Kilpirauhaskontrolli ja korvavaivoja

Kesäkuun 5. päivä oli Svenkalla verikoe ja kilpirauhaskontrolli. Nyt olivat sekä kilpirauhasarvot että munuaisarvot viitearvojen mukaisia. Total T4 oli 21,9 mmol/l (viitearvot 12,9-51,5), vapaa T4 13,9 pmol/l (viitearvo 7,7 -47,6) ja T4:n ja TSH:n suhdetta ei ollut ilmoitettu. Kreatiniini oli 102 umol/l (viitearvo on alle 124 umol/l. Urea oli 5,0 (viitearvot 3,2 - 10,3 mmol/l). Suhteellisen hyvin siis. 

Muutoinkin olemme huomanneet Svenkan kunnon kohentuneen. Iho ei enää hilseile kuten aiemmin, koira vaikuttaa myös paljon pirteämmältä kuin aiemmin. Innostuu jopa leikkimään ja haukahtelee silloin tällöin ihan innoissaan. Eikä se tunnu enää niin palelevaiselta kuin aiemmin. Jospa se tästä. Nyt ainakin jatketaan tyroksiinilääkitystä edelleen. Seuraavan kerran lääkärin tarkastus olisi heinäkuussa rokotusten yhteydessä.

Pahempi ongelma olikin Svenkan korvat. Käytiin nimittäin velipojan luona kylässä eräänä lauantaina. Siellä oli pari isompaa koiraa eli Tex, noin vuoden vanha sakemannipoika sekä Mimosa, tyttären viipurilainen tehopakkaus. Ilmeisesti Sven stressasi isompia koiria sen verran, että sille pamahti stressi-ihottuma korviin. Huomasin nimittäin sunnuntaina, että oikeassa korvassa oli hieman rupea. Isäntä oli viemässä Svenkkaa seuraavana päivänä eli maanantaina eläinlääkärille verikokeisiin. Siihen mennessä molemmat korvalehdet olivat aivan auki. Korvalehdet olivat paksuuntuneet ja kudosneste tihkui ulos. Ei muuta kuin kaikki karvat pois korvista, paikallishoitona puhdistus Betadinella ja sitten Vetramil-hunajavoidetta.

Korvat paranivat kuitenkin todella hitaasti. Ne myös kutisivat alkuvaiheessa. Koira oli tosi levoton ja touhukkaan oloinen. Sitä ilmiselvästi stressasi myös se kutina. En sitten muuta keksinyt, mutta netistä löysin ohjeen, että kutisevaan ihottumaan voisi koiralle laittaa Sibicort-voidetta, joka sisältää hydrokortisonia. Voidetta sai apteekista ilman reseptiä. Se osoittautuikin toimivaksi. Kutina tuntui selkeästi vähenevän. Emme kuitenkaan uskaltaneet käyttää sitä kovin montaa päivää peräkkäin. Hoitoa jatkettiinkin sitten vanhaan tuttuun malliin Betadinella ja Vetramil-voiteella.

Pikkuhiljaa haavat alkoivat umpeutua. Välillä siroteltiin pahimpiin haavoihin Bacibact-haavapuuteria, joka sopii pieniin, märkiviin ihoruhjeisiin. Kuitenkin vielä kolmen viikon päästä molemmissa korvissa on edelleen avoinna olevat haavat. Tosin ne pienennevät pikkuhiljaa, päivä päivältä. Melkoisen hidasta se paraneminen kuitenkin on. Svenillä on joskus aiemminkin ollut vastaavanlainen ihotulehdus. Silloin korvissa oli stafylokokkia ja myöskin hiivaa. Vastaavanlaisella lääkityksellä se silloinkin hoitui.

Aloitetaan kilpirauhaslääkitys

Hoitava lääkärikin sitten soitti ja ehdotti, että Svenkalla aloitetaan lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tyroksiinia siis. Lääkäri soitti reseptin apteekkiin. Ainakin nyt alkuvaiheessa Svenkalle annetaan aamuin illoin ½ tabletti Forthyron Smak vet 200 mikrog. Lääke aloitettiin 25.4. ja seuraava kontrolli olisi sitten neljän-kuuden viikon päästä.

Ehkä sittenkin kilpirauhanen

Sven on kärsinyt aika ajoin tukkeutuneista talirauhasista. Niitä on hoidettu sitten, että tali on puristettu pois ja puhdistettu antiseptisellä liuoksella - yleensä Betadinella. Pari kertaa rauhanen on sitten tulehtunut, jolloin siihen on laitettu Bacibact-haavapuuteria ja myöhemmässä vaiheessa Vetramil-hunajavoidetta. Jotenkin on tuntunut, että viime aikoina noita talipatteja on ollut aina vaan useammin.

Pari viikkoa sitten huomasin, että Svenin oikeassa takajalassa oli reilun herneen kokoinen patti - tukkeutunut talirauhanen siis. Puristin talin pois ja puhdistin ihossa olleen reiän mahdollisimman huolellisesti kuten tavallisiestikin. Nyt jostakin syystä se tulehtui ja eräänä aamuna jalassa oli puolikkaan pingispallon kokoinen patti, joka selkeästi oli myös kipeä. Puhdistin haavaa Betadinella ja sirottelin taas Bacibact-haavapulveria haavaan, mutta soitettiin myös eläinlääkärille, koska arveltiin koiran tarvitsevan antibioottikuurin. Onnistuttiin saaman aika vasta seuraavan päivän illaksi, jolloin patti olikin jo lähes kokonaan sulanut ja haava alkanut kuivua. Eläinlääkäri tuumasi sitten, ettei antibioottikuuri ehkä olekaan tarpeen, koska haava oli lähtenyt selkeästi jo parantumaan. Siinä sitten mainitsin, että tulehtuneita talirauhasia on alkanut Svenillä olla viime aikoina useammin kuin ennen. Svenin iho myös hilseilee. Lääkäri sitten katsoi Svenkan aiempien kilpirauhaskokeiden tuloksia, jotka hänen mukaansa voisivat viitata lievään kilpirauhasen vajaatoimintaan. Lupasi keskustella hoitavan lääkärin kanssa, josko Svenkalla aloitettaisiin kilpirauhaslääkitys.

Munuaiset vai kilpirauhanen?

Sven söi pari kuukautta munuaissairaille sopivaa dieettiruokaa ja maaliskuun lopulla olikin sitten kontrollikäynti eläinlääkärin pakeilla. Paino oli hieman nyt noussut. Dieettiruokakin alkoi Sven-pojalle maistumaan alun nirsoilun jälkeen, mikä sitten näkyikin puntarissa. Jatkossa ruoka-annoksen kokoa tulee siis pienentää entisestään. Nyt munuaisarvot olivatkin aiempaa paremmat ja likipitäen normaalin rajoissa. Kilpirauhasarvot puolestaan nyt juuri alarajoilla: total T4 14,2 nmol/l (viitearvot 12,9 - 51,5), vapaa T4 8,0 pmol/l (viitearvo 7,7 - 47,6) ja T4:n ja TSH:n suhde 19,3. mikä on raja-alueella (yli 30 on terve). Lisäksi TSH, joka stimuloi kilpirauhasta tuottamaan lisää T3/T4.sta, oli hieman koholla 0,73 ng(ml (viitearvo < 0,5).

Siten vain seurataan, miten arvot kehittyvät. Onko kysymyksessä alkava kilpirauhasen vajaatoiminta, joka heijastuu munuaisten toimintaan vai päinvastoin? Kesällä heinäkuussa rokotusten yhteydessä on tarkoitus katsastaa munuais- ja kilpirauhasarvot uudestaan. Siihen saakka jatketaan myös dieettiruualla.

Stressaantuneella omistajalla on stressaantunut koira

Satuin katsomaan TV:stä brittiläistä eläinlääkäriohjelmaa Supervet, jossa omistaja oli tuonut ranskanbulldoginsa klinikalle leikkausta varten. Kysymyksessä oli ilmeisesti nielun avartamisleikkaus tms. Koiran omistaja oli kovin hermostunut ja stressaantunut. Eläinlääkäri ei antanut omistajan tavata koiraa ennen leikkausta, koska koira stressaantui todella pahasti omistajan ollessa läsnä, mikä puolestaan pahensi sen hengitysongelmia. Leikkaus meni hyvin ja koiran toipuminen alkoi, mutta eläinlääkärillä oli ongelma. Koira stressasi klinikalla, joten sen olisi hyvä päästä kotiin tuttuun ympäristöön toipumaan. Toisaalta omistaja oli hermostunut ja stressaantunut, mikä puolestaan vaikutti koiraan negatiivisesti - sekin stressasi. Pitkällisen harkinnan jälkeen koira kuitenkin lähti kotiin. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja koira toipui. Omistajaa haastateltiin myöhemmin ja hän kertoi ottaneensa aina välillä parit gin-tonicit, jotta ottaisi vähän rennommin. No, keinot on monet.

Olen joskus kohdannut koirakoita, joista molemmat - koira ja taluttajat - ovat olleet yhtä kireitä ja stressaantuneita. Tuolloin olen pohtinut, että kumman stressi on syy ja kumman seuraus.  Illemmalla sitten sattuikin silmiini Helsingin Sanomien verkkoartikkeli 9.2.2017 "Tutkimus osoitti todeksi: millainen isäntä, sellainen koira". Artikkeli kertoi itävaltalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan isännän/emännän ahdistuneisuus ja stressi vaikuttaa koiraan. Myös koiran stressi vaikuttaa omistajansa stressitasoon. Toisaalta ihmisen vaikutus koiraan on suurempi kuin koiran ihmiseen. Rauhallisen ja tyynen omistajan koira selviää stressaavasta tilanteesta paremmin kuin muut.

Alkuperäinen artikkeli: Schöbert, I., Wedl, M., Beetz, A., and Kotrschal, K. (2017.) Psychobiological Factor Affecting Cortisol Variability in Human-Dog Dyads. PLoS ONE 12(2). doi = http://dx.doi.org/10.1371/journal.pone.0170707

Alkava munuaisten vajaatoiminta

Eilen (25.1.) sitten vietiin Svenin virtsanäyte ja tänään saatiinkin tulokset. Vielä odotellaan eläinlääkärin soittoa, mutta näyttää siltä, että virsta-arvot ovat hieman koholla. Proteiinin ja kreatiniinin suhde on 0,8. Normaaliarvo olisi alle 0,5, joten Svenin arvo on poikkeava. Ja arvot 1-5 viittaavatkin jo krooniseen munuaistulehdukseen. Virtsan proteiiniarvo Svenillä oli 577, joten sekin on hieman koholla (viitearvot ovat 60-530). Virtsan kreatiniini on 6170, mutta en osaa sanoa onko tuo paljon vai vähän. Odotellaan nyt, mitä se eläinlääkäri sanoo.

Jatkoa (3.2)… eläinlääkäri soitti ja niinhän se sitten on. Svenillä on sitten alkava munuaisten vajaatoiminta. Onneksi oireita ei vielä ole ilmaantunut. Nyt sitten aloitetaan dieettiruoka. Tulevan viikon aikana siirrytään vähitellen vanhasta ruuasta uuteen ruokaan. Tänään sitten aloitettiin. Isäntä kävi hakemassa Hill’s Prescription Diet Kidney Care. Luulin ensin, että Sven nirsoilisi uuden ruuan kanssa, mutta mitä vielä. Ruokakippo oli hetkessä tyhjä.

Nyt sitten seurataan munuaisarvoja. Kuukauden, parin päästä on seuraavat kokeet. Hyvällä onnella ruokavalio auttaa ja eteneminen hidastuu. Jos taas arvot heikkenevät, niin on Svenin aika lähteä. Onhan se jo kohta 11 vuotta vanha, joten on se elänyt ihan hyvän elämän

Ristiriitaisia labratuloksia

Hötkyilin ehkä hieman turhaan. Sven-pojan tilanne ei taida ollakaan ihan niin akuutti kuin mitä eilen kuvittelin. Eläinlääkäri soitti tänään, kun kilpirauhaskokeiden tulokset olivat tulleet. Tulokset vaikuttavat vähän ristiriitaisilta. Kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) arvo on ihan hyvä eli alle 0,05 ng/ml. Myös tyroksiinin eli T4:n ja TSH:n suhde on yli 30 ja myös normaali. Tyroksiinin eli T4:n arvo on hieman alle viitearvojen eli 0,9, mikä ei vielä merkitse vajaatoimintaa, mutta voi joidenkin lähteiden mukaan liittyä esim. munuais- tai maksasairauteen. Vapaan T4 arvoa en nyt muista, miten se meni, mutta lääkärin mukaan kilpirauhasarvoja kannattaa nyt seurata tiiviisti. Sven on nyt kuitenkin laihtunut ja se vaikuttaa ihan hyväkuntoiselta ja reippaalta. Ja munuaisarvojen hienoista nousua lukuun ottamatta, veriarvot ovat ihan hyvät.

Munuaisarvoista lääkäri sanoi, että urea on nyt hieman koholla, mutta kreatiniini on normaali. Vielä tehdään virtsakokeet, jotta nähdään munuaisten tilanne hieman tarkemmin. Saattaahan se olla, että Svenkalla on alkava munuaissairaus. Varmuudeksi jatkossa vähennetään lihan osuutta ruuasta. 1/3 lihaa ja 2/3 hiilihydraatteja (Yrjölän puuroa ja kasviksia).

Oi, voi – masentavia labratuloksia

Kesäisen eläinlääkärikäynnin jälkeen Sven – vaari joutui dieetille. Ja kun nuo kilpirauhasarvot olivat hieman poikkeavat, niin saimme ohjeeksi tulla verikoekontrolliin parin kuukauden kuluttua, jollei paino alkaisi laskea. Jos taas paino alkaa laskea, niin kontrolli olisi vasta puolen vuoden päästä. Mehän vähensimme koiravaarin ruoka-annoksia sekä teimme pitkiä, mutta rauhallisia kävelylenkkejä. Parin viikon välein tarkastimme, missä mennään painon suhteen. Kun paino näytti vähitellen laskevan ja koiruus muutenkin piristyvän, niin päätimme mennä kontrolliin vasta puolen vuoden päästä.

No, nyt puoli vuotta on kulunut ja Sven-vaarin paino oli pudonnut aiemmasta 11,2 kg reilusti ollen nyt 9,6 kg. Vaikutti siis siltä, että kilpirauhasen vajaa toimintaa ei olisi. Vaarilla on tätä nykyä myös vyötärö. Muutoinkin vaari vaikuttaa olevan hyvässä kunnossa – ei mitään erikoista sydän- tai keuhkoäänissä. Limakalvot ja imusolmukkeetkin vaikuttivat olevan normaalit. Hampaat ovat hyvässä kunnossa. samaten silmät, vaikka Sven on kärsinyt kuivasilmäisyydestä jo vuosia. Pannusmuodostusta ei näy juurikaan. Hyvin on Optimunn ja silmätipat tehonneet. Varmuudeksi Sveniltä otettiin vielä verikokeet, jotta nähdään mihin suuntaan kilpirauhasarvot ja jo kesällä hieman koholla ollut munuaisarvo ovat kehittyneet. Eläinlääkäri lupasi sitten soitella seuraavana päivänä, koska kilpirauhaskokeet kestävät jonkin aikaa.

Digitaalitekniikan kehittymisen myötä on nykyisin mahdollisuus saada laboratoriotuloksia suoraan omaan matkapuhelimeen sitä mukaan kuin ne valmistuvat. Katsastin sitten tunnin parin päästä lähinnä sitä, mitä lääkärin lausuntoa käynnistä, kun huomasin, että osa verikokeista on jo valmistunut. Munuaisten toimintaan liittyvät arvot ovat selvästi koholla ja ovat nyt selkeästi huonommat kuin kesällä. Urean arvo oli kesällä 10,9 eli hieman koholla. Nyt arvo oli 19,4. Kreatiniini oli kesällä 84 ja nyt 123. Molemmat selkeästi yli viitearvojen. Viittaavat munuaisten vajaatoimintaan. Myöskin hieman alentuneet kilpirauhasarvot ovat tyypillisiä myös munuaisten vajaatoiminnassa.

Edessä on varmaankin siirtyminen erikoisruokaan ja säännöllinen veri- ja virtsakontrolli. Jostakin luin myös, että koiralla tulee olla jatkuvasti vettä tarjolla sekä mahdollisuus päästä usein ulos pissalle. Huolellisella hoidolla koira voi elää suhteellisen pitkäänkin. Tosin sairaus on parantumaton ja etenee vääjäämättä. On täysin yksilöllistä miten ja kuinka nopeasti sairaus pahenee. Nyt vaan odotetaan huomista ja eläinlääkärin soittoa sekä hänen arviotaan tilanteesta.

Stressi tuo harmaita haivenia koirallekin

Yle uutisoi verkkosivullaan 2.1.17 tutkimuksesta, jossa selvitettiin nuoren koiran kuono- ja naamakarvojen harmaantumisen yhteyttä koiran kokemaan stressiin. Tutkimuksessa valokuvattiin yli 400 koiran kuono ja koirien omistajilta kerättiin tietoja koiran käyttäytymisestä kyselylomakkeella. Kyselylomakkeen kysymykset liittyivät taustatietojen kartoittamisen ohella levottomuuteen, impulsiivisuuteen, pelkoon ja kiihtymiseen.  Koiran levottomuutta katsottiin ilmentävän mm. seuraavat: vinkuminen, haukkuminen, rauhattomuus, omistajan läheisyydessä pysyminen ja välttely. Impulsiivisuutta puolestaan esim. jatkuva haukkuminen, keskittymisvaikeus, paikka -komennon noudattamisen vaikeus.

Kun pois suljettiin koiran iän, sukupuolen, koon, mahdollisten terveysongelmien ja steriloinnin vaikutukset,  havaittiin  selkeä yhteys koiran kuonon harmaantumisen sekä koiran levottomuutta ja impulsiivisuutta ilmentävän käyttäytymisen välillä. Koirat, jotka käyttäytyvät levottomasti ja impulsiivisesti, harmaantuvat todennäköisemmin nuorempina kuin rauhallisemmat ja "stressittömimmät" koirat. Myös koirat, jotka esim. pelkäävät kovia ääniä, vieraita eläimiä tai ihmisiä, harmaantuvat todennäköisemmin nuorina.

Lisätietoa:

• Tutkimus: Stressi harmaannuttaa koirankin. Ylen Uutiset. http://yle.fi/uutiset/3-9383870 2.1.2017
• King, Camille et al. (2016). Anxiety and impulsivity: Factors associated with premature graying in young dogs. Applied Animal Behaviour Science , Volume 185 , 78 - 85.  http://dx.doi.org/10.1016/j.applanim.2016.09.013