Kilpirauhaskontrolli ja korvavaivoja

Kesäkuun 5. päivä oli Svenkalla verikoe ja kilpirauhaskontrolli. Nyt olivat sekä kilpirauhasarvot että munuaisarvot viitearvojen mukaisia. Total T4 oli 21,9 mmol/l (viitearvot 12,9-51,5), vapaa T4 13,9 pmol/l (viitearvo 7,7 -47,6) ja T4:n ja TSH:n suhdetta ei ollut ilmoitettu. Kreatiniini oli 102 umol/l (viitearvo on alle 124 umol/l. Urea oli 5,0 (viitearvot 3,2 - 10,3 mmol/l). Suhteellisen hyvin siis. 

Muutoinkin olemme huomanneet Svenkan kunnon kohentuneen. Iho ei enää hilseile kuten aiemmin, koira vaikuttaa myös paljon pirteämmältä kuin aiemmin. Innostuu jopa leikkimään ja haukahtelee silloin tällöin ihan innoissaan. Eikä se tunnu enää niin palelevaiselta kuin aiemmin. Jospa se tästä. Nyt ainakin jatketaan tyroksiinilääkitystä edelleen. Seuraavan kerran lääkärin tarkastus olisi heinäkuussa rokotusten yhteydessä.

Pahempi ongelma olikin Svenkan korvat. Käytiin nimittäin velipojan luona kylässä eräänä lauantaina. Siellä oli pari isompaa koiraa eli Tex, noin vuoden vanha sakemannipoika sekä Mimosa, tyttären viipurilainen tehopakkaus. Ilmeisesti Sven stressasi isompia koiria sen verran, että sille pamahti stressi-ihottuma korviin. Huomasin nimittäin sunnuntaina, että oikeassa korvassa oli hieman rupea. Isäntä oli viemässä Svenkkaa seuraavana päivänä eli maanantaina eläinlääkärille verikokeisiin. Siihen mennessä molemmat korvalehdet olivat aivan auki. Korvalehdet olivat paksuuntuneet ja kudosneste tihkui ulos. Ei muuta kuin kaikki karvat pois korvista, paikallishoitona puhdistus Betadinella ja sitten Vetramil-hunajavoidetta.

Korvat paranivat kuitenkin todella hitaasti. Ne myös kutisivat alkuvaiheessa. Koira oli tosi levoton ja touhukkaan oloinen. Sitä ilmiselvästi stressasi myös se kutina. En sitten muuta keksinyt, mutta netistä löysin ohjeen, että kutisevaan ihottumaan voisi koiralle laittaa Sibicort-voidetta, joka sisältää hydrokortisonia. Voidetta sai apteekista ilman reseptiä. Se osoittautuikin toimivaksi. Kutina tuntui selkeästi vähenevän. Emme kuitenkaan uskaltaneet käyttää sitä kovin montaa päivää peräkkäin. Hoitoa jatkettiinkin sitten vanhaan tuttuun malliin Betadinella ja Vetramil-voiteella.

Pikkuhiljaa haavat alkoivat umpeutua. Välillä siroteltiin pahimpiin haavoihin Bacibact-haavapuuteria, joka sopii pieniin, märkiviin ihoruhjeisiin. Kuitenkin vielä kolmen viikon päästä molemmissa korvissa on edelleen avoinna olevat haavat. Tosin ne pienennevät pikkuhiljaa, päivä päivältä. Melkoisen hidasta se paraneminen kuitenkin on. Svenillä on joskus aiemminkin ollut vastaavanlainen ihotulehdus. Silloin korvissa oli stafylokokkia ja myöskin hiivaa. Vastaavanlaisella lääkityksellä se silloinkin hoitui.

Aloitetaan kilpirauhaslääkitys

Hoitava lääkärikin sitten soitti ja ehdotti, että Svenkalla aloitetaan lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tyroksiinia siis. Lääkäri soitti reseptin apteekkiin. Ainakin nyt alkuvaiheessa Svenkalle annetaan aamuin illoin ½ tabletti Forthyron Smak vet 200 mikrog. Lääke aloitettiin 25.4. ja seuraava kontrolli olisi sitten neljän-kuuden viikon päästä.

Ehkä sittenkin kilpirauhanen

Sven on kärsinyt aika ajoin tukkeutuneista talirauhasista. Niitä on hoidettu sitten, että tali on puristettu pois ja puhdistettu antiseptisellä liuoksella - yleensä Betadinella. Pari kertaa rauhanen on sitten tulehtunut, jolloin siihen on laitettu Bacibact-haavapuuteria ja myöhemmässä vaiheessa Vetramil-hunajavoidetta. Jotenkin on tuntunut, että viime aikoina noita talipatteja on ollut aina vaan useammin.

Pari viikkoa sitten huomasin, että Svenin oikeassa takajalassa oli reilun herneen kokoinen patti - tukkeutunut talirauhanen siis. Puristin talin pois ja puhdistin ihossa olleen reiän mahdollisimman huolellisesti kuten tavallisiestikin. Nyt jostakin syystä se tulehtui ja eräänä aamuna jalassa oli puolikkaan pingispallon kokoinen patti, joka selkeästi oli myös kipeä. Puhdistin haavaa Betadinella ja sirottelin taas Bacibact-haavapulveria haavaan, mutta soitettiin myös eläinlääkärille, koska arveltiin koiran tarvitsevan antibioottikuurin. Onnistuttiin saaman aika vasta seuraavan päivän illaksi, jolloin patti olikin jo lähes kokonaan sulanut ja haava alkanut kuivua. Eläinlääkäri tuumasi sitten, ettei antibioottikuuri ehkä olekaan tarpeen, koska haava oli lähtenyt selkeästi jo parantumaan. Siinä sitten mainitsin, että tulehtuneita talirauhasia on alkanut Svenillä olla viime aikoina useammin kuin ennen. Svenin iho myös hilseilee. Lääkäri sitten katsoi Svenkan aiempien kilpirauhaskokeiden tuloksia, jotka hänen mukaansa voisivat viitata lievään kilpirauhasen vajaatoimintaan. Lupasi keskustella hoitavan lääkärin kanssa, josko Svenkalla aloitettaisiin kilpirauhaslääkitys.