Svenkka kaupunkikävelyllä

Ajattelin, että Svenkka -poikaa täytyisi viedä kaupungille katselemaan ihmisvilinää. Jätin auton Pyynikin uimahallin taakse ja kävelin sieltä Puutarhakatua pitkin Keskustorille. Hetken aikaa istuskelin Vanhan kirkon muurilla kuuntelemassa jazzia ja sitten kävelin Kauppakatua pitkin takaisin autolle.

Hyvinhän Sven-poika pärjäsi kaupungilla. Vähän arvelin, josko se hermostuu sitä vilinästä ja hälinästä. Onhan Sven toki tottunut autoihin ja ihmisiin, mutta väkeä liikkuu meidän kylän raiteilla huomattavasti vähemmän kuin kaupungilla. Ensin alkuun Sven kulki häntä koipien välissä, mutta pari korttelin jälkeen se jo tepsutti häntä pystyssä. Seuraavaksi se alkoi ihmettelemään vastaantulijoita, mutta koska vastaantulijoita oli melkoisen paljon se istahti persuuksilleen ihmettelemään ihmisvilinää. Muutoin Sven kulki varsin hyvin. Mitä nyt välillä piti houkutella eteenpäin, kun jokin kiinnosti tavanomaista enemmän esim. eväitä syövä nuorisojoukko. Istuttiin Vanhan Kirkon muurilla kuuntelemassa jazzia ja sitten lähdettiin takaisin. Kaupungilla oli muuten todella paljon lasinsirpaleita kaduilla. Rikottuja olutpulloja lähinnä. Piti olla tarkkana, ettei koira vaan rikkonut tassujaan niihin sirpaleisiin.

Olen viime aikoina totuttanut Svenin olemaan auton etupenkillä, repsikan paikalla. Sven oli tietenkin turvavöissä. En koskaan kuljeta koiria autossa siten, että ne ovat irrallaan. Useimmiten laitan koiran kuljetusboxiin ja auton takaosaan. Kesän aikana olen kuitenkin totuttanut Sveniä olemaan turvavöissä - ainakin lyhyemmillä matkoilla. Pitemmillä matkoilla kuljetusboxi on kuitenkin parempi vaihtoehto.

Koiranpojat kesähelteillä

Koiranpojillakin on hieman helpompaa, kun kelit ovat tänään vähän viilenneet. Etenkin Sven tuntui kärsivän helteistä. Lenkilläkin se mennä löntysteli, kun taas Buddy ravaa ihan kevyesti. Siltikin helle on ollut melkoinen rasite koirille. Mietimme, että koiranpoikien oloa voisi helpottaa leikkaamalla turkin ihan lyhyeksi. Ystävämme käppänäkasvattaja kertoi kuitenkin, ettei turkkia kannata nyt ajaa lyhyeksi, sillä turkki suojaa myös auringolta. Olemmekin koittaneet helpottaa koirien oloa pahimpina hellepäivinä kastelemalla ne haalealla vedellä. Varsinkin Buddy innostuu tästä viilennyksestä aina niin kovasi, että alkaa hyöriä ja pyöriä pitkin pihamaata sekä ulvoa innoissaan.

Nyt helteillä, kun olen ollut lomalla, niin koirat saavat kulkea vapaasti sisään ja ulos. Mieluiten ne tuntuvat viihtyvän ulkona. Buddy makaa auringossa niin kauan kuin vain suinkin nahka kestää. Kyllä se aina lopulta siirtyy varjoon esim. makoilemaan jonkun kukkapuskan juureen. Buddy myös kaivelee mielellään kuoppia, jonne se sitten rötkähtää makaamaan. Viileä maa tuntuu varmana mukavalta vatsanahkaa vasten. Buddy viihtyy myös emännän seurassa riippumatossa. Mikä siinä on köllötellessä. Sven ei taas pidä yhtään mokomasta laitoksesta. Kovasti sen mieli tekee aina päästä riippumattoon, mutta sinne päästyään se seistä jököttää siellä kauhusta jäykkänä. Arvatenkin tassujen alla periksi antava kangas tuntuu Svenistä epämiellyttävältä ja lopulta se yrittää räpiköidä pois matosta. En parin kokeilun jälkeen ole Sveniä enää riippumattoon nostanutkaan, ettei se vaan loukkaa itseään poispyrkiessään. Pari kertaa Sven on itse hypännyt riippumattoon. Olen kaikessa rauhassa torkkunut riippumatossa ja ykskaks mahan päälle on pötkähtänyt vajaa kymmenen kiloinen koiranrontti. Upea tunne!

Koiranpoikien omia kesäharrastuksia

Kesälomalla on aikaa olla kotosalla. Ovet voi pitää auki puutarhaan, jolloin koiranpojat pääsevät liikkumaan vapaasti sisään ja ulos. Varsinkin vanhaherra Puttonen viihtyy ulkona (jollei sada). Mitä aurinkoisempi keli sitä varmemmin vanhan herran löytää aurinkoa ottamasta. Nuorempi koiramme Sven taas ei niinkään perusta aurinkokylvyistä, vaan makoilee mieluiten varjoisassa paikassa. Toisinaan hirvittää Puttosen into maata läähättämässä kuumassa auringossa. Oikein kuumana päivänä olen välillä kastellut vaarin, että olo vähän viilenisi.

Liikettä koiriin tulee, kun auto saapuu joko meidän tai naapurin pihaan. Jostakin syystä koirat eivät korviaan lotkauta, vaikka naapurin pikkupojat ajelevat polkupyörillään edes takaisin tonttimme rajalla olevalla tiellä, mutta mikäli joku auto tulee, niin sitä pitää haukkua oikein urakalla. Vastaavasti, jos joku tulee meidän pihaportin taakse, niin koiranpojat valpastuvat ja ilmoittavat välittömästi tunkeilijan saapumisesta. Myös erinäiset kolahdukset ja paukahdukset saavat koirat haukkumaan. Varsinaiset haukkujaiset meillä pidettiin, kun savupiipun korjaaja kolisteli talon katolla yhden päivän ajan. Sitä piti sitten vahtia tarmokkaasti koko päivän ja illalla koirat olivat aivan poikki, eivät muuta kuin makoilivat ja torkkuivat koko illan.

Käppänät ovatkin vallan mainioita vahtikoiria - ainakaan meidän tontilla ei kukaan tai mikään liiku koiraherrojen huomaamatta. Kyytiä saavat myös kurret ja naapurin kissatkin. Myös siilit pitää käydä haukkumassa illan suussa. Siili vetäytyy kasaan, puhisee ja sähisee ja käppänäherrat haukkuvat raivopäisenä ympärillä. Ovat kuitenkin oppineet olemaan koskematta piikkipalloon saatuaan joskus oikein kunnolla kuonoonsa.

Vahtimisen ja haukkumisen lisäksi koiraherrat harrastavat lannoitteiden ja lahojen puukeppien syömistä. Kanankakka ja hevosenlanta tuntuu jostakin syystä maistuvan. Kun kanankakan liuottaa veteen, jolloin sitä on vaikeampi syödä, pitää ainakin kieriskellä lantavedellä kastelussa kukkapenkissä. Jostakin syystä Sven on ihastunut lahoihin puukeppeihin. Niitä se jäytää ja kanniskelee edes takaisin - en tiedä miksi

Svensson sai rokotukset

Koiraherra Sven Svenssonin oli aika saada kaikki rokotukset päivitettyä. Samassa yhteydessä eläinlääkäri sitten katsasti koiranpojan kunnon noin pääpiirteittäin. Painoa oli 9,5 kg, joten poika voisi hieman laihtua. Svensson onkin helposti lihovaa sorttia, jonka syömisiä pitää rajoittaa. Nyt täytyy taas hieman pienentää päivittäistä ruoka-annosta. Svenssonin silmäluomet olivat hieman turvoksissa ja kyyneltuotanto todella niukkaa. Kuivasilmäisyys vaivaa siis myös nuorempaakin koiraa. Outo juttu! Niinpä Svenssoninkin silmiä täytyy aina välillä huuhdella ja poistaa venyvää rähmää niistä. Silmiä täytyy myös kostuttaa välillä - ei kuitenkaan niin usein kuin Puttosella, onneksi! Lisäksi silmiin voi laittaa siklosporiinitippoja. Muuten koiraherra vaikuttaa ihan hyvinvoivalta. Onneksi!

Laitoinkin Svenille siklosporiinitippoja tänään. Tuntui kuitenkin siltä, että Svenin silmät ärsyyntyivät entisestään. Päätinkin sitten jatkaa tähän asti hyväksi havaitulla linjalla - puhdistan ja huuhtelen silmät silloin tällöin ja laitan keinokyyneliä. Katsotaan mihin se kuivasilmäisyys kehittyy - toivottavasti se on ohimenevää.