Koiravaarin oikeasta sieraimen kirkas vuoto (tyypillistä nenäpunkkitapauksissa) muuttui vihertävän keltaiseksi, paksuksi rääksi. Ajattelin, että nyt tarvitaan antibioottikuuria. Isäntä veikin koiravaarin taas eläinlääkärin pakeille. Vaikutti todellakin siltä, että koiravaarilla on jonkinmoinen tulehdus oikeanpuoleisessa sieraimessa, Koskapa Puttoselta on poistettu taannoin pieni melanoomakasvain, päättivät eläinlääkärit kuvata vaarin keuhkot. Melanooma kun tuppaa tekemään etäispesäkkeitä juurikin keuhkoihin. Keuhkoissa näkyi kyllä tummentumia, mutta ne vaikuttivat eläinlääkärin mukaan enemmänkin tulehdusmuutoksilta kuin etäispesäkkeitä. Puttosella ei kuitenkaan ole ollut yskää eikä kuumetta. Myöskin ruoka on maistunut ihan hyvin. No, joka tapauksessa vanha herra on nyt kolmen viikon antibioottikuurilla. Sen jälkeen katsotaan keuhkojen tilannetta uudestaan. Putti vaikuttaa kyllä ihan hyväkuntoiselta. Syö hyvin, lähtee ulos, ulvoo innoissaan, kun tulen töistä kotiin. Mutta myös nukkuu paljon.
Kun Puttoselta otettiin röntgenkuvat keuhkoja varten, havaittiin sillä spondyloosi. Kysymyksessä on selkärangan rappeuma, jonka seurauksena nikamiin tulee luupiikkejä ja siltoja. Puttosella on niskassa kaksi nikamaa luutunut yhteen. Tästä johtuen Puttonen ei mielellään hyppää eikä kiipeä portaita, sillä selkä on jäykkä ja ehkä kipeäkin. Spondyloosia pidettiin aiemmin vanhenevalle koiralle tyypillisinä muutoksina. Nykyisin ajatellaan, että alttius sairastua spondyloosiin saattaa periytyä. Spondyloosin oireet vaihtelevat yksilöllisesti - jotkut koirat voivat olla varsin oireettomiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti