Keinot on monet....

Puttosen puremahaava parani nopeasti. Haava oli sellaisessa paikassa, ettei se päässyt sitä lainkaan nuolemaan. Betadine auttoi hyvin. Svenssonilla taas haava on jalassa, joten sen suojaaminen onkin hieman hankalampi juttu. Olen laittanut jalkaan itseliimautuvasta siteestä paketin, toisinaan kokeillut kuitukankaista laastaria. Ongelmana on se, että Svensson saa ennemmin tai myöhemmin näprättyä ne auki. Niitä pitää olla tämän tästä korjaamassa. Siitä huolimatta Svensson pääsi nuolemaan haavaa. Muutaman päivän kuluttua haava tulehtui ja alkoi märkimään. Osaltaan siihen varmasti vaikutti haavan hautuminen kääreiden alla. Edessä oli tietenkin viikonloppu ja eläinlääkäri hankalasti saatavilla. Mietin, että vien Svenssonin eläinlääkäriin maanantaina, jollei haava ole tullut olennaisesti paremmaksi. Hain apteekista haavapulveria, joka on tarkoitettu märkiviin haavoihin. Bacibact sisältää basitrasiinia ja neomysiiniä, jotka ovat antibiootteja. Mietin sitten, miten saada koiran jalka suojattua niin, ettei se pääse nuolemaan sitä, mutta haava saisi myöskin ilmaa eikä hautuisi enempää. Kauluri tietenkin on tehokas, joskin hankala kapistus.

Pikkulapsen pitkähihainen t-paita toiminee hyvin. Käyttihän herra Puttonen keväällä pikkupoikien boxereita toipuessaan kastraatioleikkauksesta. Boxerit olivat ilmavat, eivät hautoneet ja estivät niin Puttosta kuin Svenssoniakin nuolemasta leikkaushaavaa (kauluri ei olisi estänyt toisen koiran puuhia). Puttonen tottui nopeasti boxereihin ja juoksenteli boxerit viuhuen ympäri taloa. Nyt Svensson toimii Tutta- vauvanvaatteiden mannekiinina. Kokoa 67 cm oleva puuvillatrikoinen t-paita suojaa hyvin jalkaa eikä Svensson pääse nuolemaan haavaa. Haava onkin parantunut parissa päivässä. Nyt haavassa on ainoastaan rupi.

Käppänöiden JSP

Olemme tässä viime päivinä joutuneet sitomaan koiranpoikien haavoja. Ei onneksi mitään suurempia. Sunnuntaina annoin koiruuksille lihaisat luut, joita ne saavat syödä ulkona. Aina-nälkäinen-Svensson järsi luunsa todella nopeasti ja alkoi sitten kärttämään Puttosen luuta. Siinä hötäkässä isäntäkin tuli kotiin ja Svensson seurasi meitä sisälle kantaen tietenkin luun rippeitä mukanaan. Otin luun pois Svenssonilta, mutta Svensson tietenkin palasi ulos ja nappasin Puttosen luun. Puttoselta tietenkin paloi käämit ja se nappasi kiinni Svenkan jalkaan. Ja Svenkka tietenkin antoi takaisin samalla mitalla. Seurauksena oli, että Puttosella on reikä niskassa ja Svenkalla jalassa. Kulmahammas on mennyt nahasta lävitse.

Olen puhdistanut haavat päivittäin ensin haavanpuhdistusaineella ja laittanut haavaan Betadinea. Puttosen haavan on onneksi sellaisessa paikassa, ettei se pääse itse sitä nuolemaan. Svenkan haava on taas jalan sisäsivulla ja se tietenkin mielellään hoitaisi sitä itse. Olenkin sitten laittanut haavan päälle sideharsolapun ja sitonut se kevyesti, ettei Sven pääse nuoleskelemaan haavaa. Olen vaihtanut siteen päivittäin, ja Sven on jo oppinut katoamaan paikalta, kun avaan lääkekaapin oven.

Svensson on terve poika

Kävimme herra Svenssonin kanssa viime viikolla eläinlääkärillä hakemassa rokotuksen kennelyskää vastaan. Eläinlääkärin mukaan Svensson vaikuttaa varsin terveeltä pojalta. Käytin pojan vaa'alla ja hieman tuntui paino nousseen viimekertaisesta. Svensson on muutenkin laihdutuskuurilla. Sillä kun tuntuu tuo paino nousevan pelkästä ruuan katsomisesta toisin kuin Puttosella.

Mehiläinen pisti herra Puttosta

Mehiläinen tuikkasi vanha herra Puttosta takajalan varpaaseen. Olin lähdössä koiranpoikien kanssa ulos lenkille, kun ihmettelin Puttosen touhuja. Se peruutteli eteisessä ja nosteli vasenta takajalkaansa, potki jalalla taaksepäin. Pieni hännän tynkä sojotti suoraan alaspäin, joten jokin ei nyt ollut kohdallaan. Huomasinkin samantein lattialla mehiläisen/ampiaisen ja päättelin sen pistäneen Puttosta. Nostin koiranpojan pöydälle lähempää tarkastelua varten. Puttonen oli jossakin kohdassa jo ehtinyt nuolla pistokohtaa. Takajalan varpaasta sitten löysin mehiläisen pistimen (kyseessä oli siis mehiläinen). Ei muuta kuin jalka jääkylmään veteen, jotta turvotus ja kipu alkaisi laskea. Soitin käppänäkasvattajalle, joka myöskin kehotti laittamaan jalkaan jäitä tai kylmää vettä. Tarkoituksena juurikin laskea turvotusta ja lieventää kipua. Myöhemmin pistokohtaan voisi laittaa kortisonivoidetta, jos koira tuntuu aristavan jalkaa. Mitään kyypakkauksia ei tarvita,

Ampiaisen tai mehiläisen opisto ei ole yleensä vaarallinen koiralle. Eri asia on, jos pistoja on useita tai koira on saanut pistoja kuonoon, suuhun, kaulaan tai ylipäätään päähän. Tai jos koira on allerginen. Puttonen vaikutti toipuvan varsin pian pistosta. Illalla se ei tuntunut olevan enää moksiskaan eikä jalkakaan tai edes varvaskaan ei näyttänyt turvonneelta.