Kun aika käy pitkäksi

Nuorempi koiraherra Svensson oli tässä eräänä päivänä keksinyt itselleen viihdykettä yksinäisiin iltapäivähetkiin. Koiraherrat joutuivat olemaan parin viikon ajan normaalia enemmän yksinään päivisin. Isäntä tekee etätöitä ja on yleensä kotona. Nyt isännälle tuli muutama työmatka ja koiraherrat joutuivat olemaan päivät keskenään emännän työpäivän ajan. Vanhempi herra Puttonen ottaa päivät yleensä ihan rennosti makoillen sohvalla, sängyllä, keittiön pöydällä ja muuallakin ei-niin-luvallisilla-paikoilla. Välillä haukkuu, jos joku tulee pihaan. Mutta nuoremmalla herra Svenssonilla pitää olla leluja, joita voi kanniskella ympäri kämppää.

Eräänä päivänä olin sitten unohtanut ottaa koiraherrojen lelut esille ennen töihin lähtöä. Mutta eipä mitään – Svensson oli kyllä löytänyt puuhaa itselleen. Toinen kesällä ostamistani nahkakengistä oli syöty. Kengät ovat lempikenkäni – pehmeätä nahkaa ja aivan ihanat jaloissa eivätkä olleet ihan halvat ostettaessa. Lisäksi oli pureskeltu eräitä juuri suutarilla korjattavana olleita kävelykenkiä. Urheilusandaaleista oli hävinnyt solki ja olipa koiraherra nyppinyt jostakin neppareita irti. Vielä ei ole selvinnyt mistä. Lisäksi Svensson oli lukenut vähän lehtiä - Lempäälä-Vesilahden Sanomat oli vedelty suikaleiksi ja uusin Aku Ankka oli luettu todella perusteellisesti.

Svensson ei yleensä tee mitään ihmeellistä yksin kotona ollessaan, kunhan esillä on leluja millä saa leikkiä. Niitä se sitten kanniskelee ja yleensä kokoaa kaikki olohuoneen ikkunalaudalle. Sieltä ne ainakin löytyvät kotiin tultaessa.

Täydennystä ruokavalioon

Ilmeisesti meidän koiraherrat ovat kyllästyneet iänikuisiin nappuloihin. Ne nimittäin ovat alkaneet hommaamaan täydennystä ruokavalioonsa napsimalla myyriä. En tiedä onko nyt jotenkin pikkeuksellisen paljon myyyriä, mutta jostakin syystä koiraherrat onnistuvat aina silloin tällöin bongaamaan tienvarren heinikosta myyrän. Vanhempi herra Puttonen nappaa niitä aina silloin tällöin ja jollei ole tarkkana, niin myyrä päätyy yhdellä nielaisulla mahaan saakka. Muutaman kerran olen onnistunut kaivamaan koiraherran suusta omia aikojaan kuolleen myyrän ja kerran jopa rotan.

Nuorempi herra Aina-Niin Nälkäinen-Svensson on erikoistunut löytämään heinikosta ja pusikoista grilliruokien käärepaperit, pizzalaatikot sekä poisheitetyt voileivät, joita tuntuu etenkin koulun ja urheilukentän ojissa olevan kumman paljon. Herra Puttonen ei näistä ihmisten eväsitä liiemmin välitä.

Tarkkana saa siis olla. Kuolleista jyrsijöistä, kun ei tiedä mihin ne ovat alun perin kuolleet - esim. myrkkyihin. Joka tapauksessa matokuuri täytyy koiraherroille antaa aina silloin tällöin.