Pannus

Pannus on krooninen sarveiskalvon tulehdus, joka liittyy kuivasilmäisyyteen. Arpikudos ja verisuonitus ja pigmentoituminen johtavat vähitellen sokeutumiseen. Kysymyksessä on ilmeisesti immunologinen sairaus, johon liittyy geneettinen taipumus. Tauti puhkeaa usein ultraviolettivalon seurauksena. Niinpä pannuksen hoidossa auttaa koiran pitäminen sisällä aurinkoisimpaan aikaan tai aurinkolasien käyttö.Pitänee hankkia Puttoselle aurinkolasit.
Lisätietoa: http://www.eyevet.ca/pannus.html (englanninkielinen)

Puttoselta löytyi kyljestä patti

Koiravaari Puttosen kanssa mentiin taas vaihteeksi käymään eläinlääkärillä. Puttoselle oli jo kesällä ilmaantunut ihmeellisiä jälkiä kylkeen. Otin joskus heinäkuun alussa kuvankin niistä. Kaksi pari senttiä pitkää ja noin sentin levyistä karvatonta laikkua rinnakkain. Mainitsin niistä lääkärille, joka kehotti seuraamaan miten ne kehittyvät. Hän arveli niiden olevan sikaripunkkeja. No, niihin laikkuihin alkoi pian kasvamaan karkeaa karvaa. Arvelin jonkin eläimen pistäneen tai purreen sitä. Nyt pari viikoa sitten trimmasin koiranpoikia ja huomasin Puttosen kyljessä niiden laikujen kohdalla noin luumun kokoisen patin. Pelästyin, että melanooma on alkanut leviämään ja soitin eläinlääkärille. En kuitenkaan saanut aikaa kuin vasta viikon päähän. Menimme sitten alkuviikosta, jolloin se patti olikin jo melkein kokonaan hävinnyt. Lääkäri kokeili sitä ja arveli siinä olevan jonkin moista sidekudosta, mutta varmuuden saamiseksi patista pitäisi kyllä ottaa koepala. Siihen ei nyt kuitenkaan lähdetty, vaan pattia seuraillaan jonkin aikaa. Sikaripunkki se ei kuitenkaan ole, sillä sitä esiintyy yleensä etuosassa, etujaloissa jne. Ja on tyyypillisempää nuorille koirille. Muutoin Puttonen vaikutti olevan ihan OK. Sydänäänet olivat kuulema ihan hyvät. Ja painoa Puttosella oli noin 8.8 kg. Tietenkin Puttosta vaivaa kuivat silmät ja niihin liittyvä pannus, josta kuulin nyt ensimmäisen kerran.

Koiranpoikien kotiparturi

Käppänäthän kuuluisi nyppiä, mutta olemme omat käppänämme ajelleet. Tästä ollaan montaa eri meiltä. Joidenkin mukaan ei pidä hankkia trimmattavia koiria, jollei jaksa hoitaa niiden turkkia siten kuin ko. rodun turkkia tulisi hoitaa. No, koirat ovat tulleet meille kotikoiriksi - Buddy tuli viettämään eläkepäiviä ja Sven tuli, koska ei pärjännyt laumassa. Arkana ja pelokkaana jäi lauman alimmaiseksi ja toiset koirat tykkäsivät röykyttää sitä. Koiria ei tarvitse pitää näyttelykunnossa, joten me vain ajamme ne koneella pari - kolme kertaa vuodessa. Tai käppänäkasvattajaystävämme on parturoinut molemmat pojat.

Ostimme taannoin koirien trimmauslaitteen ja eilen sitten uskaltauduin parturoimaan Buddyn. Koiralla on edelleen korvat, häntä ja kaikki neljä jalkaa tallella. Eikä edes yhtään naarmua tullut. Tosin Puttonen on itse rauhallisuus trimmatessakin, joten sen parturointi ei ollut siinä mielessä vaikeaa. Puttonen seisoi paikallaan kuin viilipytty. Tarkoituksenani oli tehdä sille ns. terrierileikkaus. Eli parta ja kulmakarvat jätetään, jalkojen karvat sekä mahan aluskarvat jätetään pitkiksi. Muuten ajellaan lyhyeksi. Vaikeinta oli pään parturointi. Korvat, posket, päälaki ja kaula ajellaan ihan lyhyiksi. Kulmakarvat ja otsatupsun muotoileminen oli vaikeaa ja se menikin vähän vinoon, mutta tyhmä ei huomaa, eikä viisas virka mitään. Sitten selkä, kyljet ja peräpeili ihan lyhyiksi. En leikannut jalkakarvoja nyt juuri lainkaan ja niitä pitää kyllä vielä siistiä. Mutta muuten olen kyllä ihan tyytyväinen parturointiini. Lopputuloksena oli ihan kohtuullisen näköinen koiraherra. Eikä kukaan edes räjähtänyt nauramaan sen nähtyään. Huomenna ajattelin sitten käsitellä Svenin. Siinä sitä onkin hommaa, sillä se ei pysy paikoillaan yhtä hienosti kuin Puttonen.