Vanhaherra Puttonen on ollut räkäinen parisen viikkoa kaikkiaan. Viime viikon lopulla räkäisyys alkoi mennä niin pahan kuuloiseksi, että päätin varata ajan eläinlääkäriltä. Kysymyksessä ei enää kyllä olut mikään tilapäinen remonttipölystä yms. johtuva ärsytys. Puttonen veti henkeä ja kurnutti kuulostaen siltä kuin sillä olisi reilusti räkää kurkussa. Ihan kuin koiravaari kärsisi uniapneasta valveilla ollessaankin. Öisin vaiva tuntui selvästi pahenevan. Viime yönäkin piti laittaa koiralle tyyny pään alle, sillä tuntui, että pään kohollaan olo olisi helpottanut oloa.
Eläinlääkäri kuunteli Puttosen keuhkot ja sydämen eikä niissä tuntunut olevan mitään vikaa. Myöskään kurkku tai ylähengitystiehyet eivät vaikuttaneet oleva mitenkään erityisesti tulehtuneilta tai ärtyneiltä. Eli koiranpojalla on mitä suurimmalla todennäköisyydellä nenäpunkkeja. Punkit ärsyttävät koiran nenässä ja nenän kuorikoissa aiheuttaen nenävuotoa, aivastelua, pärskimistä ja sisäänpäin aivastusta ns. reverze sneezing, joka voi olla melkoisen rajun näköinen joskin vaaraton kohtaus.
Onneksi punkit saa häädettyä loislääkityksellä. Molemmat koirat joutuivat nyt kuukauden kestävälle punkin häätökuurille eli tabletti kerran viikossa kuukauden ajan. Eiköhän punkit siitä tokene. Lääkäri varoitteli, että lääkekuurin alussa oireet voivat pahentua, sillä kuolleet punkit ärsyttävät koiran nenää vieläkin enemmän.
Svenssonillahan oli nenäpunkkeja pari vuotta sitten, mutta niistäkin päästiin. Punkit tarttuvat koirasta toiseen todennäköisesti ihan kosketuksen kautta. Ongelmana on se, että punkit eivät aiheuta välttämättä minkäänlaisia oireita, joten niitä ei voi tietää onko jollakin koiralla punkkeja vai ei. Tosin olen kyllä opinut karttamaan kovasti pärskiviä ja aivastelevia koiria. Onneksi nuö otukset eivät tartu ihmiseen tai muihinkaan eläimiin.
