Nenäpunkkeja?!

Sven -raukka alkoi köhiä alkuviikosta. Mietin, että oliko sillä kennelyskää vai mitä lie. Aivan yllättäen aamuyöstä alkoi ihan ihmeellinen korina. Ei se oikein yskältäkään vaikuttanut. Sven veti henkeä ja korisi aivan kuin hengityselimissä olisi ollut todella paljon limaa. Koira melkein oksensikin. Sven itse oli ihan surkeana ja Puttonen pelkäsi sitä. Seuraavana päivänä Svenin kunto alkoi olla parempi. Ajateltiin, että ehkä sillä on kuitenkin kennelyskä. Lämpöä ei kuitenkaan vaikuttanut olevan. Muutenkin Sven vaikutti olevan ihan oma itsensä.

Torstaina Sven ei enää kakonut tai ryystänyt oikeastaan lainkaan. Mutta tänään perjantaiaamuna Svenin tila oli paljon huonompi kuin aiemmin. Aamulla se kakoi ja kurlasi räkää ja tuntui tukehtuvan. Ei muuta kuin poika lääkäriin. Isäntä soitti heti aamusta eläinlääkärille. Oireiden perusteella puhelindiagnoosiksi tuli nenäpunkki. Varmuudeksi Sven kuitenkin piti viedä lääkäriin tarkempaa tutkimusta varten. Kehkot ja sydän kuulostivat ihan hyviltä, joten ei vaikuttanut kennelyskältä. Diagnoosiksi tuli siis nenäpunkki epäily (sus.) ja lääkkeeksi Interceptor Vet. Myös vanha herra Puttonen joutui lääkekuurille, sillä nenäpunkit tarttuvat todella helposti. Koiruudet saavat yhden tabletin kerran viikossa kuukauden ajan. Lääkettä saa eläinlääkäriltä, jolla on erityislupa. Lääkäri oli myös varoittanut, että hoidon alkuvaiheessa oireet saattavat pahentua. Kuolleet punkit ärsyttävät limakalvoja ja saattavat aiheuttaa voimakkaitakin oireita.

Nenäpunkki (Pneumonyssus caninum) on koiran ulkoloinen. Pieni hämähäkkieläin, joka elää koiran nenän limakalvoilla. Osa koirista ei oireile juuri millään tavoin, mutta toiset taas reagoivat voimakkaastikin. Meidänkin Sven oirehti todella selvästi, kun sitä vastoin Puttonen ei juuri millään tavoin. Molemmilla on taatusti tuo punkki, sillä se tarttuu erittäin helposti koirasta toiseen kosketuksen kautta.

Sattuma pakkaspäivänä

Tänään sattui hauska juttu, kun olimme poikien kanssa iltakävelyllä. Vastaan tuli pieni, valkoinen käppänän poika. Ikää oli kokonaiset 4,5 kuukautta ja energiaa kuin pienessä voimalaitoksessa. Innoissaan se hyöri ja pyöri Svenssonin ja Puttosen ympärillä. Vanhalta herralta loppui hermot heti alkuunsa ja se alkoi murisemaan nuorelle huligaanille. Svenssonilla taas pinna kesti ihan hyvin. Nuori jangsteri roikkui milloin parrassa, milloin könysi selässä, milloin taas rymysi mahan alla. Sitten oli pakko lähteä kotiin ja eri suuntiin. Voi mikä parku pikkupennulta pääsi. Ulina kuulosti ihan samalta kuin Puttoselta. Mietin, että niinköhän meidän herra Puttonen olisi pennulle sukua. Pentu oli syntynyt Pirkkalassa ja sen isä on tuotu Israelista. Näillä tiedoilla saikin Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä selvitettyä, että niinpä niin – meidän Puttonen on pennun isoisän isoisä.

Ja puuro maistuu

Koiranpojat ovat olleet nyt kotiruokadieetillä reilut kaksi kuukautta. Olen ostanut välillä valmista koiran puuroainesta, jossa on hirssiä, tattaria, riisiä, ohraa, kauraa ja pellavansiementä. Aina puuroainesta ei kuitenkaan ole saatavilla ja silloin teen oman sekoituksen tattarista, ohrasta, riisistä ja hirssistä. Koiruudet tuntuvat voivan vallan hyvin. Vanha vaarikoirakin on pirteä ja pysyy hyvin pitkälläkin lenkillä mukana. Lisäksi vanha herra syö paljon paremmin kuin aiemmin. Nuorempi herra Svensson voi myös vallan mainiosti. Syksyllä Svensson oli hieman liian pullea (rasvakerros oli alkanut kerääntymään kylkiluiden päälle). Nyt Svensson alkaa olla taas sutjakassa kunnossa. Toisinaan annan koirille vitamiini- ja kivennäisainetta (pari kertaa viikossa). Vähän mietityttää onko tuo lisäravinne liikaa vai liian vähän. Puuron lisäksi koirat toki saavat lihaa ja ruokalusikallisen rypsiöljyä, joskus raakoja kananmunia, joskus kypsennettyjä vihanneksia. Jostakin luin, että koiralle voisi antaa kananmunan kuorista tehtyä jauhetta ja omega-kapseleita. Vanhat koirat tarvitsevat erityisesti gamma-linoleenihappoa (Viacutan -tipat), jota niiden maksa ei pysty enää kunnolla valmistamaan. Täytyy selvittää asiaa enemmän.

Poikien puurolinja pitää

Poikien puuron syönti on jatkunut nyt reilun kuukauden. Hyvin on mennyt. Teen kerran viikossa puurosatsin, jossa on 2 dl hirssiä, 2 dl kokonaisia tattarisuurimoita, 2 dl kokojyvä riisiä, 2 dl kokonaisia ohrasuurimoita sekä raastettua porkkanaa, pinaattia tm. juuresta (ei kuitenkaan perunaa) ja ripaus merisuolaa. Kypsennän puuroa uunissa pari tuntia 175 asteessa.

Kun tarjoan puuroa pojille, sekoitan siihen ruokalusikallisen kylmäpuristettua öljyä (rypsi- tai auringonkukkaöljyä). Lisäksi sekoitan siihen aina raakaa lihaa tai joskus raakaa maksaa. Toisinaan lisään annokseen raa'an kananmunan per nuppi. Toisinaan taas laktoositonta raejuustoa, maustamatonta jogurttia tms.

Ainakin koiruuksien maha on toiminut ihan hyvin ja uloste on ollut kiinteää. Varsinkin vanhempi koirista eli Puttonen vaikuttaa hyötyneen kotiruuasta. Koira syö ruokansa mielellään ja vaikuttaa varsin pirteältä. Svenssonilla nyt ei mitään vikaa ole ruokahalussa koskaan ollutkaan. Hieman huolestuttaa se, että saavatko koirat varmasti riittävästi ravinteita. Tai riittävästi pureskeltavaa. Yritän huolehtia koirien hammaskalustosta tarjoamalla päivittäin purujuttuja ja porsaankorvia, koska ne eivät saa nyt kuivamuonaa.

Lisätietoa:
Yrjölä, J.A.U. Koirien ruokinnan perusteita. Haapavesi: Kennel Zirabanden [viitattu 8.1.2009]. Saatavissa www-muodossa: http://seitti.net/koira/saitti/jau.html

Puuroa pojille

Puttonen ja Svensson ovat syöneet puuroa ja lihaa nyt parin viikon ajan. Siirtyminen uuteen ruokavalioon tehtiin vähitellen. Ruokalusikallinen lihaan per nuppi ensimmäisen viikon ajan sekoitettuna kuivamuonaan. Sen lisäksi annoin molemmille maitohappobakteereja, joiden tarkoituksena on pitää maha kunnossa ruokavalion muutoksen yhteydessä. Seuraavasta viikosta alkaen pojat saivatkin sitten puuroa, johon oli sekoitettu noin puolet naudan- ja sianlihavalmistetta sekä kylmäpuristettua rypsiöljyä. Lisäksi ruokaan on sekoitettu koko ajan maitohappobakteereja ja silloin tällöin vitamiini- ja hivenainevalmistetta.

Mitä muutoksia? Ainakin molemmat koirat tuntuvat syövän mielellään kotiruokaa. Puttonen, joka on aina ollut huono syömään, syö todella mielellään puuroansa. Kertaakaan ei ole jäänyt kuppi tyhjäksi. Puttonen on myös jotenkin virkistynyt. Saattaahan se toki johtua jostakin muustakin kuin ruuasta. Tämän lisäksi Svensson on lakannut haisemasta. Svensson tapasi päästellä pöydän alla sellaisia leijoja, että hienompinenäinen pyörtyi. Nyt skunkkaileminen on loppunut kokonaan.

Koirat ovat onneksi sen verran pieniä, että iso uunivuoallinen kerran viikossa tehtynä riittää koko viikon eväiksi. Sekoitan lihan ruokaan vasta tarjoiluvaiheessa, joten puuro säilyy hyvin jääkaapissa.

Kotiruokaa

Ystävämme käppänäkasvattaja ehdotti, että alkaisimme antamaan koirillemme kotiruokaa. Nykyisin syötämme koirillemme pelkästään kuivamuonaa ja tietenkin vettä. Pelkkä kuivamuona aiheuttaa koirille helposti virtsakiviä ja helposti myös muita ongelmia. Kotiruualla ei kuitenkaan tarkoiteta mitään ruuantähteitä, vaan kypsennettyä kasvisruokaa sekä eläinperäistä ruokaa raakana. Kasvisperäistä ruokaa ei pitäisi koskaan antaakaan raakana. Löysinkin netistä ohjeen puurolle, johon tulee tattaria, ohraa, hirssiä, riisiä, ohraa sekä mahdollisesti pellavansiemeniä. Alkuperäinen nimi lienee Yrjölän puuro. On olemassa myös valmista koiran puuroaineista, mutta sitä vaan ei myydä missään (tai en ole löytänyt). Lisäksi voisi antaa porkkanaa, paprikaa sekä kylmäpuristettua öljyä. Lisäksi tarvitaan lihaa – esim. jauhelihaa, sydäntä, naudan mahaa, kananmunia yms. Ruokaan voi sekoittaa valmiina raejuustoa, kermaviiliä tms. Ei kuitenkaan mielellään maitojauhetta, sillä joidenkin lähteiden mukaan se saattaa aiheuttaa korvavaivoja. Täytyy alkaa kokkailemaan, joten katsotaan millaisen vastaanoton uusi dieetti saa.

Ulkoasua siistimässä

Molempien koiraherrojen turkki alkoi kaivata kipeästi siistimistä. Varsinkin nuorempi herra Svensson alkoi muistuttaa jotakin epämääräistä karvakasaa, jolla on neljä jalkaa ja häntä. Siksi toisekseen varsinkin Svenssonilla tuppaa pohjavilla menemään helposti takkuun. Ajattelimme viedä pojat parturiin ennen kuin alkaa pakkaskelit (jos ne ylipäätään alkavat). Nyt kun turkit trimmataan, niin hyvin menee koko talven. Niinpä sitten pakkasin pojat autoon ja hurautimme Vesilahdelle parturiin. Oikeastaan kääpiösnautserin turkki pitäisi nyppiä, mutta meillä pojat on ajeltu sähkötrimmillä. Etenkin Puttosen turkki ajellaan nykyisin. Ei viitsi vanhusta enää kiusata nyppimisellä. Kennel Wäkkärän sivuilla on valaiseva kuvaus ”käppänän” trimmaamisesta.

Vanhempi herra Puttonen sietää hyvin erilaiset kauneudenhoitotoimenpiteet kuten korvakarvojen nyppiminen ja kynsien leikkaus, mutta Svenssonilla meinaa hermo mennä. Svensson on kuitenkin kehittynyt, kun muistaa ensimmäiset kynsien leikkausoperaatiot. Kun Svensson tuli meille se oli melkoisen metsittynyt otus, joka pelkäsi ihan kaikkea – omaa varjoansakin. Kynsien leikkaamiseen meni ensimmäisillä kerroilla varmaan tunti ja purkillinen herkkupaloja. Svensson istui pöydällä ja kiljui, kiemurteli, vikisi, yritti purra yms., mutta kynnet leikattiin. Nykyisin Svensson makaa selällään pöydällä, jolloin kynnet saa helposti ja nopeasti leikattua.

Edelleen Svenssonin kanssa harjoitellaan korvakarvojen nyppimistä mikä Svenssonista tuntuu maailman kurjimmalta jutulta. Svenssonilla on kaiken lisäksi harvinaisen karvaiset korvat. Sain vinkin korvapulverin käytöstä, joka helpottaisi korvakarvojen nyppimistä. Valitettavasti en ole saanut selvitettyä mistä pulverisat oikein on kysymys, mutta nyt löysinkin Wäkkärän -kennelin sivuilta maininnan Bio Groomin Ear Fresh -korvapulverista. Täytyypä kokeilla ja katsoa miten homma sujuu.