Putti -vaari ei ole kunnossa oikein vieläkään. Maaliksuun alussa (siis liki kaksi kuukautta siten) Puttoselle määrättiin kortisonilääkitys, jota alkuvaiheessa tuettiin antibiooteilla. Ensin viiden päivän ajan 2 tbl päivässä, sitten 1 tbl päivässä kymmenen päivän ajan. Sen jälkeen lääkitystä jatkettiin seuraavat kymmenen päivää ½ tbl päivässä, jonka jälkeen ½ tbl joka toinen päivä seuraavat kolme viikkoa. Kuitenkin ennen pääsiäistä, kun Puttonen oli syönyt kortisonia ½ tbl joka toinen päivä, alkoi nenä uudestaan vuotamaan. Puttosella alkoi olla taas selkeitä hengitysoireita ja etenkin öisin.
Ei muuta kuin uudestaan eläinlääkärin pakeille. Kortisoni annostusta nostettiin seuraaviksi kolmeksi päiväksi yhteen tbl per päivä, jonka jälkeen jatkettiin ½ tbl päivässä seuraavat 2-3 kuukautta kenties loppuelämän. Ensin lääkitys tuntuikin tehoavan, mutta ennen vappua tilanne alkoi taas heikkenemään. Puttosella on taas hengitysvaikeuksia ja varsinkin öisin. Aivan kuin sillä olisi nenä tukossa. Se koittaa pärskiä, niiskuttaa ja tuhautella ihan kuin ihminen, jolla on nenä tukossa. No, niistää se ei osaa. Lisäksi sieraimesta tuntuu taas valuvan paksuhkoa limaa, jota meidän sairaanhoitajakoiramme Sven käy ahkerasti siivoamassa. Humiseksi Puttoselel onkin sitten taas varattu eläinlääkäri aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti