Monet tietävätkin, että suklaa on koirille myrkkyä, mutta on myös monia muita arkipäiväisiä ruoka-aineita, jotka ovat koiralle haitallisia tai jopa myrkyllisiä Esimerkiksi rusinat ja viinirypäleet voivat aiheuttaa joillekin koirille munuaisvaurioita. En itse ole koskaan antanut rusinoita koirilleni, mutta joskus koiraherrat ovat päässeet napsimaan rusinoita, kun rusinapaketti on esim. hajonnut käsiin ja rusinat lentäneet ympäri lattioita. En ole kuitenkaan sen kummemmin huolestunut tilanteesta, vaikka tutkimustietojen mukaan pitäisi huolestua.
Viinirypäleet ja rusinat saattavat aiheuttaa koiralle (ja myös kissalle) vakavan munuaisvaurioin. Ei tiedetä tarkkaan myrkytyksen mekanismia, mutta on todettu, että joillekin koirille kehittyy vakava munuaisvaurio 24 - 72 tunnin kuluessa viinirypäleiden tai rusinoiden syömisestä. Munuaisvaurion seurauksena koira useimmiten menehtyy. Munuaisvaurion aiheuttava määrä viinirypäleitä on noin 32 g/kg ja rusinoita noin 11-32g/kg. Ensimmäiset oireet ilmenevät 6- 12 tunnin kuluessa – koira oksentaa ja ripuloi. Oireina on usein myös uneliaisuus, heikkous, kuivuminen, vapina, voimakas juomisen tarve ja ruokahaluttomuus. Mikäli koira on oksentanut suurimman osan syömistään rypäleistä tai rusinoista ja se saadaan eläinlääkärin hoitoon viivytyksettä, saattaa koira selviytyä. Jos taas myrkytystila kehittyy liian pitkälle, koiran ennuste on huono.
Lähde: Raisins/Grapes. The Merck Veterinery manual [online]. Whitehouse Station (NJ): Merck & Co., Inc. 2008 [viitattu 5.8.08] http://www.merckvetmanual.com/mvm/index.jsp?cfile=htm/bc/211106.htm&hide=1
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Koirilta kiellettyä 1 - suklaa
Suklaa sisältää teobromiini, joka on koirille myrkyllistä. Kaakaopavusta peräisin oleva teobromiini voi aiheuttaa koiralle epilepsiakohtauksen, sisäisiä verenvuotoja tai sydämen toimintahäiriön, joka saattaa johtaa sydänkohtaukseen. Myrkyllinen annos koiralle on 100-200 mg teobromiinia per elopainokilo. Myrkyllisen annoksen koko on yksilöllinen, koirasta riippuen pienemmätkin annokset ovat aiheuttaneet vakavia oireita ja jopa kuolemantapauksia. Jo 20mg teobromiinia per elopainokilon suuruinen annos saattaa aiheuttaa koiralle ripulia, oksentelua ja pakonomaista juomista. Sydänoireita voi esiintyä jo 40-50mg/elopainokiloa teobromiinia saaneella koiralla.
Teobromiinin määrä suklaassa riippuu paitsi kaakaopavun sisältämästä teobromiinista myös suklaatuotteen tyypistä. Eri lähteissä näkyy hieman erilaisia arvioita suklaatyyppien sisältämän teobromiinin määrästä. Maitosuklaassa on teobromiinia mainittu olevan lähteestä riippuen noin 0,5 – 2,3mg/g. Vaarallinen annos maitosuklaata on jo noin 50 g /elopainokilo, mutta jo paljon pienemmätkin annokset voivat saada koiran oksentamaan ja ripuloimaan. Tummassa suklaassa teobromiinia on 1,5 – 5,7mg/g. Vaarallinen annos voi siis olla jo 20g tummaa suklaata per elopainokilo. Viisi kiloa painava koira voi siis saada suklaamyrkytyksen syötyään 100g tummaa suklaata. Taloussuklaassa teobromiinia on mainittu olevan 4 - 16mg/g. Jo 10g /elopainokilo taloussuklaata voi olla koiralle kohtalokas. Eniten teobromiinia on kuitenkin kaakaojauheessa, jopa 28,5 mg/g.
Suklaamyrkytyksen oireet alkavat usein viiveellä – usein vasta 2 -3 vrk kuluttua suklaan syömisestä. Oireita ovat mm. levottomuus, ärtyisyys, verinen oksennus, sydämen tiheälyöntisyys (takykardia), lihaskouristukset, virtsan tiputtelu, sydänpysähdys ja hengityksen lamaantuminen. Ensiapuna on koiran oksettaminen ja lääkehiilen antaminen. Aina kannattaa ottaa yhteys myös eläinlääkäriin.
Ei pidä syöttää koiralle pieniäkään määriä suklaata. Myöskin ns. koirasuklaan antamista on syytä harkita - miksi ylipäätään pitäisi opettaa koira syömään mitään suklaata?
Lähteet:
- Chocolate. The Merck Veterinery manual [online]. Whitehouse Station (NJ): Merck & Co., Inc. 2008 [viitattu 5.8.08] http://www.merckvetmanual.com/mvm/index.jsp?cfile=htm/bc/211104.htm
- Espoon eläinsairaala. Sivulla myös ohjeita myrkytystilanteisiin
http://www.espoonelainsairaala.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=69&Itemid=94
Teobromiinin määrä suklaassa riippuu paitsi kaakaopavun sisältämästä teobromiinista myös suklaatuotteen tyypistä. Eri lähteissä näkyy hieman erilaisia arvioita suklaatyyppien sisältämän teobromiinin määrästä. Maitosuklaassa on teobromiinia mainittu olevan lähteestä riippuen noin 0,5 – 2,3mg/g. Vaarallinen annos maitosuklaata on jo noin 50 g /elopainokilo, mutta jo paljon pienemmätkin annokset voivat saada koiran oksentamaan ja ripuloimaan. Tummassa suklaassa teobromiinia on 1,5 – 5,7mg/g. Vaarallinen annos voi siis olla jo 20g tummaa suklaata per elopainokilo. Viisi kiloa painava koira voi siis saada suklaamyrkytyksen syötyään 100g tummaa suklaata. Taloussuklaassa teobromiinia on mainittu olevan 4 - 16mg/g. Jo 10g /elopainokilo taloussuklaata voi olla koiralle kohtalokas. Eniten teobromiinia on kuitenkin kaakaojauheessa, jopa 28,5 mg/g.
Suklaamyrkytyksen oireet alkavat usein viiveellä – usein vasta 2 -3 vrk kuluttua suklaan syömisestä. Oireita ovat mm. levottomuus, ärtyisyys, verinen oksennus, sydämen tiheälyöntisyys (takykardia), lihaskouristukset, virtsan tiputtelu, sydänpysähdys ja hengityksen lamaantuminen. Ensiapuna on koiran oksettaminen ja lääkehiilen antaminen. Aina kannattaa ottaa yhteys myös eläinlääkäriin.
Ei pidä syöttää koiralle pieniäkään määriä suklaata. Myöskin ns. koirasuklaan antamista on syytä harkita - miksi ylipäätään pitäisi opettaa koira syömään mitään suklaata?
Lähteet:
- Chocolate. The Merck Veterinery manual [online]. Whitehouse Station (NJ): Merck & Co., Inc. 2008 [viitattu 5.8.08] http://www.merckvetmanual.com/mvm/index.jsp?cfile=htm/bc/211104.htm
- Espoon eläinsairaala. Sivulla myös ohjeita myrkytystilanteisiin
http://www.espoonelainsairaala.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=69&Itemid=94
tiistai 5. elokuuta 2008
Hampaiden hoitoa
Puttonen on aina kärsinyt huonoista hampaistaan. Tai paremminkin siitä, että hammaskiveä tuntuu kehittyvän reippaanlaisesti. Osa hampaista on jouduttu poistamaankin, koska ne olivat alkaneet heilua. Mutta parempi kuitenkin poistaa huonokuntoiset hampaat, jotka vaikuttavat yleiskuntoonkin. Pari vuotta sitten Puttoselta jouduttiin poistamaan etuhampaat ja nyt yksi takahammas, jonka juuriosa oli tullut näkyviin ja hammas heilui uhkaavasti. Hammaskiveä ei nyt kuitenkaan ollut juuri lainkaan. Olemmekin harjanneet Puttosen hampaat nyt vajaan kahden vuoden ajan päivittäin – vähempi ei tunnu riittävän. Samalla harjaamme myös Svenssonin hampaat. Hampaiden harjaamisen lisäksi molemmat koiruudet saavat päivittäin pureskeltavakseen hampaita puhdistavia tikkuja. Eläinlääkäri kehuikin, että Puttosen hampaista näkee, että niitä on hoidettu. Nyt olemme kokeilleet kuukauden ajan vielä lisähoitona Vet Aquadent -liuosta. Ainakin on hengitys raikastunut.
Puttosella on onneksi kulmahampaat ja suurin osa takahampaista tallessa, joten se pystyy ihan hyvin pureskelemaan edelleen puruluita ja nappuloita. Etuhampaiden puuttuminen aiheuttaa sen, että Puttonen kuolaa ja ”liputtaa” nukkuessaan. Kieli, kun pyrkii helposti valahtamaan ulos suusta koiraherran uneksiessa makkaroista ja juustonkappaleita.
Puttosella on onneksi kulmahampaat ja suurin osa takahampaista tallessa, joten se pystyy ihan hyvin pureskelemaan edelleen puruluita ja nappuloita. Etuhampaiden puuttuminen aiheuttaa sen, että Puttonen kuolaa ja ”liputtaa” nukkuessaan. Kieli, kun pyrkii helposti valahtamaan ulos suusta koiraherran uneksiessa makkaroista ja juustonkappaleita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)