Hyvin meni

Leikkaus meni hyvin. Puttosesta oli otettu vielä varmuudeksi toinenkin röntgenkuva, kun se oli rauhoitettuna. Tällä kertaa Puttonen ei liikahtanut, joten kuva onnistui ihan hyvin. Keuhkoissa ei näy mitään, hyvä niin. Rakosta otetussa virtsanäytteessä ei nyt näkynyt mitään kiteitä, mikä myöskin on hyvä juttu. Myöskin virtsan ph oli laskenut. Eturauhasesta otettiin ohutneulanäytteet, joiden vastaukset tulevat parin viikon päästä. Leikkauksen aikana Puttonen sai nesteytystä ja kipulääkettä.
Nyt sitten antibioottikuuri jatkuu vielä kymmenen päivän ajan. Kontrollinäyte virtsasta ensi viikolla ja eturauhasesta reilun kahden viikon päästä.


Puttonen alkoi heräilemään kunnolla vasta iltapäivällä neljän tienoilla. Siihen saakka se makasi vällyjen ja lämpögeelipakkausten kanssa viltteihin käärittynä. Eläinlääkärin mukaan nukutuksen jälkeen koiran ruumiinlämpö laskee ja sille tulee helposti kylmä. Svenkka makasi vieressä ja ihmetteli kaveria miksi se ei ala nousta sieltä. Ihmeen rauhallisesti Sven homman kuitenkin otti. Illan kuluessa Puttonen alkoi liikehtimään ja sille oli pakko laittaa kauluri, jotta se ei pääse nuolemaan haavojaan. Surkeenahan se tietenkin oli. Tötterön reuna otti aina maahan, joten Puttonen keksi ryhtyä kävelemään takaperin.

Illalla maistui jo ruoka ja vesi. Käytiin myös pienellä pissa ja kakka lenkillä. Yöksi kipulääkettä (Canidryl) ja sitten nukkumaan. Emäntä tuli myös lattialle nukkumaan, jotta Puttonen ei yritä kiivetä sänkyyn ja kenties pudota sieltä. Hyppimisiä vältetään muutaman päivän ajan ja raisuja leikkejä pari viikkoa. Kaulurin saa valitettavasti pois vasta vajaan kahden viikon päästä, mutta liimasiteen haavan päältä voi poistaa jo huomenna tai ylihuomenna.

Eiköhän se tästä.

Leikkauspäivä

Vein aamulla Puttosen klo 10 eläinlääkärille. Puttosella on edessä kastraatioleikkaus. Samalla otetaan eturauhasesta näytteitä, jotta saadaan selville liikakasvun laatu – hyvänlaatuista vai pahanlaatuista. Ihan ensimmäiseksi käytiin puntarissa. Puttonen painaa 8, 35 kg. Sitten eläinlääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot ja totesi, ettei niistä kuulu mitään ihmeellistä. Varmuudeksi kuitenkin otettiin vielä röntgenkuvat keuhkoista. Niissäkään ei näkynyt ainakaan mitään isompaa. Röntgenkuva meinasi mennä piloille, kun en tietenkään osannut varautua sen koneen piipitykseen. Puttonen kun pelkää kaikkia piipityksiä, niin sehän loikkasi oitis pystyyn. Onneksi kuva kuitenkin onnistui. Eläinlääkäri myös tunnusteli Puttosen mahaa ja totesi eturauhasen jopa hieman pienentyneen edellisestä kerrasta. Jospa se antihormoni auttaa vähän viipeellä.

Seuraavaksi Puttonen sitten rauhoitettiin ja laitettiin tiputukseen. Puttoselle tehtiin oikein kunnon bikinirajaus eli kaikki karvat ajeltiin pois. Seuraavaksi Puttonen siirrettiin leikkaussaliin. Emäntä lähti kotiin odottamaan. Kohta on kulunut pari tuntia, joten olen juuri lähdössä hakemaan Puttosta. Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin.

Pissavahinkoja

Olimme eilen hieman huolissamme siitä, ettei Puttonen ollut lainkaan ulostanut aamulenkillä eikä myöskään päivän kuluessa. Mietimme, että onko eturauhanen suurentunut jo niin suureksi, että se alkaa aiheuttamaan ulostamisvaikeuksia. Iltalenkillä Puttonen kuitenkin ulosti ja useamman kerran. Todennäköisesti ruokavalion muutos on osasyyllinen ulosteen määrän vähenemiseen. Dieettiruuassa kun ei ole kovasti mitään ylimääräistä.

Olemme päästäneet herra Puttosen parin kolmen tunnin välein ulos tarpeilleen. Virtsan määrä on lisääntynyt eikä koiraparka pysty pidättelemään kovin pitkään. Eikä pidättäminen ole hyväksikään, kun virtsassa on kiteitä. Yöt ovat tässä suhteessa hankalia. Viime yönä heräsin aamuyöstä siihen, että herra Puttonen haukahteli alakerrassa. Raukalla oli melkoinen pissahätä. Se juoksi viivana ulos ja heti pissalle. Yön aikana oli myös tapahtunut pissavahinko. Olohuoneen lattialla oli lammikko. Onneksi ei kuitenkaan matolla.

Eilen keskustelin myös käppänäkasvattaja ystävämem kanssa ja tulimme siihen tuloskeen, että ensi tiistaina tehdään kastraatioleikkaus kuten on suunniteltukin. Samassa yhteydessä otetaan ne ohutneulanäytteet, jotta saadaan selvyys liikakasvun laadusta.

Struviittikiteet antibioottikuurin seurausta?

Olen pohtinut kovasti tuota struviittikiteiden ilmaantumista virtsaan. Kaksi viikkoa sitten Puttosella ei ollut lainkaan kiteitä ja nyt kontrollin yhteydessä todettiin melkoinen määrä kiteitä. Arvelin, että kiteet ovat melko todennäköisesti seurausta antibioottikuurista - ehkä kuurin aiheuttamasta virtsan ph:n noususta. Luin myös netistä erään koiranomistajan kirjoituksen vastaavan kaltaisesta tapauksesta.

Asia on askarruttanut jo pari päivää. Puttosella on siis antibioottina Baytrill Vet (50 mg), jossa vaikuttavana aineena on enrofloksasiini, joka kuuluu fluorokinolonien (kinolonit) lääkeaineryhmään. Kysymyksessä ovat laajakirjoiset mikrobilääkkeet, joita suositellaan mm. eturauhastulehduksen ja munuaistulehduksen hoitoon. (Pekkarinen 2006, 25 - 26.)

Fluorokinolonit liukenevat huonosti ja saattavat aiheuttaa kiteiden muodostumista virtsateissä. Pahimmassa tapauksessa fluorokinolonit voivat aiheuttaa munuaisvaurioita. (Ibid., 28.) Toisin sanoen kiteet Puttosne virtsassa ovat seurausta mitä todennäköisimmin lääkehoidosta.

Lähde: Pekkarinen, A. 2006. Antibioottien aiheuttamat haittavaikutukset koirilla Suomessa. Kirjallisuuskatsaus ja raportoidut haittavaikutukset 2002-2006. Helsinki: Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen eläinlääketieteen laitos. [viitattu 27.3.2009]. Saatavissa pdf-muodossa.

Mietityttää

Soitin herra Puttosen tilanteesta ystävälleni käppänäkasvattajalle. Hän lupasi konsultoida toista eläinlääkäriä. Toinen mielipide siitä miten Puttosen kanssa kannattaisi edetä, ettei vanhaa sairasta koiraa turhaan leikeltäisi. Jos ongelmat johtuu jostakin parantumattomasta sairaudesta, niin on aivan turha tehdä kastrointia. Ongelmana juurikin on se, että on vaikea selvittää sairauden laatua. Hieman nyt mietityttää eikö pahanlaatuisen kasvaimen olemassaoloa voitaisi selvittää muutoin kuin ottamalla ohutneulanäyte, joka varmastikin on kaikkein varmin tapa. Mikään verikoekaan ei varmasti kerro tulosta.

Olen myös miettinyt mistä syystä virtsan ph arvo nousi kahdesta viikossa 6:sta 8:aan. Mikä oli syynä virtsakiteiden ilmestymiseen? Olisiko antibioottikuurilla jokin merkitys? Muistuu mieleeni, että eläinlääkäri olisi jossakin sivulauseessa sanonut, että antibioottikuuri voi muuttaa virtsan happamuutta. Olisiko siis niin, että virtsan muuttuminen happamasta emäksiseksi olisi johtunut antibiooteista? Ja virtsakiteet syntyneet siitä syystä. Ymmärtääkseni kuitenkin tulehdus on nyt poissa. Puttonen on kyllä ihan hyväkuntoisen oloinen – ruoka maistaa ja lenkilläkin se jaksaa köpötellä. Toki se nyt juo tavanomaista enemmän, kun dieettiruokaa saa sen juomaan. Katsotaan miltä tilanne vaikuttaa huomenna.

Koiranpoika sairastaa 2

Eläinlääkäri soitteli puolen päivän tienoilla. konsultoituaan kollegojaan ja perehdyttyään kirjallisuuteen hän suositteli kastraatiota. Vastaavankaltaisessa tapauksessa kastroinnin jälkeen on eturauhasen koko lähtenyt selvästi pienenemään. Eikä tunnu oleva näyttöä siitä, että kastroinnista olisi haittaa, vaikka kysymyksessä olisi eturauhasen pahanlaatuinen kasvain. Samalla Puttosen eturauhasesta otetaan ohutneulanäytteet, jotta saadaan selville onko kyseessä hyvänlaatuinen laajentuma vai pahanlaatuinen kasvain. Leikkausaika varattiin ensi viikon tiistaille. Leikkaukseen asti Puttonen on antibioottikuurilla.

Soitin päivällä isännälle (joka tekee etätöitä kotona) ja tiedustelin herra Puttosen vointia. Puttonen on syönyt ruokansa ihan hyvin ja käynyt reippaana poikana pissalla.

Koiranpoika sairastaa

Annoin Puttoselle heti eläinlääkäristä palattuamme uutta dieettiruokaa. Ruoka on tarkoitettu happamoittamaan virtsaa, joka nyt on emäksistä (ph 8). Ruoka myöskin edistää struviittikiteiden liukenemista. Ruokavaliota pitää noudattaa useamman viikon ajan. Kun kiteet ovat liuenneet, aloitetaan ruokinta, joka ehkäisee kiteiden muodostumista.

Ilmeisesti ruoka alkoi heti vaikuttaa, koska Puttonen alkoi juoda illan kuluessa aiempaa useammin. Yön aikanakin se kuului käyvän useasti juomakupilla. Koiraa täytyy aina tämän tästä päästää ulos tarpeilleen, sillä pidättäminen ei ole tässä vaiheessa hyväksi. Veinkin koiraherran ulos hieman ennen puolta yötä ja heti aamulla kuuden aikaan.

Aloitin myös ruuan antamisen useampana annoksena. Annoin yhden kolmasosan ruuan määrästä heti aamulla. Isäntä saa tarjoilla toisen kolmanneksen puolen päivän tienoilla ja sitten illalla loppuosa. Toivottavasti saadaan kiteet liukenemaan ennen kuin ne muodostavat kiviä.

Odottelemme vielä eläinlääkärin soittoa.

Lisää tietoa eläinlääkäriaseman Ouluvet Oy:n sivuilta Virtsatietulehdus http://www.ouluvet.fi/virtsatie.html

Voi, voi herra Puttonen parka

Tänään oli herra Puttosella kontrolli kaksi viikko sitten todetun virtsarakon- ja eturauhastulehduksen tiimoilta. Putti on ollut antibioottikuurilla pari viikkoa. Putti sai myös antitestosteronipiikin tuolloin. Tavoitteena oli, että antibiootti hoitaisi tulehduksen ja antihormoni taas auttaisi pienentämällä eturauhasen kokoa.

Reilu tunti ennen eläinlääkärin aika pyydystin Puttoselta virtsanäytteen saunakauhan avulla. Tulos ei ollut mitenkään hyvä. Virtsan ph oli noussut reilusti viime kertaisesta. Nyt se oli 8, kun se kaksi viikkoa sitten oli 6. Normaali ph lienee 5-6. Lisäksi virtsassa oli verta ja sakkaa eli virtsakiteitä, jotka todettiin struviittikiteiksi. Testin tekijä ei ollut koskaan nähnyt moista määrää kiteitä aiemmin. Kaksi viikkoa sitten ei näitä kiteitä ollut lainkaan. Leukosyyttejä ei nyt ollut, joten tulehdus lienee aisoissa ainakin jollakin tapaa. Ilmeisesti Puttosella on eturauhanen suurentunut ja se on alkanut vaikeuttaa virtsan kulkemista ja johtanut virtsarakon ja eturauhasen tulehdukseen. Virtsassa olevat kiteet osaltaan ylläpitävät tulehdusta ärsyttäen virtsaputkia.

Nyt yritetään poistaa virtsassa olevat struviittikiteet väliaikaisen ruokavalion avulla. Dieettiruuassa on vähemmän proteiineja ja kivennäisaineita, mutta enemmän natriumia. Tarkoituksena on saada koira juomaan enemmän ja myös sitä kautta edistää kiteiden poistumista. Saman aikaisesti hoidetaan antibiooteilla tulehdusta. Vielä ainakin kuusi päivää.

Sitten mietityttää tuo eturauhanen. Se ei ole pienentynyt yhtään. Ilmeisesti suurentuma ei sitten johdukaan hormoneista. Eläinlääkäri jäi miettimään josko kastrointi kannattaisi. Kastrointi lienee kannattavaa, jos se vaikuttaa edullisesti kasvaimen suurentamaan eturauhaseen. Jos taas ei, niin kastrointia ei kannata tehdä. Sitten vissiin hoidetaan lääkkeillä. Eläinlääkäri selvittää asiaa ja lupasi soitella huomenna tai viimeistään perjantaina mitä Puttoselle tehdään. Katsotaan nyt sitten mihin suuntaan tämä homma kehittyy. Pahanlaatuiset eturauhaskasvaimet ovat onnekis suhteellisen harvinaisia. Nyt täytyy vaan seurata, että Putti juo ja pissaa varmasti.

Puttonen hyväkuntoisen oloinen

Puttonen on nyt ainakin ollut ihan hyväkuntoisen oloinen. Pirteä ja innokas lähtemään esimerkiksi ulos. Lisäksi se innostuu aiempaa helpommin kaikenmaailman jutuista. Aivan kuin se olisi hieman piristynyt. Tänään olessani ulkona koiruuksien kanssa huomasin, että virtsakin kulkee ihan kunnolla – lentää ihan kaaressa. Lääkkeet alkavat vaikuttaa. Vieläkään ei Puttonen kulje rappusia ylös. Aloin tässä jälkiviisaana miettimään, että ehkäpä Puttosen haluttomuus kiivetä rappuja ylös johtuikin siitä, että sen selkään sattui. Ajattelin sen johtuvan siitä, että se on liukastunut portaissa ja siksi arastelee niitä.

Parin viikon päästä nähdään onkin sitten kontrolli. Toivottavasti se ei nyt ainakaan osoittaudu eturauhassyöväksi. Viime viikkoisessa ultrassa näkyi selvästi suurentunut eturauhanen, joka vaikutti tasaisesti suurentuneelta. Ei näkynyt mitään epätasaisuuksia tai kyhmyjä, jotka ilmeisesti viittaisivat jonkinlaisiin kasvaimiin.

Vanhan herran vaivoja

Vanhaherra Puttosella (10 v.) oli tänään eläinlääkärin luona terveystarkastus. En ollut huomannut Puttosella mitään erityisempiä oireita, mutta sillä todettiin prostatiitti eli eturauhastulehdus ja virtsatien tulehdus. Eturauhastulehdus on kuulema tyypillinen vanhojen urosten vaiva. Puttonen ei ole osoittanut millään tavoin mitään oireita. Ei kuumetta. Ei tihentynyttä virtsaamista – tai ainakaan enempää kuin nyt urokset yleensä. Päin vastoin Puttonen on ollut aivan vaikeuksitta kokonaisen työpäivän kotona eikä ole esim. pissannut mihinkään. Puttosesta ei myöskään ole huomannut että sillä olisi kipuja virtsatessa. Eläinlääkäri havaitsi, että Puttosen eturauhanen on suurentunut. Peräsuolen kautta tunnusteltaessa suurentunut eturauhanen tuntui selvästi. Puttonen ei kuitenkaan vaikuttanut aristavan tutkimusta. Tosin Puttosella on aika korkea kipukynnys eikä se välttämättä räpäytä silmäänsäkään, vaikka sattuisikin. Suurentuma todennettiin vielä ultrassa. Eturauhanen vaikutti kuitenkin tasaiselta, joten se suurentuma on mitä todennäköisimmin tulehduksen kuin pahanlaatuisen solumuutoksen aiheuttamaa.

Seuraavaksi otettiin virtsanäyte, jossa myös todettiin tulehdusmuutoksia sekä verta Papparainen sai antibioottipiikin sekä lisäksi kahden viikon antibioottikuuri (Baytril vet. 50 mg). Sen lisäksi antihormonipiikin (antitestosteroni), jonka pitäisi auttaa eturauhasen suurentumaan. Parin viikon päästä on kontrolli, jolloin katsotaan ovatko antibiootit ja hormonipiikki vaikuttanut toivotulla tavalla. Eturauhasvaivoihin joudutaan usein antamaan useampikin hormonipiikki ennen kuin vaiva tokenee. Kuulemani mukaan jotkut käyttävät tästä hormonilääkityksestä nimitystä ”kemiallinen kastrointi”, vaikkakaan se ei estä urosta hedelmöittämästä narttua. Koiran testosteronitaso tosin laskee, joten uros ei ole niin viettinsä vietävissä kuin aiemmin. Joidenkin mukaan uros saattaa muuttua flegmaattisemmaksi. Katsotaan nyt miten Puttosen käy.

Ystävämme käppänäkasvattajan mukaan herra Puttonen kannattaa kastroida mikäli eturauhasvaiva ei muuten tunnu tokenevan. Kastrointi auttaa useimmiten.

Kauneustuokio

Herra Puttosen kauneudenhoitoon kuuluu turkin kampausta, jos ei nyt päivittäin niin joka toinen päivä. Turkkia ei enää nypitä, vaikka niin kuuluisikin. Turkki ajellaan kolmisen kertaa vuodessa. Puttonen ei enää käy näyttelyissä, joten ei haittaa, vaikka turkki onkin muuttunut pehmeäksi ja hieman kiharaksikin. Tietenkin kynnet leikataan ja korvat putsataan. Eniten aikaa vaatii herra Puttosen parta. Puttoselta on jouduttu poistamaan etuhampaita, joten Putti -parka kuolaa melko lailla. Lisäksi poikien puuroruoka tarttuu partaan. Partaa joutuukin pesemään tämän tästä. Aina silloin tällöin koko koiraherra joutuu pesupaljuun. Puttosella on kyllä aivan ilmiömäinen kyky vaistota, koska suunnitteilla on koiranpesu ja suorittaa katoamistemppu. Muutoinkin Puttonen välttelee suihkuhuonetta ja saunaa pelätessään päätyvänsä kylpyyn. Kun Puttosen lopulta löytää, se kyllä alistuu kohtaloonsa ja on helppo pestävä. Kylvyn jälkeen Puttosta pitää hieroa pyykeillä kuivaksi. Sitten alkaa rumba. Pieni valkoinen koiranpoika pyyhältää ympäri taloa aivan hurjana.

Hajuaisti tallella

Käppänäherrat ovat saaneet nyt pari kertaa nenäpunkkeihin tehoavaa loislääkettä, jota käytetään myös sydänmatojen ja syyhypunkkien torjuntaan. Lääkkeestä ei ole ollut mitään havaittavia sivuvaikutuksia. Päin vastoin koiruudet vaikuttavat hyväkuntoisilta. Nenäpunkkien katoaminen on helpottanut niiden elämää selvästi. Vaikuttaa siltä kuin molemmat herran olisivat alkaneet haistaa aiempaa paremmin. Kulkevat ulkona kuono maassa koko ajan – ovathan ne aina haistelleet kaikkea, mutta nyt kulkevat kuono maahan liimattuna koko ajan.

Nenäpunkki saattaakin heikentää koirien hajuaistia. Erityisen tärkeätä hoito lienee metsästyskoirille ja työkoirille, jotka käyttävät hajuaistiaan työskennellessään. Nenäpunkkia on alkanut esiintymään erityisesti Pohjoismaissa – Norjassa, Ruotsissa ja Suomessakin. Niissä maissa, missä koirat lääkitään kuukausittain sydänmatojen varalta ei esiinny nenäpunkkeja.

Lisätietoa: Glavin, S., Nilsen, K. & Larsen, C. 2007. Nenäpunkki – aikamme riesa. Pystykorva nro 6, 2007, 38 – 41. http://www.spj.fi/pdf_sivut/nettipystis6_2007.pdf

Nenäpunkeista

Vaikuttaa siltä, että koirilla on tosiaan ollut nenäpunkkeja. Perjantaina annetun lääkkeen jälkeen kumpikaan koirista ei ole kakonut tai kurlannut limaa tms. Vaikka Sven oli surkeassa kunnossa vielä perjantaina, ei se enää lauantaina niiskuttanut lainkaan. Päin vastoin, Sven on ollut oma vilkas itsensä ja painellut pihalla kuin todellisten ja olemattomien myyrien perässä.

Wikmanin (2002) mukaan koiran nenäpunkkia on tavattu Suomessa ensimmäisen kerran 1991. Sen arvellaan kuitenkin olevan Suomessakin tätä nykyä melko yleinen. Punkin varma todentaminen on hankalaa. Periaatteessa koira voitaisiin rauhoittaa ja yrittää huuhdella punkit esiin, mutta on hankalaa. On myös kehitetty verikoe, mutta senkin tutkiminen on kallista. Helpompaa on hoitaa oireiden mukaan. Nykyisin melkoisen toimiva lääke on juurikin tuo Interceptor (milbemycine oxime), jota tosin ei myydä Suomessa. Sitä on kuitenkin saatavilla niiltä eläinlääkäreiltä, joilla on sille erityislupa.

Tyypillisiä oireita ovat aivastelu, äänekäs ilman vetäminen sisäänpäin nenän kautta (niistäminen “reverse sneezing”), kirkkaan nesteen valuminen sieraimista ja kuononseudun kutina. Myöskin koiran hajuaisti heikkenee tai jopa katoaa kokonaan. Onneksi tuo punkki ei tartu ihmisiin tai muihin eläimiin.

Lähde: Wikman, L. 2002. Koiran nenäpunkki. Pystykorva 5/2002, 34 – 35.