Svenin viimeinen vuosi 2019

Helmikuussa 2019 kävimme Svenin kanssa kontrollikäynnillä eläinlääkärissä. Tarkastetaan munuaisarvot ja kilpirauhasarvot. Joulukuussa todettu anemia oli hieman voimistunut, mutta muutoin Svenin vointi oli oikein hyvä tuolloin. Ainoastaan takapäästä oli lihasmassa alkanut vähetä oletettavasti vähäproteiinisen munuaisruuan vuoksi. Svenhän ei syönyt mitään muuta ruokaa tuolloin. Anemian arveltiin liittyvän krooniseen munuaissairauteen, mutta ei tarvinnut sillä kohtaa erillistä hoitoa.

Kevät ja alkukesä kuluikin tavanomaiseen malliin. Svenin askel tosin alkoi hidastumaan. Ulkoilulenkit sujuivat rauhallisissa merkeissä - tienpientareiden tolppia ja puskia haisteltiin pitkään ja hartaasti. Svenin näkö ja kuulokin olivat selvästi heikentyneet. Vanhuuden merkit ovat selvästi havaittavissa.

Heinäkuussa (11.7) oli sitten rokotusten ja kontrollien aika. Svenin ruokahalu oli alkanut heikentyä ja koiruus vaikutti etenkin aamuisin kömpelöltä ja jäykältä. Myös huojumista ja pientä sekavuutta oli välillä havaittavissa. Yleistutkimuksessa ei havaittu mitään poikkeavaa. Verenpaine ok. Samoin nivelten liikkuvuus. Eikä Sven vaikuttanut lainkaan kivuliaalta. Otettiin sitten verikokeet munuais- ja kilpirauhasarvojen kontrollia varten. Verikokeissa todettiin munuaisarvojen kohonneen. Ja lääkäri epäili mahdollista tulehdusta. Sven ei oikein suostunut syömään ja oksenteli aika ajoin. Viikon päästä (18.7) aamupäivällä otettiin uusi virtsanäyte ja virtsarakko ultrattiin. Ultrassa ei havaittu poikkeavaa, eikä tulehduksestakaan ollut merkkejä. Verikokeesta päätettiin tutkia proteiini/kreatiniinisuhde. Illan suussa eläinlääkäri soitti. Verikokeiden tulosten mukaan Svenin munuaiset eivät enää toimineet.
Svenin oli aika lähteä.

Svenin lähti koirien taivaaseen 19.7.19 kalkkunaleikkeitä mussuttaen. Sven ei nimittäin ollut saanut kalkkunaleikkeitä pitkään aikaan munuaissairauden vuoksi.  Eläinlääkärin laskussa oli Johanna Niskasen runo:

Minä saatan sinut pehmeään lehtoon,
koirille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen.
Silitän kerran, itken kesäsateen verran.
Ihan kaikesta kiitän,
muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän.

Sven 28.3.2006 - 19.7.2019

Vuosi 2018

Maaliskuussa oli taas Svenkalla kontrollikäynti eläinlääkärillä. Kilpirauhaslääkityksen myötä Svenkan kunto oli selkeästi parantunut. Koiruus oli selkeästi pirteämpi ja reippaampi sekä iloisempi. Ainoa ongelma on nyt se, että Svenkalle on alkanut kertyä hammaskiveä. Svenkan hampaat pestään kyllä päivittäin, mutta aiemmin on käytetty lisäksi myös dentals stickejä. Ja hampaat ovat pysyneet hyvässä kunnossa. Munuaisten vajaatoiminnan vuoksi Svenkalle ei ole annettu enää dental stickejä. Joten edessä oli siis hammaskiven poisto.

Kesäkuussa Svenkan verenpaine alkoi olla koholla. Syynä oli kaiketi munuaissairaus. Fortekor-annosta jouduttiin hieman nostamaan. Mutta verenpainelääkkeen ja thyroxin-lääkityksen myötä Svenin vointi on kyllä kohentunut.

Syyskuussa sitten iski sidekalvon tulehdus. Sven oli jo pitkään kärsinyt kuivasilmäisyydestä, jota oli hoidettu Optimmune-voiteella. Lisäksi silmiä on huuhdeltu suolaliuoksella ja kostutettu keinokyynelillä. Sidekalvon tulehdus hoitui nyt antibioottitipalla.

Lokakuussa käytiin silmäspesialistin luona. Sidekalvontulehdus oli parantunut. Svenillä oli kuitenkin silmissä samentumia ja pigmentoituneita alueita johtuen pitkään jatkuneesta kuvasilmäisyydestä, osin myös iästä. Mutta muuten silmät ovat kirkkaat ja tilanteeseen nähden niiden tilanne on hyvä. Jatkossa Optimunne-voide vaihdettiin Yliopiston apteekin valmistamaan siklosporiinisilmätippaan, mikä tuntuikin toimivan paremmin. Svenkan silmät pysyivätkin hyvässä kunnossa loppuajan. 

Marraskuussa oli taas kontrolli. Silmät olivat selkeästi aiempaa paremmat. Nyt sitten olikin verenpaine kovasti ylhäällä. Sven oli kyllä melkoisen hermostunut, vaikka se oli yleensä ihan rauhallinen eläinlääkärissä. Myös virtsan proteinuria oli voimistunut, kalsium oli koholla, lisäksi lievä anemia ja valkosolukato. Oireet liittyvät todennäköisemmin krooniseen munuaissairauteen. Tai sitten kasvaimeen tai lisäkilpirauhasen sairauteen. Verenpainelääkitystä nostettiin taas.

Joulukuussa olikin sitten vuorossa vatsaontelon ultra. Siellä näki hieman suurentunut eturauhanen, jossa oli pieniä kystoja. Munuaiset oli hieman epätasaiset. Maksa, perna ym. olivat kunnossa. Lääkärin mukaan muutokset sopivat krooniseen munuaissairauteen. Tilanteeseen nähden Sven voi kuitenkin ihan hyvin. Olimme päättäneet, että sitten kun elämänilo sammuu Sven-koiruuden silmistä eikä se jaksa lähteä lenkille tai se vaikuttaa sairaalta ja kipeältä, on sen aika lähteä.