Pakkanen paukkuu ja muuta pelottavaa

Helmikuun alussa pakkaset paukkuivat välillä oikein kunnolla. Mittari laski -30 asteeseen, ja koiranpojan ulkoilulenkit sujuivat talvimantteli päällä ja lyhyinä pyrähdyksinä. Sven ei myöskään ole kovin innokas lähtemään ulos kovalla pakkasella. Yleensä Sven on innokas ulkoilija, mutta jos ulkona sataa vettä tai on kova pakkanen, niin koiranpoika vaan lymyilee ja kurkkii jostakin nurkan takaa, kun pitäisi lähteä ulos.

Nyt Sven -poika on taas alkanut pelätä ulkona. Isäntä oli Svenkan kanssa ulkoilemassa eräänä pakkaspäivänä, ja yllättäen pakkanen paukahti puissa oikein kunnolla. Sven -parka oli pelästynyt oikein kunnolla. Ja nyt se edelleenkin kulkee ulkona kovasti varuillaan olevana ja hätkähtää jokaista outoa napsahdusta, kuten esimerkiksi jääkiekon napsahdus kaukalon laitaan, auton oven paukahdus yms. kovat äänet. Ennen tuota pakkasen paukahdusta Sven ei välittänyt tuon taivaallista esim. kiekon napsahduksista, vaikka me on kävelty päivittäin kiekkokaukalon ohitse iltapäivä lenkeillä. Sven on aina ollut pelokas koira, joka on joskus pelännyt omaa varjoaankin. Kuitenkin vuosien kuluessa, pikkuhiljaa Sven -pojan itseluottamus on vahvistunut. Kuitenkin Sven on edelleenkin, etenkin oudoissa paikoissa, epävarma ja tukea hakeva. Nyt täytyy vaan ryhtyä vähä vähältä siedättämään Svenkkaa kiekon napsahduksiin ja muihin koviin, äkillisiin ääniin.

Masennuslääkkeitä koirille

Helsingin Sanomat kertoi uutisissaan viime viikolla, että Suomessakin on ryhdytty määräämän koirille masennuslääkkeitä eroahdistukseen, aggressiivisuuteen, stressaantumiseen. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen farmakologian professorin Outi Vainion mukaan masennuslääkkeiden käyttö tulee todennäköisesti lisääntymään. Lääkkeitä käytetään käsittääkseni etenkin käyttäytymisterapian ohessa. Varmaankin lääkkeistä on koirille hyötyä siinä missä ihmisillekin, kunhan ei kukaan ajattele ongelmien hoituvan pelkästään pillereitä syöttämällä.

Tuhannet suomalaiskoirat syövät masennuslääkkeitä. 31.1.12.

http://www.hs.fi/kotimaa/Tuhannet+suomalaiskoirat+syövät+masennuslääkkeitä/a1305554630621

Sven Svensson

Sven Svensson on kääpiösnautseri kuten edesmennyt kaverinsa Putti. Sven on väriltään musta, mutta koskapa sitä ei ole vuosikausiin nypitty (ainoastaan ajeltu), niin mustanharmaa pohjavilla saa Svenin näyttämään kivipestyltä tai auringossa haalistuneelta mustalta. Sven on "oikealta" nimeltään Bamburs Finnish Secret Service, mutta tunnetaan myös nimillä Sven, Svenkka, Svenkka Kenkka, Svante Svenssi, Svanssi Svenssi - ainakin. Svensson on syntynyt Ruotsissa, Strängnäsissä 28.3.2006. Poika on siis kohta kuusivuotta vanha.

Sven on vähän hömelön oloinen ja hyväntuulinen koiranpoika. Aina valmiina lähtemään ihan minne vaan kunhan ei sada. Sven on seurakoira sanan varsinaisessa merkityksessä. Varsinkaan emännän on ihan turha koittaa mennä yksin vessaan, saunaan, suihkuun tai mihin tahansa ilman seuralaista. Lisäksi Sven-pojalla on ilmiömäinen kyky livahtaa ovenraosta ja olla ensimmäisenä paikassa kuin paikassa. Emäntä on useammin kuin kerran koittanut livahtaa vessaan koiranpojan vedellessä hirsiä sikiunessa pedillään – ovi auki, sisään vessaan, äkkiä ovi kiinni. Kun sitten istuu vessanpöntölle, niin huomaakin, että kukas se siinä. Jossakin sekunnin murto-osassa, kun vilkaisit jonnekin muualle, Sven-poika livahti vessaan. Tässähän nyt ei ole mitään ongelmaa, mutta Sven-poika jää helposti ovien taakse komeroon, kellariin, ulos, saunaan, liiteriin tai muuhun paikkaan, jollei ole tarkkana. Oven taakse jäädessään Sven-poika istuu hiljaa paikallaan odottamassa, josko joku tulisi avaamaan oven. Koira saattaa helposti jäädä tuntikausiksi oven taakse, jollei ole tarkkana. Tavaksi onkin tullut tarkistaa aina vähän väliä, missä poika luuraa.

Sven hoitaa tehokkaasti biohälyttimen virkaansa. Sven hälyttää heti, jos ulkoa kuuluu portin kolahdus, auto ajaa pihaan tai joku kävelee portille. Ovikelloa ei juurikaan tarvita, sillä Sven ilmoittaa, jos joku on tulossa. Tosin toisinaan hälytys on viritetty liian herkälle eli koiranpoika haukkuu kaikenlaisia kolahduksia.

Sven on mukava koira, joka tykkää ”leikkipainista” ja kuperkeikkojen tekemisestä. Sven-poika harrastaa myös erilaisten enemmän tai vähemmän tarpeellisten temppuja opiskelua emäntänsä johdolla. Vaikka käppänät ovat älykkäitä, niin ne eivät ole maailman helpompia koulutettavia. Niillä ei juurikaan miellyttämishalua, mutta itsepäisyyttä ja temperamenttisuutta senkin edestä. Sven on kyllä sen verran herkkujen perään, että se on helppo houkutella toimimaan. Tosin Sven on sen verran huhelo ja kärsimätön, että sen keskittyminen herpaantuu todella nopeasti ja sitten se alkaa vaan koheltamaan.

Svenssonin mielestä in:

• Syöminen - ihan milloin vain ja melkein mitä vain.
• Syöminen - taas.
• Herkkujen pummiminen.
• Dental stick -tangot.
• Touhuaminen
• Kaikenlaisten pakkausten repiminen
• Sukkien ja alusvaatteiden (etenkin likaisten) levittely.
• Piilotettujen nappuloiden etsiminen.

Svenssonin mielestä out:

• Kynsien leikkaaminen ja parran kampaaminen.
• Vesisade ja räntäsade.
• Rämisevät ja kolisevat kulkuneuvot yms.