Sivulöydöksenä mastsolukasvain

 Joulukuun alussa Pitzulla oli sitten edessä sterilisaatioleikkaus. Samalla sen napatyrä korjattiin. Pitzulla todettiin kaulalla ja rintalastan etuosassa patit, jotka sitten ohutneulanäytteissä todettiin lipoomiksi. Lipooma on hyvänlaatuinen rasvakudoksen kasvain. Kuitenkin, jos ne kasvavat suuriksi, ne poistetaan. 

Pitzulla oli myös kyljessä patti,, jossa havaittiin runsaasti mastsoluja. Eli kyseessä oli ihon mastsolukasvain, mikä on pahanlaatuinen. Se on ymmärtääkseni yksi yleisimmistä koirilla esiintyvistä kasvaimista. Eläinlääkärin mukaan riippuu kasvaimen tyypistä, millainen ennuste Pitzulla on Ns. low grade kasvain on yleensä paikallinen, mutta ns. high grade puolestaan lähettää etäpesäkkeitä. Joka tapauksessa kasvain täytyy poistaa kirurgisesti. Yleensä kuuleman mukaan paikalliset kasvaimet saadaan poistettua. Vaihtoehtoisesti voidaan koiralle antaa sädehoitoa, mutta sillä hetkellä sitä ei ollut mahdollista saada  Suomessa.

Kasvain oli sellaisessa paikassa, ettei sitä ollut mahdollista poistaa sterilisaatioleikkauksen yhteydessä. Pitzun mahanahka ei olisi venynyt molempiin leikkaushaavoihin, joten kasvaimen poisto päätettiin tehdä sitten, kun Pitzu olisi toipunut tästä ensimmäisestä leikkauksesta eli joskus tammikuussa. 

Terveystarkastukseen

 Pitzulla oli joskus aiemmin ollut maksa-arvot koholla, ja koska sen sisaruspentu oli jouduttu lopettamaan maksashuntin vuoksi, niin päätimme viedä Pitzun terveystarkastukseen. Ja muutoinkin. Tarkoituksenamme  oli jossakin vaiheessa steriloida Pitzu. Pitzu oli jo 7 vuotias, joten pentuja ei todellakaan tule olemaan ja toisekseen märkäkohdun saaminen oli kohtalainen riski.   

Pitzu oli ihan pirteän oloinen. Paino oli ihan kohdillaan. Nisät pikkuisen turvoksissa, mikä johtui siitä, että juoksut oli päättyneet jokin aika sitten. Napatyrä oli, mutta tyräportti oli kiinni. Veriarvot  ihan ok, ei merkittäviä poikkeamia. Hammaskiveä oli, joten edessä jossakin vaiheessa lähitulevaisuudessa hammaslääkäri. Ja sitten sterilisaatio parin  kuukauden sisällä.

Ja sitten meille tuli Pitzu Pii Pii

Muutamia viikkoja siitä, kun Sven Svensson siirtyi paremmille metsästysmaille, lähdimme lomareissulle pohjoiseen Suomussalmelta. Paluumatkalla mainitsin isännälle, että Pesun sivuilla (Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys) oli maininta yksityisestä kodinvaihtajasta. 7-vuotias käppänänarttu Pitzu on vailla kotia. Ilmoituksessa ei kerrottu, miksi etsivät koiruudelle uutta kotia.  Ilmeisesti heillä on toinenkin käppänä (ainakin ollut). Joka tapauksessa, laitoin viestiä ja siihen vastattiinkin lähestulkoon saman tein. Meitä ennen oli kuulema tullut yksi tiedustelu. Mutta se ihminen ei sitten ollut vastannut mihinkään yhteydenottopyyntöihin. Joka tapauksessa maanantaina olemme menossa tapaamaan heitä. silloin saadaan varmaan enemmän tietoa Pitzusta. Että olisiko siinä meille uusi koiraneito.

Svenin viimeinen vuosi 2019

Helmikuussa 2019 kävimme Svenin kanssa kontrollikäynnillä eläinlääkärissä. Tarkastetaan munuaisarvot ja kilpirauhasarvot. Joulukuussa todettu anemia oli hieman voimistunut, mutta muutoin Svenin vointi oli oikein hyvä tuolloin. Ainoastaan takapäästä oli lihasmassa alkanut vähetä oletettavasti vähäproteiinisen munuaisruuan vuoksi. Svenhän ei syönyt mitään muuta ruokaa tuolloin. Anemian arveltiin liittyvän krooniseen munuaissairauteen, mutta ei tarvinnut sillä kohtaa erillistä hoitoa.

Kevät ja alkukesä kuluikin tavanomaiseen malliin. Svenin askel tosin alkoi hidastumaan. Ulkoilulenkit sujuivat rauhallisissa merkeissä - tienpientareiden tolppia ja puskia haisteltiin pitkään ja hartaasti. Svenin näkö ja kuulokin olivat selvästi heikentyneet. Vanhuuden merkit ovat selvästi havaittavissa.

Heinäkuussa (11.7) oli sitten rokotusten ja kontrollien aika. Svenin ruokahalu oli alkanut heikentyä ja koiruus vaikutti etenkin aamuisin kömpelöltä ja jäykältä. Myös huojumista ja pientä sekavuutta oli välillä havaittavissa. Yleistutkimuksessa ei havaittu mitään poikkeavaa. Verenpaine ok. Samoin nivelten liikkuvuus. Eikä Sven vaikuttanut lainkaan kivuliaalta. Otettiin sitten verikokeet munuais- ja kilpirauhasarvojen kontrollia varten. Verikokeissa todettiin munuaisarvojen kohonneen. Ja lääkäri epäili mahdollista tulehdusta. Sven ei oikein suostunut syömään ja oksenteli aika ajoin. Viikon päästä (18.7) aamupäivällä otettiin uusi virtsanäyte ja virtsarakko ultrattiin. Ultrassa ei havaittu poikkeavaa, eikä tulehduksestakaan ollut merkkejä. Verikokeesta päätettiin tutkia proteiini/kreatiniinisuhde. Illan suussa eläinlääkäri soitti. Verikokeiden tulosten mukaan Svenin munuaiset eivät enää toimineet.
Svenin oli aika lähteä.

Svenin lähti koirien taivaaseen 19.7.19 kalkkunaleikkeitä mussuttaen. Sven ei nimittäin ollut saanut kalkkunaleikkeitä pitkään aikaan munuaissairauden vuoksi.  Eläinlääkärin laskussa oli Johanna Niskasen runo:

Minä saatan sinut pehmeään lehtoon,
koirille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen.
Silitän kerran, itken kesäsateen verran.
Ihan kaikesta kiitän,
muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän.

Sven 28.3.2006 - 19.7.2019

Vuosi 2018

Maaliskuussa oli taas Svenkalla kontrollikäynti eläinlääkärillä. Kilpirauhaslääkityksen myötä Svenkan kunto oli selkeästi parantunut. Koiruus oli selkeästi pirteämpi ja reippaampi sekä iloisempi. Ainoa ongelma on nyt se, että Svenkalle on alkanut kertyä hammaskiveä. Svenkan hampaat pestään kyllä päivittäin, mutta aiemmin on käytetty lisäksi myös dentals stickejä. Ja hampaat ovat pysyneet hyvässä kunnossa. Munuaisten vajaatoiminnan vuoksi Svenkalle ei ole annettu enää dental stickejä. Joten edessä oli siis hammaskiven poisto.

Kesäkuussa Svenkan verenpaine alkoi olla koholla. Syynä oli kaiketi munuaissairaus. Fortekor-annosta jouduttiin hieman nostamaan. Mutta verenpainelääkkeen ja thyroxin-lääkityksen myötä Svenin vointi on kyllä kohentunut.

Syyskuussa sitten iski sidekalvon tulehdus. Sven oli jo pitkään kärsinyt kuivasilmäisyydestä, jota oli hoidettu Optimmune-voiteella. Lisäksi silmiä on huuhdeltu suolaliuoksella ja kostutettu keinokyynelillä. Sidekalvon tulehdus hoitui nyt antibioottitipalla.

Lokakuussa käytiin silmäspesialistin luona. Sidekalvontulehdus oli parantunut. Svenillä oli kuitenkin silmissä samentumia ja pigmentoituneita alueita johtuen pitkään jatkuneesta kuvasilmäisyydestä, osin myös iästä. Mutta muuten silmät ovat kirkkaat ja tilanteeseen nähden niiden tilanne on hyvä. Jatkossa Optimunne-voide vaihdettiin Yliopiston apteekin valmistamaan siklosporiinisilmätippaan, mikä tuntuikin toimivan paremmin. Svenkan silmät pysyivätkin hyvässä kunnossa loppuajan. 

Marraskuussa oli taas kontrolli. Silmät olivat selkeästi aiempaa paremmat. Nyt sitten olikin verenpaine kovasti ylhäällä. Sven oli kyllä melkoisen hermostunut, vaikka se oli yleensä ihan rauhallinen eläinlääkärissä. Myös virtsan proteinuria oli voimistunut, kalsium oli koholla, lisäksi lievä anemia ja valkosolukato. Oireet liittyvät todennäköisemmin krooniseen munuaissairauteen. Tai sitten kasvaimeen tai lisäkilpirauhasen sairauteen. Verenpainelääkitystä nostettiin taas.

Joulukuussa olikin sitten vuorossa vatsaontelon ultra. Siellä näki hieman suurentunut eturauhanen, jossa oli pieniä kystoja. Munuaiset oli hieman epätasaiset. Maksa, perna ym. olivat kunnossa. Lääkärin mukaan muutokset sopivat krooniseen munuaissairauteen. Tilanteeseen nähden Sven voi kuitenkin ihan hyvin. Olimme päättäneet, että sitten kun elämänilo sammuu Sven-koiruuden silmistä eikä se jaksa lähteä lenkille tai se vaikuttaa sairaalta ja kipeältä, on sen aika lähteä.

Kilpirauhaskontrolli ja korvavaivoja

Kesäkuun 5. päivä oli Svenkalla verikoe ja kilpirauhaskontrolli. Nyt olivat sekä kilpirauhasarvot että munuaisarvot viitearvojen mukaisia. Total T4 oli 21,9 mmol/l (viitearvot 12,9-51,5), vapaa T4 13,9 pmol/l (viitearvo 7,7 -47,6) ja T4:n ja TSH:n suhdetta ei ollut ilmoitettu. Kreatiniini oli 102 umol/l (viitearvo on alle 124 umol/l. Urea oli 5,0 (viitearvot 3,2 - 10,3 mmol/l). Suhteellisen hyvin siis. 

Muutoinkin olemme huomanneet Svenkan kunnon kohentuneen. Iho ei enää hilseile kuten aiemmin, koira vaikuttaa myös paljon pirteämmältä kuin aiemmin. Innostuu jopa leikkimään ja haukahtelee silloin tällöin ihan innoissaan. Eikä se tunnu enää niin palelevaiselta kuin aiemmin. Jospa se tästä. Nyt ainakin jatketaan tyroksiinilääkitystä edelleen. Seuraavan kerran lääkärin tarkastus olisi heinäkuussa rokotusten yhteydessä.

Pahempi ongelma olikin Svenkan korvat. Käytiin nimittäin velipojan luona kylässä eräänä lauantaina. Siellä oli pari isompaa koiraa eli Tex, noin vuoden vanha sakemannipoika sekä Mimosa, tyttären viipurilainen tehopakkaus. Ilmeisesti Sven stressasi isompia koiria sen verran, että sille pamahti stressi-ihottuma korviin. Huomasin nimittäin sunnuntaina, että oikeassa korvassa oli hieman rupea. Isäntä oli viemässä Svenkkaa seuraavana päivänä eli maanantaina eläinlääkärille verikokeisiin. Siihen mennessä molemmat korvalehdet olivat aivan auki. Korvalehdet olivat paksuuntuneet ja kudosneste tihkui ulos. Ei muuta kuin kaikki karvat pois korvista, paikallishoitona puhdistus Betadinella ja sitten Vetramil-hunajavoidetta.

Korvat paranivat kuitenkin todella hitaasti. Ne myös kutisivat alkuvaiheessa. Koira oli tosi levoton ja touhukkaan oloinen. Sitä ilmiselvästi stressasi myös se kutina. En sitten muuta keksinyt, mutta netistä löysin ohjeen, että kutisevaan ihottumaan voisi koiralle laittaa Sibicort-voidetta, joka sisältää hydrokortisonia. Voidetta sai apteekista ilman reseptiä. Se osoittautuikin toimivaksi. Kutina tuntui selkeästi vähenevän. Emme kuitenkaan uskaltaneet käyttää sitä kovin montaa päivää peräkkäin. Hoitoa jatkettiinkin sitten vanhaan tuttuun malliin Betadinella ja Vetramil-voiteella.

Pikkuhiljaa haavat alkoivat umpeutua. Välillä siroteltiin pahimpiin haavoihin Bacibact-haavapuuteria, joka sopii pieniin, märkiviin ihoruhjeisiin. Kuitenkin vielä kolmen viikon päästä molemmissa korvissa on edelleen avoinna olevat haavat. Tosin ne pienennevät pikkuhiljaa, päivä päivältä. Melkoisen hidasta se paraneminen kuitenkin on. Svenillä on joskus aiemminkin ollut vastaavanlainen ihotulehdus. Silloin korvissa oli stafylokokkia ja myöskin hiivaa. Vastaavanlaisella lääkityksellä se silloinkin hoitui.

Aloitetaan kilpirauhaslääkitys

Hoitava lääkärikin sitten soitti ja ehdotti, että Svenkalla aloitetaan lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tyroksiinia siis. Lääkäri soitti reseptin apteekkiin. Ainakin nyt alkuvaiheessa Svenkalle annetaan aamuin illoin ½ tabletti Forthyron Smak vet 200 mikrog. Lääke aloitettiin 25.4. ja seuraava kontrolli olisi sitten neljän-kuuden viikon päästä.