Hyvästi, koiravaari!

Raskain sydämin veimme tänään koiravaarin viimeiselle matkalle. Pari viikkoa sitten eläinlääkäri sanoi, ettei mitään ole enää tehtävissä Puttosen hyväksi. Keuhkoissa oli ilmeisesti kasvain (melanooma), joka alkoi haitata hengitystä. Antibiootti ja kortisoni tuntui ensin helpottavan, ja Puttonen piristyi selvästi pari päivää antibioottikuurin aloittamisen jälkeen. Kuitenkin pari päivää sitten Putti alkoi taas kakomaan ja se oli välillä kovin väsyneen oloinen. Sunnuntaina huomasin, että oikeasta sieraimesta valuu taas kellertävää limaa. Ilmiselvästikään tulehduksesta ei enää ollut kysymys - sillä olisihan antibiootit ja kortisoni jo auttanut. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Puttosella oli jonkin verran hengitysvaikeuksia. Se kuulosti aivan siltä, kuin sillä olisi ollut nenä tukossa. Maanantaina yritettiin saada kiinni eläinlääkäriämme, jotta kuulisimme mitä mieltä hän on asiasta. Maanantai päivä meni Puttosella kuitenkin suhteellisen hyvin. Tosin vaari ei jaksanut kovin pitkälle lenkille ja halusi itsepäisesti kääntyä melko pian kotiin päin. Maanantaina ja tiistain välisenä yönä Putilla oli jo paljon pahempia hengitysvaikeuksia. Sillä tuntui olevan limaa hengitysteissä, ja se kiskoi henkeä koko pienen ruumiinsa voimalla. Tilanne parani, kun koiran nosti pystyyn. Ilmeisesti kun Putti makasi pidempään kyljellään, neste ja lima alkoi kerääntyä keuhkoihin tai jonnekin muualle ja vaikeutti hengitystä. Päätimme aamuyöstä, että varaamme seuraavalle päivälle eutanasiaa varten. Isäntä soitti vakituiselle eläinlääkärillemme, joka lupasi järjestää asian. Putti nukutettiin klo 15.45. Suuri koirapersoona pienessä koossa oli poissa.

Herra Puttonen 11.2.1999 - 17.5.2011

Int & Fin & Rus & Est & Pl & Rkf & Mol Ch, BalticW-00, EurasiaW-02 Wildwood's Time Will Tell