Anaalirauhasongelma pahenee

Lauantaina siis käytiin eläinlääkärin päivystyspoliklinikalla, jossa saatiin Svenkan toinenkin anaalirauhanen tyhjennettyä. Mainitsin eläinlääkärille vielä, että Svenkalla on ollut aiemminkin vastaavanlainen tilanne (anaalirauhaset vaatineet tyhjentämistä ja peräaukon seutu turvonnut), jolloin aloitettiin antibiootit varmuudeksi. Eläinlääkärin mielestä antibiootteja ei tarvita, sillä rauhaset eivät ole tulehtuneet. Huojentuneena lähdimme kotiin.

Seuraavina päivinä Svenkka hieman arasteli takapuoltansa, mutta arvelin, että takapuoli oli arka kaiken käsittelyn seurauksena. Keskiviikkona iltapäivällä huomasin, että peräaukon seutu on turvonnut entisestään. Illalla tilanne paheni entisestään. Koiralla oli selvästi kipuja, ja peräaukon iho vaikutti tulehtuneelta.

Saimme onneksi torstaiksi ajan vanhalta tutulta eläinlääkäriltä, jonne isäntä sitten vei Svenkan. Svenkan peräaukon seutu oli turvoksissa, ja iho tulehtunut oikean anaalirauhasen kohdalta. Svenkka sai kevyen nukutuksen, jonka aikana anaalirauhaset huuhdeltiin. Lisäksi Svenkka sai Tardak-pistoksen, jonka toivotaan vähentävän hormonaalista turvotusta Svenkan takapäässä ja helpottavan anaalirauhasten paranemista. Kemiallinen kastraatio kestää reilun kuukauden, joten siinä ajassa anaalirauhasetkin paranevat. Lisäksi Svenkka sai kahden viikon antibioottikuurin, kipulääkettä tarvittaessa annettavaksi. Kotona vielä suihkutellaan takapuolta haalealla vedellä ja hoidetaan tulehtunutta ihoa Vetramil-hunaja-yrttivoiteella.

Aikamoinen episodi tämäkin. Kävi kyllä mielessä, että olisiko tältä kaikelta vältytty, jos antibioottikuuri oltaisiin aloitettu jo lauantaina. Toki onhan sekin järkeenkäypää, ettei antibiootteja syödä varmuuden vuoksi, kun selkeitä tulehduksen merkkejä ei ole havaittavissa. Tosin Svenkan tautihistoria puolestaan osoittaa, että pojulla on taipumusta anaalirauhasten tulehtumiseen.

Tuli vielä myös mieleeni, että voisiko Svenkan anaalirauhastentulehdus olla yhteydessä jollakin tavalla juoksuisten narttujen kohtaamiseen. Eikö testosteronitaso nouse uroskoiralla juoksuisen nartun läheisyydessä? Ja voisiko se puolestaan edistää anaalirauhasvaivoja? Ainakin tällä kertaa Svenkka kohtasi juoksuisen nartun eläinlääkäriasemalla (vastapäisellä sohvalla istuvalla omistajalla oli mukanaan juoksuinen narttu), ja Svenkka -parka istui kuin huumaantuneena alaleuka väpättäen haistellen koiraneidon kutsuvia hajuviestejä.

Ja anaalirauhaset taas vaihteeksi

Ma 20.5.13: Sven -poika on ollut hieman outo reilun viikon ajan. Välillä olen miettinyt onko poikaa alkanut vanhuus vaivata. Rappuja ei ihan niin mielellään kulje kuin aiemmin. Epäilin tassujen jollakin lailla kipeytyneen. Eilen sitten koiranpoika alkoi selvästi oireilla siihen malliin, että anaalirauhaset taitavat vaivata. Svenkalla oli nelisen vuotta sitten paha anaalirauhasen tulehdus, jonka seurauksena toinen rauhasista fistelöityi. En ollut vaan tajunnut ajoissa, että koiranpojan anaalirauhaset ovat tukossa ja tulehtuneet. Svenkka kun ei juurikaan kipuaan ilmaise.

Svenkka selvästi veti takapuoltaan, koitti nuolla ja kirputtaa sekä välillä koitti nujertaa hankalaa oloansa tuijottamalla, kierimällä, hinkkaamalla partaa mattoon. Sain toisen rauhasen tyhjennettyä, mutta toista en. Se tuntui kovalta pallukalta ja koiraan selvästi sattui. En arvannut väkisin yrittää tyhjentämistä, koska tulehtunut rauhanen saattaa revetä ja tulehdus levitä.

Eipä auttanut muuta kuin ryhtyä hankkiutumaan eläinlääkäri, mikä tietenkin on melkoisen hankalaa viikonloppuna. Onneksi Veterillä oli vielä tässä kuussa lauantain poliklinikka ilman ajanvarausta. Sinne siis! Parin tunnin odotuksen jälkeen päästiin eläinlääkärille. Onneksi anaalirauhaset eivät olleet tulehtuneet. Lääkäri tyhjensi sitten toisenkin rauhasen. Svenkalla on fistelöitymisen seurauksena kasvanut sidekudosta peräaukon reunaan, mitä olin luullut anaalirauhaseksi. Koiranpoika oli selvästi helpottuneen oloinen, kun rauhaset oli saatu tyhjiksi. Ei muuta kuin kotiin ja suihkuttelemaan takapuolta lämpimällä vedellä.

Eläinlääkäri muuten kehui Svenkan hampaita. No, niitä kyllä harjaillaan päivittäin. Ja lisäksi koiruus nakertelee dentalstikkejä ja kuivia kanankappaleita. 

Punkkeja taas

Taas se alkaa, punkkien nyppiminen. Ensimmäinen punkki nypittiin Svenkan silmäkulmasta 6.5. Täsmälleen samana päivänä kuin viime keväänä. Ei muuta kuin punkintorjunta-aine koiranpojan niskaan. Olemme aiempinakin vuosina käyttäneet Bayvanticia. Kokeiltiin joskus jotakin muutakin, mutta ne eivät oikein tuntuneet toimivan odotetulla tavalla. Yrttipannasta ei ole meillä kokemuksia, mutta kavereiden mukaan ei niistä juuri ole hyötyä. Kestää kaiketikin pari päivää ennen kuin torjunta-aine leviää koiran iholla olevan rasvakerroksen myötä kaikkialle. Nytkin jouduttiin nyppimään punkkeja vielä seuraavinakin päivinä.