Sven-pojan kunto alkoi kohenemaan heti seuraavana päivänä leikkauksesta. Annoin heti aamusta ruokaa, joka tuntui kovasti maistuvankin. Iltaa kohden Sven muuttui apaattisemmaksi ilmeisesti sen vuoksi, että kipulääkkeen vaikutus alkoi mennä ohi. Annoin illalla uuden annoksen kipulääkettä, ja koiran olo tuntui kohenevan. Perjantai oli taas askel parempaan suuntaan, mutta lauantaina koiranpojan käytös alkoi muuttumaan.
Iltapäivällä Sven alkoi olemaan kummallisen rauhaton. Ensin se leikki ihan tavanomaisesti, mutta alkoi pian vaikuttamaan jollakin tavalla ylienergiseltä. Sillä tuntui olevan koko ajan kova vauhti päällä. Sitten se alkoi saamaan sellaisia "säpsäkohtauksia" – ihan kuin sitä pistäisi joku elukka jonnekin, ja Sven yrittiäisi napata sen hampaillaan. Pian Sven alkoi nuolemaan ahkerasti takatassujaan. Mietin ensin, että sillä on jotakin varpaiden välissä, mutta ei. Koira alkoi olemaan selvästi ahdistunut. Se ravasi rauhattomana paikasta toiseen, kieri lattioilla, raapi raivokkaasti mattoja, yritti syliin ja nuoli aina välillä tassujaan ja varsinkin takajalkojaan. Yötä kohden tilanne sen kuin vain paheni. Yöllä sitten huomasinkin, että Svenin vatsassa oli selvästi laajoja punaisia laikkuja. Aloimme epäilemään, että Svenillä on allerginen reaktio jollekin lääkkeelle. Ensimmäisenä tuli mieleen antibiootti. Metacamia Sven on saanut joskus aiemminkin, joten se ei luultavasti ole syynä.
Tietenkin tämä kaikki tapahtui viikonloppuna, kun oma eläinlääkäri ei ole tavoitettavissa. Svenillä ei kuitenkaan tuntunut olevan ihan akuuttia hätää esim. hengitys ei tuntunut vaikeutuneen eikä koira vaikuttanut esim. mitenkään veltolta. Tuolloinhan pitäisi ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ihan välittömästi, koska kysymyksessä voi olla henkeä uhkaava anafylaktinen shokki. Kaikeksi onneksi tällä seudulla on päivystävä eläinlääkäri saatavissa mihin vuorokauden aikaan hyvänsä, ja kaivoimmekin puhelinnumerot esiin varmuuden vuoksi. Tilanne alkoi kuitenkin helpottamaan pikkuhiljaa. Koira ei ollut enää niin rauhaton, eikä selvästikään enää nuollut tai raapinut itseään niin paljon kuin aiemmin. Mutta isännän mielestä Svenin korvalehdet ovat turvonneet – ts. ne tuntuvat paksummilta kuin tavallisesti. Mietittiin, että voimme odottaa seuraavaan aamuun, ja kysyä sitten tutulta eläinlääkäriltä mitä pitäisi tehdä.
Emme kuitenkaan enää antaneet Svenille mitään lääkkeitä sunnuntaiaamuna, ja tilanne oli alkoi selvästi helpottamaan päivän kuluessa. Illalla saimme vielä tutun eläinlääkärin kiinni, jonka mielestä oireet eivät kyllä kuulosta tyypillisiltä antibiootin aiheuttamilta allergisilta reaktioilta. Joka tapauksessa hänen mielestään oli hyvä ratkaisu jättää lääkkeet antamatta tänään ja kehotti ottamaan heti aamulla yhteyttä omaan eläinlääkäriin, vaikka tilanne onkin selvästi rauhoittunut. Koira olisi joka tapauksessa hyvä näyttää eläinlääkärille.
Tutkailin tässä nettiä ja sain selville, että myös suun huuhteluun tarkoitetussa nesteessä oleva klooriheksidiiniglukonaatti voi aiheuttaa koirille (kuten myös ihmisille) allergisen reaktion. Lisäksi myös rokotteet voivat laukaista allergisen reaktion vielä kolmen viikon kuluttua rokotuksesta. Ja Svenhän rokotettiin reilu viikko sitten.
Lue lisää rokotusten haittavaikutuksista Eviran sivuilta:
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/rokoteneuvonta/rokotusten_haittavaikutukset/