Koiranpoika sairastaa

Annoin Puttoselle heti eläinlääkäristä palattuamme uutta dieettiruokaa. Ruoka on tarkoitettu happamoittamaan virtsaa, joka nyt on emäksistä (ph 8). Ruoka myöskin edistää struviittikiteiden liukenemista. Ruokavaliota pitää noudattaa useamman viikon ajan. Kun kiteet ovat liuenneet, aloitetaan ruokinta, joka ehkäisee kiteiden muodostumista.

Ilmeisesti ruoka alkoi heti vaikuttaa, koska Puttonen alkoi juoda illan kuluessa aiempaa useammin. Yön aikanakin se kuului käyvän useasti juomakupilla. Koiraa täytyy aina tämän tästä päästää ulos tarpeilleen, sillä pidättäminen ei ole tässä vaiheessa hyväksi. Veinkin koiraherran ulos hieman ennen puolta yötä ja heti aamulla kuuden aikaan.

Aloitin myös ruuan antamisen useampana annoksena. Annoin yhden kolmasosan ruuan määrästä heti aamulla. Isäntä saa tarjoilla toisen kolmanneksen puolen päivän tienoilla ja sitten illalla loppuosa. Toivottavasti saadaan kiteet liukenemaan ennen kuin ne muodostavat kiviä.

Odottelemme vielä eläinlääkärin soittoa.

Lisää tietoa eläinlääkäriaseman Ouluvet Oy:n sivuilta Virtsatietulehdus http://www.ouluvet.fi/virtsatie.html

Voi, voi herra Puttonen parka

Tänään oli herra Puttosella kontrolli kaksi viikko sitten todetun virtsarakon- ja eturauhastulehduksen tiimoilta. Putti on ollut antibioottikuurilla pari viikkoa. Putti sai myös antitestosteronipiikin tuolloin. Tavoitteena oli, että antibiootti hoitaisi tulehduksen ja antihormoni taas auttaisi pienentämällä eturauhasen kokoa.

Reilu tunti ennen eläinlääkärin aika pyydystin Puttoselta virtsanäytteen saunakauhan avulla. Tulos ei ollut mitenkään hyvä. Virtsan ph oli noussut reilusti viime kertaisesta. Nyt se oli 8, kun se kaksi viikkoa sitten oli 6. Normaali ph lienee 5-6. Lisäksi virtsassa oli verta ja sakkaa eli virtsakiteitä, jotka todettiin struviittikiteiksi. Testin tekijä ei ollut koskaan nähnyt moista määrää kiteitä aiemmin. Kaksi viikkoa sitten ei näitä kiteitä ollut lainkaan. Leukosyyttejä ei nyt ollut, joten tulehdus lienee aisoissa ainakin jollakin tapaa. Ilmeisesti Puttosella on eturauhanen suurentunut ja se on alkanut vaikeuttaa virtsan kulkemista ja johtanut virtsarakon ja eturauhasen tulehdukseen. Virtsassa olevat kiteet osaltaan ylläpitävät tulehdusta ärsyttäen virtsaputkia.

Nyt yritetään poistaa virtsassa olevat struviittikiteet väliaikaisen ruokavalion avulla. Dieettiruuassa on vähemmän proteiineja ja kivennäisaineita, mutta enemmän natriumia. Tarkoituksena on saada koira juomaan enemmän ja myös sitä kautta edistää kiteiden poistumista. Saman aikaisesti hoidetaan antibiooteilla tulehdusta. Vielä ainakin kuusi päivää.

Sitten mietityttää tuo eturauhanen. Se ei ole pienentynyt yhtään. Ilmeisesti suurentuma ei sitten johdukaan hormoneista. Eläinlääkäri jäi miettimään josko kastrointi kannattaisi. Kastrointi lienee kannattavaa, jos se vaikuttaa edullisesti kasvaimen suurentamaan eturauhaseen. Jos taas ei, niin kastrointia ei kannata tehdä. Sitten vissiin hoidetaan lääkkeillä. Eläinlääkäri selvittää asiaa ja lupasi soitella huomenna tai viimeistään perjantaina mitä Puttoselle tehdään. Katsotaan nyt sitten mihin suuntaan tämä homma kehittyy. Pahanlaatuiset eturauhaskasvaimet ovat onnekis suhteellisen harvinaisia. Nyt täytyy vaan seurata, että Putti juo ja pissaa varmasti.

Puttonen hyväkuntoisen oloinen

Puttonen on nyt ainakin ollut ihan hyväkuntoisen oloinen. Pirteä ja innokas lähtemään esimerkiksi ulos. Lisäksi se innostuu aiempaa helpommin kaikenmaailman jutuista. Aivan kuin se olisi hieman piristynyt. Tänään olessani ulkona koiruuksien kanssa huomasin, että virtsakin kulkee ihan kunnolla – lentää ihan kaaressa. Lääkkeet alkavat vaikuttaa. Vieläkään ei Puttonen kulje rappusia ylös. Aloin tässä jälkiviisaana miettimään, että ehkäpä Puttosen haluttomuus kiivetä rappuja ylös johtuikin siitä, että sen selkään sattui. Ajattelin sen johtuvan siitä, että se on liukastunut portaissa ja siksi arastelee niitä.

Parin viikon päästä nähdään onkin sitten kontrolli. Toivottavasti se ei nyt ainakaan osoittaudu eturauhassyöväksi. Viime viikkoisessa ultrassa näkyi selvästi suurentunut eturauhanen, joka vaikutti tasaisesti suurentuneelta. Ei näkynyt mitään epätasaisuuksia tai kyhmyjä, jotka ilmeisesti viittaisivat jonkinlaisiin kasvaimiin.

Vanhan herran vaivoja

Vanhaherra Puttosella (10 v.) oli tänään eläinlääkärin luona terveystarkastus. En ollut huomannut Puttosella mitään erityisempiä oireita, mutta sillä todettiin prostatiitti eli eturauhastulehdus ja virtsatien tulehdus. Eturauhastulehdus on kuulema tyypillinen vanhojen urosten vaiva. Puttonen ei ole osoittanut millään tavoin mitään oireita. Ei kuumetta. Ei tihentynyttä virtsaamista – tai ainakaan enempää kuin nyt urokset yleensä. Päin vastoin Puttonen on ollut aivan vaikeuksitta kokonaisen työpäivän kotona eikä ole esim. pissannut mihinkään. Puttosesta ei myöskään ole huomannut että sillä olisi kipuja virtsatessa. Eläinlääkäri havaitsi, että Puttosen eturauhanen on suurentunut. Peräsuolen kautta tunnusteltaessa suurentunut eturauhanen tuntui selvästi. Puttonen ei kuitenkaan vaikuttanut aristavan tutkimusta. Tosin Puttosella on aika korkea kipukynnys eikä se välttämättä räpäytä silmäänsäkään, vaikka sattuisikin. Suurentuma todennettiin vielä ultrassa. Eturauhanen vaikutti kuitenkin tasaiselta, joten se suurentuma on mitä todennäköisimmin tulehduksen kuin pahanlaatuisen solumuutoksen aiheuttamaa.

Seuraavaksi otettiin virtsanäyte, jossa myös todettiin tulehdusmuutoksia sekä verta Papparainen sai antibioottipiikin sekä lisäksi kahden viikon antibioottikuuri (Baytril vet. 50 mg). Sen lisäksi antihormonipiikin (antitestosteroni), jonka pitäisi auttaa eturauhasen suurentumaan. Parin viikon päästä on kontrolli, jolloin katsotaan ovatko antibiootit ja hormonipiikki vaikuttanut toivotulla tavalla. Eturauhasvaivoihin joudutaan usein antamaan useampikin hormonipiikki ennen kuin vaiva tokenee. Kuulemani mukaan jotkut käyttävät tästä hormonilääkityksestä nimitystä ”kemiallinen kastrointi”, vaikkakaan se ei estä urosta hedelmöittämästä narttua. Koiran testosteronitaso tosin laskee, joten uros ei ole niin viettinsä vietävissä kuin aiemmin. Joidenkin mukaan uros saattaa muuttua flegmaattisemmaksi. Katsotaan nyt miten Puttosen käy.

Ystävämme käppänäkasvattajan mukaan herra Puttonen kannattaa kastroida mikäli eturauhasvaiva ei muuten tunnu tokenevan. Kastrointi auttaa useimmiten.

Kauneustuokio

Herra Puttosen kauneudenhoitoon kuuluu turkin kampausta, jos ei nyt päivittäin niin joka toinen päivä. Turkkia ei enää nypitä, vaikka niin kuuluisikin. Turkki ajellaan kolmisen kertaa vuodessa. Puttonen ei enää käy näyttelyissä, joten ei haittaa, vaikka turkki onkin muuttunut pehmeäksi ja hieman kiharaksikin. Tietenkin kynnet leikataan ja korvat putsataan. Eniten aikaa vaatii herra Puttosen parta. Puttoselta on jouduttu poistamaan etuhampaita, joten Putti -parka kuolaa melko lailla. Lisäksi poikien puuroruoka tarttuu partaan. Partaa joutuukin pesemään tämän tästä. Aina silloin tällöin koko koiraherra joutuu pesupaljuun. Puttosella on kyllä aivan ilmiömäinen kyky vaistota, koska suunnitteilla on koiranpesu ja suorittaa katoamistemppu. Muutoinkin Puttonen välttelee suihkuhuonetta ja saunaa pelätessään päätyvänsä kylpyyn. Kun Puttosen lopulta löytää, se kyllä alistuu kohtaloonsa ja on helppo pestävä. Kylvyn jälkeen Puttosta pitää hieroa pyykeillä kuivaksi. Sitten alkaa rumba. Pieni valkoinen koiranpoika pyyhältää ympäri taloa aivan hurjana.

Hajuaisti tallella

Käppänäherrat ovat saaneet nyt pari kertaa nenäpunkkeihin tehoavaa loislääkettä, jota käytetään myös sydänmatojen ja syyhypunkkien torjuntaan. Lääkkeestä ei ole ollut mitään havaittavia sivuvaikutuksia. Päin vastoin koiruudet vaikuttavat hyväkuntoisilta. Nenäpunkkien katoaminen on helpottanut niiden elämää selvästi. Vaikuttaa siltä kuin molemmat herran olisivat alkaneet haistaa aiempaa paremmin. Kulkevat ulkona kuono maassa koko ajan – ovathan ne aina haistelleet kaikkea, mutta nyt kulkevat kuono maahan liimattuna koko ajan.

Nenäpunkki saattaakin heikentää koirien hajuaistia. Erityisen tärkeätä hoito lienee metsästyskoirille ja työkoirille, jotka käyttävät hajuaistiaan työskennellessään. Nenäpunkkia on alkanut esiintymään erityisesti Pohjoismaissa – Norjassa, Ruotsissa ja Suomessakin. Niissä maissa, missä koirat lääkitään kuukausittain sydänmatojen varalta ei esiinny nenäpunkkeja.

Lisätietoa: Glavin, S., Nilsen, K. & Larsen, C. 2007. Nenäpunkki – aikamme riesa. Pystykorva nro 6, 2007, 38 – 41. http://www.spj.fi/pdf_sivut/nettipystis6_2007.pdf

Nenäpunkeista

Vaikuttaa siltä, että koirilla on tosiaan ollut nenäpunkkeja. Perjantaina annetun lääkkeen jälkeen kumpikaan koirista ei ole kakonut tai kurlannut limaa tms. Vaikka Sven oli surkeassa kunnossa vielä perjantaina, ei se enää lauantaina niiskuttanut lainkaan. Päin vastoin, Sven on ollut oma vilkas itsensä ja painellut pihalla kuin todellisten ja olemattomien myyrien perässä.

Wikmanin (2002) mukaan koiran nenäpunkkia on tavattu Suomessa ensimmäisen kerran 1991. Sen arvellaan kuitenkin olevan Suomessakin tätä nykyä melko yleinen. Punkin varma todentaminen on hankalaa. Periaatteessa koira voitaisiin rauhoittaa ja yrittää huuhdella punkit esiin, mutta on hankalaa. On myös kehitetty verikoe, mutta senkin tutkiminen on kallista. Helpompaa on hoitaa oireiden mukaan. Nykyisin melkoisen toimiva lääke on juurikin tuo Interceptor (milbemycine oxime), jota tosin ei myydä Suomessa. Sitä on kuitenkin saatavilla niiltä eläinlääkäreiltä, joilla on sille erityislupa.

Tyypillisiä oireita ovat aivastelu, äänekäs ilman vetäminen sisäänpäin nenän kautta (niistäminen “reverse sneezing”), kirkkaan nesteen valuminen sieraimista ja kuononseudun kutina. Myöskin koiran hajuaisti heikkenee tai jopa katoaa kokonaan. Onneksi tuo punkki ei tartu ihmisiin tai muihin eläimiin.

Lähde: Wikman, L. 2002. Koiran nenäpunkki. Pystykorva 5/2002, 34 – 35.