Yksinäinen Svensson

Svensson parka tuntuu olevan välillä vähän hukassa. Svensson on melkoinen arkajalka, ja nyt sen paras kaveri on poissa. Lenkilläkin se on ollut melko vaisun oloinen. Pysähtelee aina välilä katselemaan jonnekin. En tiedä, odotteleeko se kaveriaan vai mitä miettii. Ensimmäinenä ilta Sevn ei oikein osannut mennä nukkumaan. Svenillä ja Puttosella oli tapana mennä nukumaan aina yhdessä. Nyt Sven istui sängyllä ja kuulosteli missä kaveri on. Se tuijotti kuljetusboxia, jossa Puttosella oli tapana torkkua. Ja kuunteli, mutta eihän siellä ollut ketään. Seuraavaksi Sven kiersi huushollin ja etsi missä Puttonen on. Selvästikin se etsii kaveriaan. Sven ei ole koskaan ollut yksin, joten saa nähdä miten se alkaa selviämään.
Meille on jo tullut parikin ehdotusta kaveriksi Svenille. Ystävämme käppänäkasvattaja sanoi, että hän voi kyllä järjestää, jos Sven on yksinäinen. Isännän veli kertoi myös, että eräs stafineiti voisi hyvinkin sopia Svenille kaveriksi. Katsotaan nyt, ei ole vielä ehditty miettimään asiaa puoleen eikä toiseen.

Hyvästi, koiravaari!

Raskain sydämin veimme tänään koiravaarin viimeiselle matkalle. Pari viikkoa sitten eläinlääkäri sanoi, ettei mitään ole enää tehtävissä Puttosen hyväksi. Keuhkoissa oli ilmeisesti kasvain (melanooma), joka alkoi haitata hengitystä. Antibiootti ja kortisoni tuntui ensin helpottavan, ja Puttonen piristyi selvästi pari päivää antibioottikuurin aloittamisen jälkeen. Kuitenkin pari päivää sitten Putti alkoi taas kakomaan ja se oli välillä kovin väsyneen oloinen. Sunnuntaina huomasin, että oikeasta sieraimesta valuu taas kellertävää limaa. Ilmiselvästikään tulehduksesta ei enää ollut kysymys - sillä olisihan antibiootit ja kortisoni jo auttanut. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Puttosella oli jonkin verran hengitysvaikeuksia. Se kuulosti aivan siltä, kuin sillä olisi ollut nenä tukossa. Maanantaina yritettiin saada kiinni eläinlääkäriämme, jotta kuulisimme mitä mieltä hän on asiasta. Maanantai päivä meni Puttosella kuitenkin suhteellisen hyvin. Tosin vaari ei jaksanut kovin pitkälle lenkille ja halusi itsepäisesti kääntyä melko pian kotiin päin. Maanantaina ja tiistain välisenä yönä Putilla oli jo paljon pahempia hengitysvaikeuksia. Sillä tuntui olevan limaa hengitysteissä, ja se kiskoi henkeä koko pienen ruumiinsa voimalla. Tilanne parani, kun koiran nosti pystyyn. Ilmeisesti kun Putti makasi pidempään kyljellään, neste ja lima alkoi kerääntyä keuhkoihin tai jonnekin muualle ja vaikeutti hengitystä. Päätimme aamuyöstä, että varaamme seuraavalle päivälle eutanasiaa varten. Isäntä soitti vakituiselle eläinlääkärillemme, joka lupasi järjestää asian. Putti nukutettiin klo 15.45. Suuri koirapersoona pienessä koossa oli poissa.

Herra Puttonen 11.2.1999 - 17.5.2011

Int & Fin & Rus & Est & Pl & Rkf & Mol Ch, BalticW-00, EurasiaW-02 Wildwood's Time Will Tell

Lyhyitä lenkkejä ja kalkkunoita

Aamulla (4.5.11) Puttonen sai kortisonin ½ tbl ja yhden antibioottitabletin. Päivän aikana Puttonen on pääasiassa nukkunut ihan rauhallisena. Iltalenkillä Putti ei kovin pitkälle halunnut kävellä, vaan itsepäisesti kääntyi melko pian takaisin kotiin. Lenkillä Puttonen tuntui kuitenkin varsin virkeältä - jaksoi kiinnostuneena haistella tienpientareita ja jopa vähän raapiakin omien hajumerkkien levittämiseksi. Ruoka maistuu edelleenkin hyvin. Välillä Puttonen tuntuu olevan vähän hukassa. Se saattaa kävellä ihan yllättäen autoa tai seinää päin. Tai mennä jonnekin koloon eikä sitten osaa sieltä pois. Usein se menee ulkona terassin pöydän alle eikä selviä sieltä pois.

Muuten Puttonen seuraa varsin tiiviisti ihmisiä. Ehkä se jollakin tavalla tiedostaa olevansa vanha ja sairas. Päivät sujuu ihan hyvin, mutta yöt ovat vähän hankalampia. Puttosella on lieviä hengitysvaikeuksia ja sillä tuntuu olevan myös usein kylmä.

Saattohoito alkaa

Koiravaari Puttonen kävi tänään (3.5.11) eläinlääkärillä. Huonoja uutisia! Keuhkoista löytyi jotakin poikkeavaa, joka ei vaikuta tulehdusmuutokselta. Eläinlääkäri epäili, että kyseessä on kasvain - todennäköisesti melanooma. Myös kiveksiin on ilmaantunut patti siihen kohtaan mistä melanooma poistettiin vuosi sitten. Syöpä on siis uusiutunut. Puttosella on hieman hengitysvaikeuksia, mutta kortisoniannostusta on turha lisätä, sillä se ei auta. Puttonen sai antibioottikuurin, jonka pitäisi auttaa hengitystä. Mitään ei ole enää tehtävissä. Vaari on kuitenkin pirteän oloinen ja katse kirkas, ulvoo edelleenkin innoissaan eikä koiruudella tunnu olevan kipuja.. Keuhkoissa oleva kasvain tuntuu kuvien perusteella kasvavan hitaasti, niinpä vaari pääsi vielä kotiin. Enää ei käydä pitkillä lenkeillä, eikä vaaria rasiteta ylimääräisellä toohotuksella. Vaari myöskin kannetaan portaissa. Nyt vaan ollaan hiljaa yhdessä ja syödään kalkkunoita (kalkkunaleikkelettä), jotka ovat Puttosen suurta herkkua. Kun vaarin voimat alkavat tuosta heiketä, on aika lähteä. Ja tietenkin heti, jos se alkaa tuntumaan tuskaiselta. Isäntä on luvannut lähteä viimeiselle reissulle vaarin kanssa - minusta ei siihen olisikaan.

Punkkeja taas

Tämän kevään ensimmäiset punkit on sitten nypitty Svenin silmäkulmista tänä aamuna. Täytyy varmaankin laittaa koiranpojille punkinestolääkkeet. Bayvanticilla täytyy taas koiranpojat valella.

Lääkekuurilla edelleen

Putti -vaari ei ole kunnossa oikein vieläkään. Maaliksuun alussa (siis liki kaksi kuukautta siten) Puttoselle määrättiin kortisonilääkitys, jota alkuvaiheessa tuettiin antibiooteilla. Ensin viiden päivän ajan 2 tbl päivässä, sitten 1 tbl päivässä kymmenen päivän ajan. Sen jälkeen lääkitystä jatkettiin seuraavat kymmenen päivää ½ tbl päivässä, jonka jälkeen ½ tbl joka toinen päivä seuraavat kolme viikkoa. Kuitenkin ennen pääsiäistä, kun Puttonen oli syönyt kortisonia ½ tbl joka toinen päivä, alkoi nenä uudestaan vuotamaan. Puttosella alkoi olla taas selkeitä hengitysoireita ja etenkin öisin.

Ei muuta kuin uudestaan eläinlääkärin pakeille. Kortisoni annostusta nostettiin seuraaviksi kolmeksi päiväksi yhteen tbl per päivä, jonka jälkeen jatkettiin ½ tbl päivässä seuraavat 2-3 kuukautta kenties loppuelämän. Ensin lääkitys tuntuikin tehoavan, mutta ennen vappua tilanne alkoi taas heikkenemään. Puttosella on taas hengitysvaikeuksia ja varsinkin öisin. Aivan kuin sillä olisi nenä tukossa. Se koittaa pärskiä, niiskuttaa ja tuhautella ihan kuin ihminen, jolla on nenä tukossa. No, niistää se ei osaa. Lisäksi sieraimesta tuntuu taas valuvan paksuhkoa limaa, jota meidän sairaanhoitajakoiramme Sven käy ahkerasti siivoamassa. Humiseksi Puttoselel onkin sitten taas varattu eläinlääkäri aika.