Koira diagnosoimassa ripulipotilaita

Helsingin Sanomissa oli 16.12.12 uutinen  tutkimuksesta, jonka mukaan koira kykenee haistelemalla erottamaan potilaat, joilla on Clostridium difficile -bakteerin aiheuttama ripuli. Uutisen mukaan sairauden tunnistaminen laboratoriotestein on hidasta ja työlästä, mutta koulutetulta koiralta ei mene "diagnosointiin" kuin hetki. Uutisen mukaan koira kykeni kymmenessä minuutissa selvittämään kahden sairaalaosaston potilaista tartunnan saaneet. 

Kaikkeen ne koiruudet pystyvätkin.

• Tutkimus: Koirat haistavat bakteeri-infektion. Helsingin Sanomat 16.12.12 http://www.hs.fi/tiede/Tutkimus+Koirat+haistavat+bakteeri-infektion/a1305628775533
• Bomers, M.J. et al. 2011. Using a dog’s superior olfactory sensitivity to identify Clostridium difficile in stools and patients: proof of principle study BMJ 2012; 345 doi: http://dx.doi.org/10.1136/bmj.e7396 (Published 13 December 2012)

Amputoitu kannusvarvas parani hyvin

Loppujen lopuksi Svenkin amputoitu varvas parani ihan hyvin. Edellisen kerran lääkärillä käytäessä Sveniä kiusasivat kovasti tikit. Sveniltä poistettiin ompeleet pari viikkoa leikkausken jälkeen, mutta sitten sisäiset ompleleet tai paremminkin solmut nousivat esiin ja ilmeisesti kutittivat kovasti. Käytiin sitten vielä eläinlääkärillä, ja leikkasivat solmut pois. Sen jälkeen haava paranikin todella nopeasti  eikä tunnu enää lainkaan vaivaavan koiruutta.

Tikkien poistoa

Pari viikkoa leikkauksesta poistettiin Svenkalta jalasta tikit. Haava oli hyvin parantunut ja kuiva. Jonkinmoista rupea haavassa oli edelleen, mutta kauluriakaan ei enää tarvittaisi. Eilen sitten mietin, että Svenkka edelleenkin pyrkii nuolemaan haavaa aina toisinaan. Koitin katsoa haavaa tarkemmin ja huomasin, että arven molemmissa päissä on siniset solmut. Kaikkia tikkejä ei sitten poistettukaan. Täytynee varata heti alkuviikosta uudestaan eläinlääkärille, jotta tikit saadaan kokonaan pois. Jospa arpi sitten lakkaa kiusaamasta Sveniä.  

Paljon porua kannusvarpaasta

Svenkalla vaurioitui oikean etujalan kannuskynsi joskus syyskuun puolessa välin. Kynsi repesi jossakin vaiheessa metsälenkkiä. Päällisin puolin vaurio ei vaikuttanut kovin pahalta, kynsi tuntui vain hieman revenneen reunasta. Leikkasin repsottavan osan pois ja puhdistin desinfioivalla aineella. Parin päivän päästä huomasin, että varvas oli selvästi turvonnut. Ei muuta kuin eläinlääkäriin, joka sitten poisti kynnen kokonaan. Lisäksi kymmenen päivän antibioottikuuri ja tötterö kaulaan estämään tassun nuolemista. Svenkkaa ei muuten juurikaan vaikuta tötterö haittaavan, mikä oli helpottavaa. 

Antibioottikuurista huolimatta varvas oli edelleen turvonnut kymmenen päivän päästä. Ei muuta kuin uudestaan eläinlääkäriin, joka totesi kynsivallin olleen edelleen tulehtunut. Uusi kymmenen päivän antibioottikuuri. Enää ei tarvinnut pitää tötteröä, sillä haava oli sulkeutunut hyvin. Siitäkään huolimatta varvas pysyi turvonneena. Niinpä Svenkalle sitten varattiin aika kirurgiseen varpaan poistoon. Koska aikaa ei saatu heti järjestettyä, aloitettiin vielä kolmas antibioottikuuri, jotta tulehdus ei röyhähtäisi ennen leikkausta.

Nyt tiistaina eli eilen Svenkalta amputoitiin kannusvarvas. Vein koiranpojan aamulla klinikalle ja puolenpäivän jälkeen kävin hakemassa. Tällä kerralla Sven oli hyvin herännyt ja suhteellisen tolkuissaan kun kävin sen hakemassa. Ja taas uusi antibioottikuuri sekä tietenkin lisäksi kipulääkitys. Haava jalassa ei tunnu juurikaan Svenkkaa haittaavan. Kopse vaan kuuluu, kun koiran poika painelee tötterönsä kanssa ympäri kämppää. Nyt vaan odotellaan tikkien poistoa ja toivotaan, ettei haava tulehdu.

Hunajavoidetta korviin

Eilen käytiin Sven-pojan kanssa eläinlääkärissä hammaskontrollissa. Hampaat ovat ihan OK, ja nyt vaan jatkossa pestään entistä ahkerammin niitä hampaita ihan hammastahnan kera. Lisäksi puruluita ja erilaisia entsyymivalmisteita, jotta pojalla pysyisivät hampaat suussa.

Korvissa vaan on edelleenkin melkoiset patit. Kun Svenkka sai sen allergisen reaktion, sen korvalehdet turposivat, ja korvalehden sisäpuolelta kudosnesteet tihkuivat läpi muodostaen kuivuttuaan tiukkoja patteja. Olenkin liotellut niitä pois Betadinella, mutta kovin hankalasti ne irtoavat. Olin ajellut Svenin korvista karvat lyhyemmiksi, mutta eläinlääkäri ajoi karvat kokonaan pois korvalehdistä. Nyt jatkossakin puhdistelen korvia Betadinella, ja lisäksi lääkäri ehdotti Vetramilia, joka on hunajapohjainen voide. Hunajan lisäksi voiteessa on erilaisten yrttien öljyjä. Vetramil sopii hyvin haavavoiteeksi sekä kuivien, rupisten haavojen hoitoon.

Olenkin nyt laittanut hunajavoidetta pari kertaa korvalehtiin, ja voi tuntuu hyvin pehmittävän kovat ruvet. Ilmeisesti voide auttaa myös kutinaan, sillä Sven ei ole juurikaan korviaan raapinut sen jälkeen, kun voidetta ryhdyttiin käyttämään. Kaiken lisäksi koko koira tuoksuu hunajalle ja yrteille. Kaiken kaikkiaan Sven tuntuu toipuneen hyvin hammasleikkauksesta ja allergisesta reaktiosta. Jatkossa tulee pitää huolta, ettei Svenkalle anneta lainkaan amoksisilliiniä – Synuloxia tai vastaavaan.

Sven metsäretkellä Kainuussa.

Antibiootit vaihtoon

Tänään sitten soittelin Svenin eläinlääkärille. Todennäköisesti koiranpojalla on sitten ollut jonkinlainen allerginen reaktio, joten antibiootit meni vaihtoon. Eikä jatkossa Svenille tule antaa amoksisilliinia. Hoitoa jatketaan uudella antibiootilla eli Clindabucilla, jota Sven on saanut joskus aiemminkin. Tosin ko. antibioottia ei meidän lähiapteekissa ollut juuri nyt saatavilla, mutta huomenna sitä on jo tulossa. Lisäksi nyt pari päivää koiran ikeniä huuhdellaan pelkällä vedellä, ja jatkossa ikeniä vaan taputellaan Hexarinsiin kastetulla sideharsotupolla tai pienellä ruiskulla annostellen, jotta koira ei söisi niin paljoa klooriheksidiiniglukonaattia.

 Kaiken kaikkiaan Svenin kunto näyttää kohentuneen. Korvien turvotus näyttää laskeneen eikä niistä enää tunnu tihkuvan kudosnesteitä. Eläinlääkäri epäili, että kysymyksessä olisi korvalehden vaskuliitti eli verisuonitulehdus, joka voisi olla seurausta lääkeyliherkkyydestä. Vaskuliitti voi johtua monesta muustakin syystä esim. kysymyksessä voi olla autoimmuunisairaus. Nyt sitten seurataan häviääkö vaskuliitti ihan itsestään vai tarvitaanko kortisonikuuri. Eläinlääkäri ehdotti, että Svenille voi antaa yhden tabletin kyypakkauksesta mikäli korvien turvotus ei tunnu laskevan. Mutta jos sekään ei auta, niin sitten pitää mennä uudestaan lääkäriin, jolloin katsotaan mitä niille korville pitäisi tehdä. Lisäksi Svenille annetaan Antepsiniä (2 x 2,5 ml päivässä) estämään antibiootin aiheuttamaa vatsaärsytystä. Sven on hieman oksennellut viikonlopun aikana. Katsotaan taas äivä eteenpäin.

Allerginen reaktio?

Sven-pojan kunto alkoi kohenemaan heti seuraavana päivänä leikkauksesta. Annoin heti aamusta ruokaa, joka tuntui kovasti maistuvankin. Iltaa kohden Sven muuttui apaattisemmaksi ilmeisesti sen vuoksi, että kipulääkkeen vaikutus alkoi mennä ohi. Annoin illalla uuden annoksen kipulääkettä, ja koiran olo tuntui kohenevan. Perjantai oli taas askel parempaan suuntaan, mutta lauantaina koiranpojan käytös alkoi muuttumaan.

Iltapäivällä Sven alkoi olemaan kummallisen rauhaton. Ensin se leikki ihan tavanomaisesti, mutta alkoi pian vaikuttamaan jollakin tavalla ylienergiseltä. Sillä tuntui olevan koko ajan kova vauhti päällä. Sitten se alkoi saamaan sellaisia "säpsäkohtauksia" – ihan kuin sitä pistäisi joku elukka jonnekin, ja Sven yrittiäisi napata sen hampaillaan. Pian Sven alkoi nuolemaan ahkerasti takatassujaan. Mietin ensin, että sillä on jotakin varpaiden välissä, mutta ei. Koira alkoi olemaan selvästi ahdistunut. Se ravasi rauhattomana paikasta toiseen, kieri lattioilla, raapi raivokkaasti mattoja, yritti syliin ja nuoli aina välillä tassujaan ja varsinkin takajalkojaan. Yötä kohden tilanne sen kuin vain paheni. Yöllä sitten huomasinkin, että Svenin vatsassa oli selvästi laajoja punaisia laikkuja. Aloimme epäilemään, että Svenillä on allerginen reaktio jollekin lääkkeelle. Ensimmäisenä tuli mieleen antibiootti. Metacamia Sven on saanut joskus aiemminkin, joten se ei luultavasti ole syynä.

Tietenkin tämä kaikki tapahtui viikonloppuna, kun oma eläinlääkäri ei ole tavoitettavissa.  Svenillä ei kuitenkaan tuntunut olevan ihan akuuttia hätää esim. hengitys ei tuntunut vaikeutuneen eikä koira vaikuttanut esim. mitenkään veltolta. Tuolloinhan pitäisi ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ihan välittömästi, koska kysymyksessä voi olla henkeä uhkaava anafylaktinen shokki. Kaikeksi onneksi tällä seudulla on päivystävä eläinlääkäri saatavissa mihin vuorokauden aikaan hyvänsä, ja kaivoimmekin puhelinnumerot esiin varmuuden vuoksi. Tilanne alkoi kuitenkin helpottamaan pikkuhiljaa. Koira ei ollut enää niin rauhaton, eikä selvästikään enää nuollut tai raapinut itseään niin paljon kuin aiemmin. Mutta isännän mielestä Svenin korvalehdet ovat turvonneet – ts. ne tuntuvat paksummilta kuin tavallisesti. Mietittiin, että voimme odottaa seuraavaan aamuun, ja kysyä sitten tutulta eläinlääkäriltä mitä pitäisi tehdä.

Emme kuitenkaan enää antaneet Svenille mitään lääkkeitä sunnuntaiaamuna, ja tilanne oli alkoi selvästi helpottamaan päivän kuluessa.  Illalla saimme vielä tutun eläinlääkärin kiinni, jonka mielestä oireet eivät kyllä kuulosta tyypillisiltä antibiootin aiheuttamilta allergisilta reaktioilta. Joka tapauksessa hänen mielestään oli hyvä ratkaisu jättää lääkkeet antamatta tänään ja kehotti ottamaan heti aamulla yhteyttä omaan eläinlääkäriin, vaikka tilanne onkin selvästi rauhoittunut. Koira olisi joka tapauksessa hyvä näyttää eläinlääkärille.

Tutkailin tässä nettiä ja sain selville, että myös suun huuhteluun tarkoitetussa nesteessä oleva klooriheksidiiniglukonaatti voi aiheuttaa koirille (kuten myös ihmisille) allergisen reaktion. Lisäksi myös rokotteet voivat laukaista allergisen reaktion vielä kolmen viikon kuluttua rokotuksesta. Ja Svenhän rokotettiin reilu viikko sitten.

Lue lisää rokotusten haittavaikutuksista Eviran sivuilta: http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/rokoteneuvonta/rokotusten_haittavaikutukset/

Koiranpoika hammaslääkärissä

Keskiviikkona oli Svenkan hammaslääkäripäivä. Viime viikolla käytin sitä rokotuksilla, ja pyysin tuolloin eläinlääkäriä katsomaan Svenkan suuhun. Yhden etuhampaan kohdalla näyttää ihan siltä, että ikenet olisivat jonkin verran vetäytyneet. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että yksi pienistä etuhampaista heiluu, joten se pitäisi poistaa. Aika hampaanpoistoon varattiin sitten seuraavalle viikolle. Samalla sitten poistettaisiin hammaskivi, jota Svenkalla onneksi on varsin vähän. 


Svenkalla oli aika varattuna klo 12.30. Svenkka nukutettiin, ja minä lähdin käymään välillä kotona. Hammastarkastuksen yhteydessä huomattiin, että Svenkalla oli etuhampaan lisäksi kaksi huonokuntoista poskihammasta, jotka olivat irtoamassa. Yksi ylhäällä ja yksi alhaalla. Samalla nekin sitten poistettiin, sillä ne pitäisi kuitenkin jossakin vaiheessa poistaa. Svenkka oli edelleen nukutettuna, kun menin sitä hakemaan. Silmät tosin olivat auki, ja se reagoi kyllä silmäkulman kosketteluun. Pääsin lähtemään nukutetun Svenkan kanssa kotiin vähän ennen klo 15. Svenkka heräsi kuitenkin vasta kuuden tienoilla nukutuksesta, kun isäntä tuli kotiin. Kun ulko-ovi avattiin, niin Sven-poika koitti kammeta pystyyn ja vähän haukkuakin. Raukka yritti hoitaa hälytystehtäväänsä parhaansa mukaan. Siihen saakka se oli maannut vain ihan tiedottomana lämpötyynyn päällä. Kyllähän se availi silmiään ja reagoi myös silmäkulman kosketteluun, mutta muuten pysyi siinä asennossa mihin sen asetti. Hetken kuluttua se jo koitti hieman kävelläkin, vaikka oli vielä melkoisen sekaisin. Isäntä koitti viedä sitä vähän ulos pissalle, mutta se juoksi suoraan takaisin sisälle. Sitten se kuukahti uudestaan. Loppuillan se makoili lämpötyynyn päällä. 


Vasta kymmenen maissa illalla Sven alkoi osoittamaan hieman elon merkkejä valittamalla hiljaa. Suu sillä oli taatusti kipeä, sillä siltä oli poistettu kolme hammasta ja haavat oli ommeltu kiinni. Koitin antaa sille hieman vettä ruiskulla suoraan suuhun, koska ei se oikein jaksanut juoda kupista. Kovasti se koitti myös nuolla etujalkojaan, ilmeisesti yrittäen siten hoitaa kipuaan. Toki Svenille on annettu kipupiikki tänään samalla kun on annettu antibiootitkin. Seuraavana päivänä sitten annettiin suun kautta sekä kipulääkettä että antibioottia. 


Vein Svenkan vielä yöllä ulos pissalle, mutta ei se tainnut pissata. Juoksenteli kyllä ympäri pihaa. Se oli ilmeisen sekaisin edelleenkin. Nyt vaan odotellaan, että koiranpoika paranee. Tikit ovat ns. sulavaa laatua, joten niitä ei tarvitse käydä poistattamassa erikseen. Mutta parin viikon päästä on sitten hammaskontrolli. 


Lääkeiksi Svenkalle määrättiin: 

• Synulox vet 200mg/50 mg – antibiootti, jossa on amoksisiilliinia ja klavulaanihappoa, ehkäisemään tulehdusta 
• Metacam 1,5mg/ml – kipulääkettä 
• Hexarinse oraaliliuosta 0,12% klooriheksidiiniglukonaatti – suun desinfioimiseen

Myrkytys punkkipannasta?

Aamulehdessä (ja monessa muussakin lehdessä) 10.7.12 oli uutinen, jossa epäiltiin Scalibro-punkkipannan aiheuttaneen noin vuoden vanhan koiran kuoleman. Asia on vielä tutkinnassa eikä kuolinsyystä ole varmuutta. Koira oli horjunut eikä sen takapää pitänyt. Pannassa on vaikuttavana aineena deltametriini. Svenkalla on käytössä Bayvantic-punkkiesto, jossa vaikuttavina aineina ovat imidaklopridi ja permetriini.

• Aiheuttiko punkkipanta koiran kuoleman? Iltalehti 10.7.12   http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012071015820427_uu.shtml 

Ei huolta

Kävimme koiranpojan kanssa lääkärissä tarkistuttamassa silmien tilanne, ja siinä samassa vilkaistiin outoa pattia Svenssonin jalassa. Patti oli alkanut kuivua haavapulverin laittamisen myötä, ja eläinlääkärin mukaan kysymyksessä oli mitä todennäköisemmin tulehtunut talirauhanen. Edesmenneen Puttosen sairastuttua pahanlaatuiseen melanoomaan,  vaikuttavat kaikki patit epäilyttäviltä. Mutta tätä kirjoitettaessa on patti jo sulanut olemattomiin.  Hyvä uutinen oli myös se, että Svenkan silmät ovat varsin hyvässä kunnossa. Jatketaan edelleen siklosporiinin laittamista silmiin kerran päivässä ja lisäksi kostutustippoja aina silloin tällöin. Rähmää kannattaa huuhtoa silmistä pois aina aika ajoin. Svenkan silmät vaikuttavatkin nyt varsin hyviltä, eivätkä lainkaan ärtyneitlä. Hieno homma!

Koiranpojan outo patti

Kevättä kohden on tässä menty, ja koiranpojankin talviturkki on jo vaihtunut sporttiseen kevätasuun. Koiranpoika on muuten ihan hyvässä kunnossa. Silmätkin ovat olleet paljon paremmat jo pidemmän aikaa. Tosin koiranpojalle laitetaan aina iltaisin hieman siklopsoriinia silmiin sekä kostutetaan silmiä aika ajoin.

Tänään iltasella huomasin, että koiranpoika nuolee toista etujalkaansa aivan vimmatusti. Jalasta löytyikin ihmeellisen näköinen patti. Patti on ison pavun kokoinen. Patin keskellä on reikä, josta tuli märkää ja jonkinlaista mustaa mönjää. Patti oli ihan jättimäisen turvonneen ihomadon näköinen. En nyt tähän osannut tehdä mitään muuta kuin leikata karvat patin ympäriltä ja putsata sen. Laitoin siihen lisäksi märkiviin haavoihin soveltuvaa haavapulveria. Koiranpoika yritti kovasti nuolla haavaa, joten sille piti laittaa pitkähihainen paita päälle. Tätä vauvanpaitaa on käytetty aiemminkin estämään etujaloissa olleiden haavojen nuolemista. Nyt vaan seurataan miten tuo patti kehittyy. 

Pakkanen paukkuu ja muuta pelottavaa

Helmikuun alussa pakkaset paukkuivat välillä oikein kunnolla. Mittari laski -30 asteeseen, ja koiranpojan ulkoilulenkit sujuivat talvimantteli päällä ja lyhyinä pyrähdyksinä. Sven ei myöskään ole kovin innokas lähtemään ulos kovalla pakkasella. Yleensä Sven on innokas ulkoilija, mutta jos ulkona sataa vettä tai on kova pakkanen, niin koiranpoika vaan lymyilee ja kurkkii jostakin nurkan takaa, kun pitäisi lähteä ulos.

Nyt Sven -poika on taas alkanut pelätä ulkona. Isäntä oli Svenkan kanssa ulkoilemassa eräänä pakkaspäivänä, ja yllättäen pakkanen paukahti puissa oikein kunnolla. Sven -parka oli pelästynyt oikein kunnolla. Ja nyt se edelleenkin kulkee ulkona kovasti varuillaan olevana ja hätkähtää jokaista outoa napsahdusta, kuten esimerkiksi jääkiekon napsahdus kaukalon laitaan, auton oven paukahdus yms. kovat äänet. Ennen tuota pakkasen paukahdusta Sven ei välittänyt tuon taivaallista esim. kiekon napsahduksista, vaikka me on kävelty päivittäin kiekkokaukalon ohitse iltapäivä lenkeillä. Sven on aina ollut pelokas koira, joka on joskus pelännyt omaa varjoaankin. Kuitenkin vuosien kuluessa, pikkuhiljaa Sven -pojan itseluottamus on vahvistunut. Kuitenkin Sven on edelleenkin, etenkin oudoissa paikoissa, epävarma ja tukea hakeva. Nyt täytyy vaan ryhtyä vähä vähältä siedättämään Svenkkaa kiekon napsahduksiin ja muihin koviin, äkillisiin ääniin.

Masennuslääkkeitä koirille

Helsingin Sanomat kertoi uutisissaan viime viikolla, että Suomessakin on ryhdytty määräämän koirille masennuslääkkeitä eroahdistukseen, aggressiivisuuteen, stressaantumiseen. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen farmakologian professorin Outi Vainion mukaan masennuslääkkeiden käyttö tulee todennäköisesti lisääntymään. Lääkkeitä käytetään käsittääkseni etenkin käyttäytymisterapian ohessa. Varmaankin lääkkeistä on koirille hyötyä siinä missä ihmisillekin, kunhan ei kukaan ajattele ongelmien hoituvan pelkästään pillereitä syöttämällä.

Tuhannet suomalaiskoirat syövät masennuslääkkeitä. 31.1.12.

http://www.hs.fi/kotimaa/Tuhannet+suomalaiskoirat+syövät+masennuslääkkeitä/a1305554630621

Sven Svensson

Sven Svensson on kääpiösnautseri kuten edesmennyt kaverinsa Putti. Sven on väriltään musta, mutta koskapa sitä ei ole vuosikausiin nypitty (ainoastaan ajeltu), niin mustanharmaa pohjavilla saa Svenin näyttämään kivipestyltä tai auringossa haalistuneelta mustalta. Sven on "oikealta" nimeltään Bamburs Finnish Secret Service, mutta tunnetaan myös nimillä Sven, Svenkka, Svenkka Kenkka, Svante Svenssi, Svanssi Svenssi - ainakin. Svensson on syntynyt Ruotsissa, Strängnäsissä 28.3.2006. Poika on siis kohta kuusivuotta vanha.

Sven on vähän hömelön oloinen ja hyväntuulinen koiranpoika. Aina valmiina lähtemään ihan minne vaan kunhan ei sada. Sven on seurakoira sanan varsinaisessa merkityksessä. Varsinkaan emännän on ihan turha koittaa mennä yksin vessaan, saunaan, suihkuun tai mihin tahansa ilman seuralaista. Lisäksi Sven-pojalla on ilmiömäinen kyky livahtaa ovenraosta ja olla ensimmäisenä paikassa kuin paikassa. Emäntä on useammin kuin kerran koittanut livahtaa vessaan koiranpojan vedellessä hirsiä sikiunessa pedillään – ovi auki, sisään vessaan, äkkiä ovi kiinni. Kun sitten istuu vessanpöntölle, niin huomaakin, että kukas se siinä. Jossakin sekunnin murto-osassa, kun vilkaisit jonnekin muualle, Sven-poika livahti vessaan. Tässähän nyt ei ole mitään ongelmaa, mutta Sven-poika jää helposti ovien taakse komeroon, kellariin, ulos, saunaan, liiteriin tai muuhun paikkaan, jollei ole tarkkana. Oven taakse jäädessään Sven-poika istuu hiljaa paikallaan odottamassa, josko joku tulisi avaamaan oven. Koira saattaa helposti jäädä tuntikausiksi oven taakse, jollei ole tarkkana. Tavaksi onkin tullut tarkistaa aina vähän väliä, missä poika luuraa.

Sven hoitaa tehokkaasti biohälyttimen virkaansa. Sven hälyttää heti, jos ulkoa kuuluu portin kolahdus, auto ajaa pihaan tai joku kävelee portille. Ovikelloa ei juurikaan tarvita, sillä Sven ilmoittaa, jos joku on tulossa. Tosin toisinaan hälytys on viritetty liian herkälle eli koiranpoika haukkuu kaikenlaisia kolahduksia.

Sven on mukava koira, joka tykkää ”leikkipainista” ja kuperkeikkojen tekemisestä. Sven-poika harrastaa myös erilaisten enemmän tai vähemmän tarpeellisten temppuja opiskelua emäntänsä johdolla. Vaikka käppänät ovat älykkäitä, niin ne eivät ole maailman helpompia koulutettavia. Niillä ei juurikaan miellyttämishalua, mutta itsepäisyyttä ja temperamenttisuutta senkin edestä. Sven on kyllä sen verran herkkujen perään, että se on helppo houkutella toimimaan. Tosin Sven on sen verran huhelo ja kärsimätön, että sen keskittyminen herpaantuu todella nopeasti ja sitten se alkaa vaan koheltamaan.

Svenssonin mielestä in:

• Syöminen - ihan milloin vain ja melkein mitä vain.
• Syöminen - taas.
• Herkkujen pummiminen.
• Dental stick -tangot.
• Touhuaminen
• Kaikenlaisten pakkausten repiminen
• Sukkien ja alusvaatteiden (etenkin likaisten) levittely.
• Piilotettujen nappuloiden etsiminen.

Svenssonin mielestä out:

• Kynsien leikkaaminen ja parran kampaaminen.
• Vesisade ja räntäsade.
• Rämisevät ja kolisevat kulkuneuvot yms.

Ihan kuin Putti

Olin tänään iltasella lenkillä Sven-pojan kanssa, kun vastaan tuli valkoinen käppänä. Se oli aivan kuin Putti. Koiranpoika oli kolme vuotias ja kotoisin tästä läheltä, Valkeakoskelta. Tuli aivan Putti mieleen, Kysyin koiruuden kennelnimen ajatuksella, että katson kennelliiton jalostusrekisteristä olisiko se Buddyn jälkeläisen jälkeläinen. No, niinhän se oli. Koiranpojan isoisän isoisä oli kuin olikin Wildwood's Time Will Tell eli Putti tai Buddy. No, jotenkin se oli kovasti Putin oloinen olemukseltaan. Ihan tuli koiravaaria ikävä.

Silmät ovat olleet kunnossa

Sven -pojan silmät ovatkin olleet koko loppuvuoden melko hyvässä kunnossa. Lääkityksenä on edelleenkin Optimmunea kerran vuorokaudessa molempiin silmiin, ja muuten kostutustippoja. Silmiä myös huuhdellaan joka kerta miedolla suolaliukoksella. Muutenkin Sven on ollut ihan hyvässä kunnossa. Ruoka ja uni maistuu. Välillä vähän leikitään. Noudetaan frisbeeta, kieritään käskystä, etsitään kadonneita makupaloja, arvataan minkä mukin alla herkkupala luuraa.