Siivousta - hui,kauheata

Tänään oli siivouspäivä. Sven inhoaa siivoamista - etenkin pölynimuria ja moppia. Alkuaikoina Svenillä oli tapana hyökätä raivokkaasti muristen ja haukuen pölynimurin kimppuun. Nykyisin se tyytyy epäluuloisena tuijottamaan imuria aivan kuin ei olisi ihan varma mokoman laitteen vaarattomuudesta. Sven on muutenkin rasittava siivouskaveri, sillä sen pitää olla koko ajan jossakin lähistöllä ja mieluiten jossakin tiellä. Siinä se sitten mulkoilee, kun isäntä ja emäntä heiluvat siivousvehkeitten kanssa häiriten koiranpojan päiväunia. Jollakin kumman keinolla se kaiken lisäksi osaa asettua juuri sen maton päälle, jota olet aikeissa imuroida/siirtää/kääriä rullalle. Siinä se maata rötköttää ja kaikki käskyt kaikuvat kuuroille korville. Ainoa keino on kiskoa matto sen alta.

Viime aikoina Sveniä on häirinnyt se, ettei huushollissa ole mattoja. Matot ovat olleet pesussa, ja Sven parka ei oikein pidä paljaalla lattialla nukkumisesta. Se onkin epätoivoisesti koittanut makoilla eteisen tai WC:n matoilla, mutta ongelmana on ollut se, että ne ovat kaukana sieltä, missä ihmiset istuvat ja viettävät aikaa.

Tänään laitoimme sitten puhtaat matot lattioille. Sven on silmin nähden tyytyväinen, kun se voi makoilla maton päällä esim. keittiön pöydän alla tai työhuoneen lattialla.

Ujon piimän kanssa lääkärissä

Eilen iltapäivällä Svenillä oli vuorossa silmien kontrolli eläinlääkärillä. Olin oikeastaan vähän ylpeä Svenistä, kun se jaksoi istua käppänämäisenä, aivan tyynen rauhallisena odotushuoneessa, vaikka suhteellisen pienessä tilassa oli muutamia ihmisiä ja myös toinen koira. Tuo rotweiller-neito oli aikas levoton: pysyi paikallaan vain nin kauan kun omistaja jaksoi rapsuttaa.
Odotusaika venyi melkein tunniksi, koska jokin leikkaus pitkittyi. Mutta Sven -poikapa istua möllötti paikallaan ja taisi jo jossakin vaiheessa ryhtyä makuullekin. Sen mielestä odotushuone oli vissiin tylsä paikka. Muut koiranomistajat kommentoivatkin, että onpa rauhallinen poika.

Vihdoin oli sitten meidänkin vuoro päästä vastaanotolle. Eläinlääkärikin totesi, että onpa poika rauhallinen – oikea ”ujo piimä”. Svenkalla kun on tapana alkaa tuijotteleman lattiaa, kun se menee hämilleen. Läkäri tarkasti silmät ja totesi, että antibioottikuuri on auttanut ja haavaumat ovat melkein parantuneet. Kuitenkin antibioottitippoja jatketaan vielä viikon verran. Neljä -kuusi kertaa vuorokaudessa. Ja lisäksi Optimmunea pari kertaa päivässä. Viikon päästä katsotaan silmiä uudestaan. Lisäksi myöhemmin vielä pitää katsoa miten Optimmune on alkanut vaikuttaa. Silmävoide alkaa vaikuttaa vasta muutamien viikkojen päästä. Täytyy nyt vain toivoa, että lääke tehoaa ja saisi Svenkan kyyneltuotannon toimimaan edes jollakin tasolla.

Silmävaivoja taas (vaihteeksi)

Eilen käytiin Svenin kanssa eläinlääkärillä. Sven sai kennelyskärokotuksen, ja samalla tarkastettiin silmien tilanne. Kyyneltuotanto nollassa ja molemmissa silmissä sarveiskalvon haavaumat - tosin pienet, mutta kumminkin. Kummallista, että molemmilla koirillamme on sama vaiva. Kysymyksessä on parantumaton sairaus, joka on melko yleinen koirilla. Sairaus puhkeaa yleensä 4 - 7 -vuotiaana. Kyseessä on autoimmuunisairaus, jossa elimistö tuhoaa kyynelrauhaset vähitellen. Ajoissa aloitettu hoito on tärkeätä. Nyt Svenkan silmiin laitetaan kuusi kertaa vuorokaudessa antibioottitippoja ja kaksi kertaa vuorokaudessa Optimmunea. Ja lisäksi keinokyyneleitä välillä. Voi poika parka. Svenkan silmissä on jo havaittavissa pigmentoitumista. Aikaa myöten pigmentoituminen vie näön. Viikon päästä Svenillä on kontrolli, jolloin katsotaan onko Svenkan silmät yhtään paremmat.

Outo patti

Huomasin eilen, että Svenssonin alahuuleen ihan leuan kärkeen on ilmaantunut kummallinen patti. Ihan huulen ja ihon rajalle. Ensin näytti kuin sillä olisi punkki huulessa. Kun katsoin tarkemmin siinä olikin patti, jossa näyttää olevan pieni reikä. Kaiken lisäksi huulen sisällä on liki herneen kokoinen patti. Laitoin pattiin haavapulveria, josko se siitä alkaisi häviämään. Olen vain turhan epäluuloinen - se patti näyttää samalta kuin Puttosella ollut melanoomapatti, joka kyllä poistettiin. Siitä huolimatta melanooma uusi reilun vuoden päästä, ja oli levinnyt niin, ettei mitään ollut tehtävissä.

Svenkan silmät on taas paremmat. Iltaisin silmiin on laitettu Optimmunea ja muutoin Viscotearsia muutaman kerran päivässä. Silmät ei ole yhtään niin punaiset tai turvoksissa. Svenkan takapuolikin on kunnossa. Anaalirauhasissahan ei onneksi taannoin ollut mitään tulehdusta, mutta peräaukossa oli naarmuja, kun Sven oli hinkannut takapuoltaan milloin mihinkin. Toivottavasti mitään ihmeempää ei nyt kuitenkaan ilmaannu. Viikon päästä - suurin piirtein - olisi pojulla rokotukset.