parani, kun koiran nosti pystyyn. Ilmeisesti kun Putti makasi pidempään kyljellään, neste ja lima alkoi kerääntyä keuhkoihin tai jonnekin muualle ja vaikeutti hengitystä. Päätimme aamuyöstä, että varaamme seuraavalle päivälle eutanasiaa varten. Isäntä soitti vakituiselle eläinlääkärillemme, joka lupasi järjestää asian. Putti nukutettiin klo 15.45. Suuri koirapersoona pienessä koossa oli poissa.

Herra Puttonen 11.2.1999 - 17.5.2011

Int & Fin & Rus & Est & Pl & Rkf & Mol Ch, BalticW-00, EurasiaW-02 Wildwood's Time Will Tell

Lyhyitä lenkkejä ja kalkkunoita

Aamulla (4.5.11) Puttonen sai kortisonin ½ tbl ja yhden antibioottitabletin. Päivän aikana Puttonen on pääasiassa nukkunut ihan rauhallisena. Iltalenkillä Putti ei kovin pitkälle halunnut kävellä, vaan itsepäisesti kääntyi melko pian takaisin kotiin. Lenkillä Puttonen tuntui kuitenkin varsin virkeältä - jaksoi kiinnostuneena haistella tienpientareita ja jopa vähän raapiakin omien hajumerkkien levittämiseksi. Ruoka maistuu edelleenkin hyvin. Välillä Puttonen tuntuu olevan vähän hukassa. Se saattaa kävellä ihan yllättäen autoa tai seinää päin. Tai mennä jonnekin koloon eikä sitten osaa sieltä pois. Usein se menee ulkona terassin pöydän alle eikä selviä sieltä pois.

Muuten Puttonen seuraa varsin tiiviisti ihmisiä. Ehkä se jollakin tavalla tiedostaa olevansa vanha ja sairas. Päivät sujuu ihan hyvin, mutta yöt ovat vähän hankalampia. Puttosella on lieviä hengitysvaikeuksia ja sillä tuntuu olevan myös usein kylmä.

Saattohoito alkaa

Koiravaari Puttonen kävi tänään (3.5.11) eläinlääkärillä. Huonoja uutisia! Keuhkoista löytyi jotakin poikkeavaa, joka ei vaikuta tulehdusmuutokselta. Eläinlääkäri epäili, että kyseessä on kasvain - todennäköisesti melanooma. Myös kiveksiin on ilmaantunut patti siihen kohtaan mistä melanooma poistettiin vuosi sitten. Syöpä on siis uusiutunut. Puttosella on hieman hengitysvaikeuksia, mutta kortisoniannostusta on turha lisätä, sillä se ei auta. Puttonen sai antibioottikuurin, jonka pitäisi auttaa hengitystä. Mitään ei ole enää tehtävissä. Vaari on kuitenkin pirteän oloinen ja katse kirkas, ulvoo edelleenkin innoissaan eikä koiruudella tunnu olevan kipuja.. Keuhkoissa oleva kasvain tuntuu kuvien perusteella kasvavan hitaasti, niinpä vaari pääsi vielä kotiin. Enää ei käydä pitkillä lenkeillä, eikä vaaria rasiteta ylimääräisellä toohotuksella. Vaari myöskin kannetaan portaissa. Nyt vaan ollaan hiljaa yhdessä ja syödään kalkkunoita (kalkkunaleikkelettä), jotka ovat Puttosen suurta herkkua. Kun vaarin voimat alkavat tuosta heiketä, on aika lähteä. Ja tietenkin heti, jos se alkaa tuntumaan tuskaiselta. Isäntä on luvannut lähteä viimeiselle reissulle vaarin kanssa - minusta ei siihen olisikaan.

Punkkeja taas

Tämän kevään ensimmäiset punkit on sitten nypitty Svenin silmäkulmista tänä aamuna. Täytyy varmaankin laittaa koiranpojille punkinestolääkkeet. Bayvanticilla täytyy taas koiranpojat valella.

Lääkekuurilla edelleen

Putti -vaari ei ole kunnossa oikein vieläkään. Maaliksuun alussa (siis liki kaksi kuukautta siten) Puttoselle määrättiin kortisonilääkitys, jota alkuvaiheessa tuettiin antibiooteilla. Ensin viiden päivän ajan 2 tbl päivässä, sitten 1 tbl päivässä kymmenen päivän ajan. Sen jälkeen lääkitystä jatkettiin seuraavat kymmenen päivää ½ tbl päivässä, jonka jälkeen ½ tbl joka toinen päivä seuraavat kolme viikkoa. Kuitenkin ennen pääsiäistä, kun Puttonen oli syönyt kortisonia ½ tbl joka toinen päivä, alkoi nenä uudestaan vuotamaan. Puttosella alkoi olla taas selkeitä hengitysoireita ja etenkin öisin.

Ei muuta kuin uudestaan eläinlääkärin pakeille. Kortisoni annostusta nostettiin seuraaviksi kolmeksi päiväksi yhteen tbl per päivä, jonka jälkeen jatkettiin ½ tbl päivässä seuraavat 2-3 kuukautta kenties loppuelämän. Ensin lääkitys tuntuikin tehoavan, mutta ennen vappua tilanne alkoi taas heikkenemään. Puttosella on taas hengitysvaikeuksia ja varsinkin öisin. Aivan kuin sillä olisi nenä tukossa. Se koittaa pärskiä, niiskuttaa ja tuhautella ihan kuin ihminen, jolla on nenä tukossa. No, niistää se ei osaa. Lisäksi sieraimesta tuntuu taas valuvan paksuhkoa limaa, jota meidän sairaanhoitajakoiramme Sven käy ahkerasti siivoamassa. Humiseksi Puttoselel onkin sitten taas varattu eläinlääkäri aika.

Parempaan päin

Eilinen menikin Putti-vaarilta jo paljon paremmin. Ruoka alkoi maistumaan ja koiravaari on taas entiseen tapaansa kiinnostunut ympäristöstään. Pissalenkillä haistelee tienvieruksia entiseen malliin ja vahtii kotona hälyttäen kuullessaan outoja ääniä kuten aina ennenkin.

Putti kyllä juo vettä huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja tietenkin pissaa useammin. Toistaiseksi pissaaminen ei ole mitenkään erityisen voimakkasti lisääntynyt, mutta tavanomaista useammin pitää mennä pissalle. Kortisoni kuitenkin janottaa, ja koira tietenkin juo enemmän ja luonnollisesti pissaa enemmän kuin normaalisti. Hienointa on, että Putti -vaari ei pärski nyt lainkaan eikä sieraimestakaan tunnu enää valuvan paksua limaa. Sinänsä sen sierainvuodon havaitseminen on hankalaa, koska koira nuolee nopeasti liman pois. Mutta käänteisaivastuksia tai muitakaan rohinoita ei nyt ole esiintynyt. Toivottavasti lääkkeet nyt tehoavat.

Tänään aamulla Putti -vaari vaikuttaa melkoisen väsyneeltä mikä johtuu kyllä kortisonista. Vatsakin tuntuu hieman turpoavan. Kuitenkin koira vaikuttaa siinä mielessä virkeältä, että kiinnostuu ympäristöstään. Rapistelu saa sen kyllä alta aikayksikön paikalle namipalojen toivossa.

Parempi aamu

Eilisen lääkärissäkäynnin jälkeen Putti-vaari oli todella stressaantunut. Alkuyöstä se oli vielä levoton ja vaelteli ympäri huoneita, mutta rauhoittui aamuyöstä nukkumaan. Aamulenkillä oli kulkenut jo tavalliseen tapaansa. Ja ruokakin alkoi maistumaan. Vaari on huomattavasti rauhallisempi kuin eilen. Onneksi isäntä tekee töitään kotoa käsin, joten ei tarvitse jättää koiria yksin koko työpäivän ajaksi kotiin.

Polyyppeja nenässä?

Putti -vaari kävi tänään isännän kanssa lääkärillä kontrollissa. Keuhkokuvissa näkyi, että keuhkot ovat huomattavasti paremmat kuin kolme viikoa sitten. Samalla otettiin kuvat myös Puttosen nenästä. Nyt epäillään, että nenässä olisi polyyppi, jonka seurauksena nenäkuorikot olisivat tulehtuneet. Eläinlääkärin mukaan, jos kyseessä olisi pahanlaatuinen kasvain, niin nenästä tulisi todennäköisemmin veristä vuotoa. No, taas katsotaan pari viikkoa eteenpäin. Nyt koiravaaria lääkitään antibioottien ohella myös kortisoneilla seuraavien kymmenen päivän aikana. Saa nähdä millainen pissarumba siitä sukeutuu.

Putti parka oli jotenkin ihan sekaisin sen lääkärissäkäynnin jälkeen. Tosin olivat siellä nukuttaneet röntgenkuvia varten. Koiravaari oli uikuttanut koko päivän, pyytänyt ulos, jolloin se oli mennyt portille itkemään. Ilmeisesti se oli stressaantunut lääkärissäkäynnin vuoksi, ja oli varmasti osittain sekaisin myös voimakkaista lääkkeistä. Ei suostunut illalla edes kunnolla syömään. Pikkuhiljaa sain sen kuitenkin syömään osan ruuastaan. Illan kuluessa koiravaari alkoi rauhoittumaan, mutta ei se vielä illallakaan ollut aivan oma itsensä. Toivottavasti se on huomenna parempi.

Sierainvuotoa edelleen

Puttosen antibioottikuuri on jatkunut jo 2½ viikkoa. Koiravaari vaikuttaa paljon pirteämmältä kuin aikoihin, mutta oikeasta sieraimesta valuu aika ajoin limaa, joka on välillä vetistä ja kirkasta, mutta varsinkin aamuisin vihertävää ja paksumpaa. Jotenkin huolestuin asiasta ja soitin tänään eläinlääkärille. Sieltä kuitenkin vakuutettiin, että sierainvuoto on ihan normaalia. Sitten, jos vaarin tilanne selvästi huononee, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin. No, onneksi muutaman päivän päästä on se kontrolli, jossa keuhkot katsotaan uudelleen.

Kaksi viikkoa antibiootteja

Koiravaari on nyt saanut antibiootteja (Kevafet 250 mg) 2 x tabletti päivässä kahden viikon ajan. Vielä olisi viikko jäljellä ennen keuhkokotrollia. Puttosella on kuitenkin edelleen sierainvuotoa, joten tulehdus ei ole parantunut vielä kunnolla. Ilmeisesti Puttosella on ollut keuhkotulehdus, joka voi olla hengenvaarallinen. Puttosella ei kuitenkaan ole ollut kuumetta tai yskää ja se on syönyt ihan hyvin koko ajan. Nyt viime aikoina selvästi reippaammin kuin aiemmin. Nyt parin viime päivän aikana Puttonen on jopa intoutunut laukkaamaan. En muista koska aiemmin Puttonen olisi laukannut. Tyypillisesti se on vain ravannut ja olinkin ajatellut sen johtuvan jäykistyneestä selästä. Toivottavasti vaari tuosta vielä tokenee. Ainakin se on selvästi pirteämmän tuntuinen kuin aikoihin - liikkuminen on parantunut, ruoka maistuu selvästi paremmin, koira vaikuttaa muutenkin pirteämältä.

Viikon päästä on keuhkokontrolli. Varmasti antibioottikuuria jatketaan edelleen. Keuhkotulehduksen lääkekuuri kestää useamman viikon - jostakin luin, että jopa kolme kuukautta.

Tulehdusta ja spondyloosia

Koiravaarin oikeasta sieraimen kirkas vuoto (tyypillistä nenäpunkkitapauksissa) muuttui vihertävän keltaiseksi, paksuksi rääksi. Ajattelin, että nyt tarvitaan antibioottikuuria. Isäntä veikin koiravaarin taas eläinlääkärin pakeille. Vaikutti todellakin siltä, että koiravaarilla on jonkinmoinen tulehdus oikeanpuoleisessa sieraimessa, Koskapa Puttoselta on poistettu taannoin pieni melanoomakasvain, päättivät eläinlääkärit kuvata vaarin keuhkot. Melanooma kun tuppaa tekemään etäispesäkkeitä juurikin keuhkoihin. Keuhkoissa näkyi kyllä tummentumia, mutta ne vaikuttivat eläinlääkärin mukaan enemmänkin tulehdusmuutoksilta kuin etäispesäkkeitä. Puttosella ei kuitenkaan ole ollut yskää eikä kuumetta. Myöskin ruoka on maistunut ihan hyvin. No, joka tapauksessa vanha herra on nyt kolmen viikon antibioottikuurilla. Sen jälkeen katsotaan keuhkojen tilannetta uudestaan. Putti vaikuttaa kyllä ihan hyväkuntoiselta. Syö hyvin, lähtee ulos, ulvoo innoissaan, kun tulen töistä kotiin. Mutta myös nukkuu paljon.

Kun Puttoselta otettiin röntgenkuvat keuhkoja varten, havaittiin sillä spondyloosi. Kysymyksessä on selkärangan rappeuma, jonka seurauksena nikamiin tulee luupiikkejä ja siltoja. Puttosella on niskassa kaksi nikamaa luutunut yhteen. Tästä johtuen Puttonen ei mielellään hyppää eikä kiipeä portaita, sillä selkä on jäykkä ja ehkä kipeäkin. Spondyloosia pidettiin aiemmin vanhenevalle koiralle tyypillisinä muutoksina. Nykyisin ajatellaan, että alttius sairastua spondyloosiin saattaa periytyä. Spondyloosin oireet vaihtelevat yksilöllisesti - jotkut koirat voivat olla varsin oireettomiakin.

Punkkisota voitettu 1-0?

Nyt koiranpojille on annettu viimeinen punkkikuurin pilleri. Puttonen vaikuttaa nyt paremmalta kuin aikoihin. Silmät eivät ole lainkaan niin ärtyneet kuin aiemmin. Tosin siitä ei tiedä johtuuko se punkkilääkkeestä vai siitä, että Sandimmun vaihdettiin Optimmuneen ja annostusta vähennettiin. Ilmeisesti yhtenä syynä Puttosen silmien huonoon kuntoon on ollut Sandimmune, jossa on kylmäpuristettua oliiviöljyä. Se ei ilmeisesti sopinutkaan Puttoselle, vaan silmät huononivat selvästi. Tosin luin jostakin, että nenäpunkkikin voi aiheuttaa silmätulehdusta. Jospa Puttosella onkin ollut nenäpunkkien aiheuttama.

Joka tapauksessa Puttonen vaikuttaa taas omalta itseltään. Innoissaan ulvomassa, kun ollaan menossa ulos. Ulkonakin Puttonen painelee kuin ennen vanhaan.

Punkkisotaa

Voi Puppe parkaa! Punkkisota ottaa koville. Koiravaarillahan aloitettiin nenäpunkkien häätö ekan kerran joskus marraskuun puolen välin tienoilla. Kuuri kesti kuukauden. Ensin tuntui siltä, että kuuri tepsi, mutta uuden vuoden tienoilla Putti alkoi uudestaan aivastelemaan ja hinkkaamaan kuonoaan. Jonkin ajan kuluttua alkoivatkin sitten tyypilliset nenäpunkki oireet uudestaan. Nyt selvästi voimakkaampana kuin aiemmin. Putti “ryysti” voimakkaasti, ja kohtaukset tuntuivat pahenevan selvästi. Ilmeisesti punkit eivät sittenkään kuolleet ensimmäisen kuurin aikana. Toisinaan tarvitaan toinen kuuri punkkien häädön varmistamiseksi parin - kolmen viikon päästä ensimmäisestä kuurista (Nenäpunkki - yleinen vaiva, s.a.).

Tyypillisesti punkit tarttuvat kosketuksessa, mutta nenäpunkki kykenisi selviytymään kolmekin viikkoa kosteassa ja viileässä ympäristössä isäntäeläimen ulkopuolella. Tarttuminen esineiden yms. välityksellä saattaa siis olla mahdollista. (Nenäpunkki - yleinen vaiva, s.a.).

Joka tapauksessa nnenäpunkki oireet olivat selvät, joten eläinlääkäri antoi Puttoselle uuden lääkekuurin. Nyt sitten keskiviikkona annoin kolmannen tabletin, ja Puttosen ryystäminen alkoi todella voimakkaana. Näitä ns. käänteisaivastuksia on nyt ollut melkoisen paljon, ja Putti parka alkaa olla melkoisen väsyneen oloinen. Tosin oireiden paheneminen saattaa johtua siitä, että punkit alkavat kuolla. Kuolleet punkit ärsyttävät koiran nenäontelossa ja aiheuttavat oireiden pahenemisen. Tänään huomasin, että Puttoselta valuu toisesta sieraimesta kellertävää limaa. Aiemmin nenävuoto on ollut kirkasta. Täytyy nyt seurata ja katsoa pitäisikö maanantaina varata aika eläinlääkärille. Täytyy katsoa, ettei Puttoselle ole vain päässyt kehittymään tulehdus nenäonteloihin.

Nenäpunkkitartunnan tyypillisin oire on ns. käänteisaivastus (reverse sneeze).




Lähteet:

• Nenäpunkki - yleinen vaiva. s.a. Helsinki: Pfizer Oy. Saatavissa Ahma Eläinklinikan sivuilta: http://www.eahma.fi/Nenapunkki.htm

Puttonen, Buddy, Putti, Puppe

Ehkä olisi aika kertoa hieman koiravaari Puttosesta. Puttosen "oikea" kennelnimi on Wildwood's Time Will Tell. Lempinimiä on siten useitakin - esimerkiksi Buddy, Putti, Puttonen, Putti Luttinen, Puppe. Puttonen on syntynyt 11.2.1999 lähellä St. Louisia Missourissa, ja tuotu Suomeen keväällä 2000. Puttosen häntä on jenkkien tyyliin typistetty. Suomessahan moinen on ollut kiellettyä jo vuodesta 1996.

Puttonen on varsin harkitsevainen koiravaari, joka toisinaan miettii tuskastuttavan kauan mennäkö vai eikö mennä, tullako vai eikö tulla. Puttonen on aina hoitanut omaa koiranvirkaansa kunnialla. Putti antaa hälytyksen heti, jos auto ajaa pihaan, joku liikkuu tontin laitamilla tai jostakin kuuluu outoja kolahduksia. Nykyisin ikä on alkanut sen verran painaa, ettei koiraherra makoilee mieluusti yläkerrassa omalla petillään ja haukkuu tarmokkaasti kuullessaan esim. auton tulevan pihaan. Alakertaan viitsii vaivautua ainoastaan silloin, kun joku tulee ihan sisälle saakka. Riemullisinta Puttosesta on se, kun emäntä tulee illan suussa töistä kotiin. Isännästä ei niin jaksa innostua, kun hän tekee töitä kotona ja on lähes aina paikalla. Toisinaan Puttonen oikein innostuessaan alkaa ulvomaan. Puttonen viihtyy talon yläkerrassa isännän työhuoneessa, mutta ei mielellään kiipeä liukkaita portaita pitkin, vaikka tarvittaessa pääsee kyllä hyvin rappuja pitkin. Putti osaa kiivetä rappuja mm. takaperin. Puttonen onkin kehittynyt varsin taitavaksi kyydin pummijaksi. Jos joku menee yläkertaan ja unohtaa Puttosen alakertaan, jää Putti haukkumaan rappujen alapäähän etutassut ensimmäisellä rapulla. Mikäli sen pyyntöihin ei reagoida, muuttuu haukkuminen kohta kiljumiseksi. Silloin viimeistään kovapintaisinkin tyyppi menee alas nappaamaan koiravaarin kainaloonsa ja kantaa sen ylös. Puttonen on vaativa myös rapsutusten suhteen. Mikäli isäntä tai emäntä ei ymmärrä rapsuttaa ihan koko aikaa, Puttonen muistuttaa asiasta tökkäämällä tai läimäisemällä kasvoille. Vanhemmiten Puttosen vaatimustaso on vain noussut.

Puttosen mielestä in:

• Nukkuminen. Mieluiten isännän sylissä, mutta muukin lämmin paikka käy.
• Lämpö. Auringonpaahde kesällä, talvella patterin vierusta tai isännän syli.
• Dental stick -tangot.
• Kalkkuneleikkeiden pummiminen.
• Rapsutukset.
• Kainalossa makoilu - sohvalla, sängyssä, nojatuolissa, riippumatossa - ihan missä vaan.
• Piilotettujen nappuloiden etsiminen.

Puttosen mielestä out:

• Kaikenlaiset piippaukset - mikro, piippaukset esim. tv:n sairaalaohjelmissa.
• Kylpy ja kastuminen ylipäätään.
• Talvimantelin tai sadetakin pukeminen (ja liikkuminen ne päällä).
• Siilit.
• Ulkoilu märällä kelillä.

Katsovatko koirat kuvia?

Kyllä katsovat. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa on käynnissä tutkimus, jossa selvitetään koirien kognitiivisia kykyjä. Koirille näytetään kuvia monitorilla ja katseenseurantalaitteella rekisteröidään mitä koirat oikeastaan katselevat. Tulosten mukaan koirat katsovat kuvia kauemmin kuin tyhjää näyttöä. Koirat katsovat myös koirien kuvia kauemmin kuin ihmisen tai aakkosten kuvia.

• Somppi, S. ym. 2010. Koirat katsovat kuvia. Katseenseuranta koirien kognitiotutkimuksessa. Helsinki: Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen laitos. Posteri. Saatavissa pdf-muodossa: http://koiranmieli.edublogs.org/files/2010/08/koirat_katsovat_kuvia-2g8nsak.pdf

Koiravaarin kuulumisia

Nenäpunkkien häätökuurin jälkeen koiravaari Puttonen on alkanut olla paremmassa kunnossa. Hengenahdistukset helpottivat, joskaan eivät kadonneet kokonaan. Silmätkin ovat nyt Optimmune -lääkityksellä aiempaa paremmat. Silmävoidetta laitetaan nyt vain kerran vuorokaudessa ja sen lisäksi mahdollisimman usein keinokyyneleitä. Silmät ovat selkeästi rauhoittuneet. Puttonen on kuitenkin jaksanut käydä edelleen hyvin lenkillä ja ruoka maistuu. Kunnon paraneminen näkyy myös siinä, että Puttonen ei anna ihan helposti periksi Svenille kuin aiemmin. Ulkonakin Puttonen on alkanut isottelemaan varsinkin isoille koirille. Ehkä se näkee ne isommat koirat paremmin kuin pienet;-)

Nyt hengenahdistukset ovat taas alkaneet, en oikein jaksa uskoa, että nenäpunkit ovat tulleet takaisin. Olemme yrittäneet pitää koirat erossa muista koirista, jotta punkit eivät tarttuisi. Täytynee taas viedä koiraherra eläinlääkäriin, jotta saataisiin selvitettyä mikä vaivaa. Jostakin olen lukenut, että nenäpunkki kuuria pitäisi jatkaa aina kuuteen viikkoon saakka, jotta kaikki munista kuoriutuvat uudetkin yksilöt kuolisivat. Täytyy vähän seurailla tilannetta.