Ovela Puttonen

Herra Puttonen on alkanut esittää minulle vanhusta, joka ei kerta kaikkiaan pääse kiipeämään rappusia ylös talon toiseen kerrokseen. Putti asettaa etujalat ensimmäiselle askelmalle ja kääntyy katsomaan, että kanna minut yläkertaan. Jos Puttosen "pyynnön" jättää huomioitta ja menee itse yläkertaan, alkaa Puttonen haukahtelemaan alakerrassa kuin osoittaakseen, että "hei, sinä unohdit jotakin". Niin kauan se jatkaa sitä haukahtelua kunnes menen hakemaan sen alakerrasta. Puttonen on aivan riemuissaan, kun menen alakertaan. Se ulvoo ja haukahtelee sekä kiemurtelee ja asettuu valmiusasemiin, jotta voi ottaa hänet helposti syliin - se melkein hyppää syliin. Ja on todella tyytyväinen, kun se kannetaan yläkertaan.

Huvittavinta on se, ettei Puttonen tee samaa isännälle. Isännän ollessa kotona ei Puttosella ole mitään vaikeuksia kiivetä portaita yläkertaan.

Talvista ulkoilua

Pakkanen lauhtui ja koiraherrat pääsivät ulos ilman talvimantelia. Varsinkin herra Puttonen muuttuu suolapatsaaksi heti, kun talvimanteli laitetaan päälle. Eläinlääkäriasemalla eläinhoitaja kerran kommentoikin, että Putti on pelkkää suolaa. Pippuri on jäänyt pois (suom. huom. suola-pippuri on eräs käppänöiden väreistä ja Putti on valkoinen). Aivan kuin Putti olisi unohtanut miten pääsee liikkumaan eteenpäin. Kun koiraherraa tuuppaa takapuolelle, se aivan kuin havahtuu ja lähtee eteenpäin. Myös Svensson häviää nykyisin mystisesti, kun talvimanteli otetaan esiin. Tosin melko pian mahdollisuus päästä ulos voittaa talvimanteli kohtaan tunnetun inhon.

Muutoin koiranpojat ulkoilevat mielellään. Lumihankeen pojat eivät kyllä mielellään mene. Pojat päästetään aina illalla ennen nukkumaanmenoa iltapissalle ja ne menevätkin aina merkkailemaan pihan omenapuut. Isännän onkin pitänyt tehdä pojille pissapolku omppopuulta omppopuulle.